Noi­ta­kä­rä­jät kansien välissä

He­vo­sia Vää­rin­ma­jas­ta, Pih­la­ja­lah­del­ta, Mus­ta­jär­vel­tä, Jä­min­ki­poh­jas­ta, Kek­ko­sel­ta… pe­räs­sään kak­si- ja ne­li­pyö­räi­siä rat­tai­ta ja kie­se­jä, mo­net Ruo­ve­den en­sim­mäi­siä, Noi­ta­kä­rä­jiä var­ten kun­nos­tet­tu­ja. Koko ky­län rai­tin mit­tai­sen ajo­pe­li­jo­non kär­jes­sä te­pas­te­li kak­si ko­me­a­ta rat­sua. En­sim­mäi­set Noi­ta­kä­rä­jät oli­vat al­ka­neet.

Onko tietoa?

Tv:stä tu­tut tie­to­kil­pai­lut ja muut vi­sai­lut ovat ol­leet ai­na ih­mis­ten kes­to­suo­sik­ke­ja.

Hau­kan­hie­dan tyttö

"Il­ta-au­rin­ko pais­taa ke­vy­es­ti läm­mit­tä­en kas­vo­ja­ni. On mel­ko hil­jais­ta, mitä nyt vä­lil­lä kuu­len vai­me­aa pu­heen so­ri­naa met­sän sii­mek­ses­tä, telt­tai­li­joi­den tou­hu­tes­sa il­ta­toi­mis­saan. Hie­no, vaa­lea hiek­ka tun­tuu vie­lä ke­säi­sen päi­vän jäl­jil­tä läm­pi­mäl­tä pai­nau­tu­es­saan joka as­ke­leel­la pien­ten var­pait­te­ni vä­liin. Vaih­dan tot­tu­nees­ti as­kel­lus­ta­ni hie­man si­vum­mal­le, jol­loin tun­nen vii­le­än jär­vi­ve­den kas­te­le­man san­nan te­ke­vän jo­kai­ses­ta as­ke­lees­ta­ni tu­ke­vam­man kul­kea. Kais­lik­ko, met­sät, hiek­ka, kaik­ki on vär­jäy­ty­nyt kul­lan rus­ke­ak­si ke­säil­lan au­rin­gos­sa.

Ruoveden juhan­nus­ker­roin: 1,9

Muis­te­lu on oma tai­teen­la­jin­sa, jota saa al­kaa har­ras­taa vii­meis­tään sil­loin, kun tu­lee täy­si-ikäi­sek­si. Har­ras­tus ke­hit­tyy huip­puun­sa kes­ki-iän myö­tä, jol­loin on pers­pek­tii­viä pe­rus­tel­la mitä ta­han­sa ko­ke­muk­sen sy­väl­lä rin­ta­ää­nel­lä.

Uskalsin hypätä kirk­kai­siin vesiin

On epä­rei­lua, et­tä kah­den tär­ke­än har­ras­tuk­se­ni ta­pah­tu­mat osui­vat sa­mal­le vii­kon­lo­pul­le. Täl­la ker­taa vaih­to­eh­to­ja ei ol­lut: en osal­lis­tu­nut Ylä-Vää­rin It­ti­pään kir­jal­li­suus­ta­pah­tu­maan vaan me­nin Tam­pe­reel­le.

Kesä kyn­nyk­sellä

Vih­doin on tal­ven sel­kä tait­tu­nut ja vih­rey­den ja vi­ser­ryk­sen kes­kel­lä saam­me odo­tel­la hel­tei­den saa­pu­mis­ta. Hä­kel­lyt­tä­vän kau­nii­den mai­se­mien ja iha­nan rau­han ym­pä­röi­mä­nä sie­lu le­pää.

Sanojen kaipuu

”Sil­mäs me­nee pi­lal­le” , sa­noi Mart­ta-mum­mu, kun lii­an pit­kään ja lii­an pi­me­äs­sä up­pou­duin kir­jaan. Kun ei ol­lut si­sa­ruk­sia, joi­den kans­sa meuh­ka­ta, kir­jois­ta tuli pa­ko­paik­ka ja ka­ve­ri.

Mutkia vaiko baanaa

Jus­si Rait­ti­nen tem­pai­si val­ta­tie 66: n kaik­kien tun­te­mak­si vuon­na 1975. Tien oi­kai­su ja kun­nos­tus oli jo to­sin käyn­nis­sä. Suun­nit­te­lu­vai­heen jäl­keen ryh­dyt­tiin to­si­toi­miin. Vuo­den 1957 Suo­men kau­nein kir­kon­ky­lä pois­tet­tiin ohi­kul­ki­joi­den nä­ky­vis­tä uut­ta tie­lin­jaa lä­hes vii­voit­ti­mel­la ve­tä­en. Kau­tun kor­keuk­sia hi­po­vas­ta sil­las­ta käy­tiin kun­non vään­tö, mut­ta siel­lä se nyt on.

Keräi­ly­e­rät

Moni ih­mis­luon­teen sy­vim­mät kou­ke­rot lä­pi­ko­tai­sin kah­lan­nut asi­an­tun­ti­ja on ol­lut kau­an jo sitä miel­tä, et­tä kaik­ki me ih­mi­set ke­rääm­me elä­mäm­me ai­ka­na jo­ta­kin. Toi­sil­la se on vain pal­jon sil­mään pis­tä­väm­pää kuin toi­sil­la.

Kesäloman
viih­dyt­tävä lumisade

Tänä vuon­na jär­jes­tin ke­sä­lo­maa jo va­pun tie­noil­le. Tar­koi­tus oli mat­ka­ta muil­le mail­le, ta­paa­maan ete­läi­sel­lä pal­lon­puo­lis­kol­la ma­jai­le­vaa ai­kuis­ta poi­kaa­ni. Ke­vääl­lä sik­si, et­tä ei hu­vit­ta­nut aja­tus mat­kus­taa kyl­mään ja pi­me­ään Chi­len tal­veen Suo­men su­ven va­loi­sis­ta öis­tä.