Syksyllä ja vuodenvaihteella ei äkkiseltään ajateltuna tunnu olevan mitään yhteistä, mutta kumpikin ajankohta edustaa uuden alkua.
Syksyllä ja vuodenvaihteella ei äkkiseltään ajateltuna tunnu olevan mitään yhteistä, mutta kumpikin ajankohta edustaa uuden alkua.
Heikki Itänen.
Muutama viikko sitten pääsin käymään mielenkiintoisen keskustelun henkilön kanssa, joka on vuosikymmeniä toiminut sosiaalialan ytimessä ja puolet niistä aivan ylimimmissä päätäntäelimissä. Hän kertoi, että sosiaali- ja terveyspuolella on aina ollut krooninen rahapula. Terveydenhuoltojärjestelmää haluttiin kuitenkin rakentaa määrätietoisesti eteenpäin. Koskaan ei päätöksiä tehdessä valittu automaattisesti halvinta ratkaisua, vaan kokonaisvaikutuksiltaan järkevin, sillä päätöksissä pyrittiin menemään aina yksilötasolle asti, eli ajateltiin juuri niitä, jotka eniten palvelua tarvitsevat ja käyttävät. Tästä menettelytavasta rakentui onnistuneesti esimerkillisen tasa-arvoinen julkisen terveydenhuollon järjestelmä, josta meitä on ihailtu ja kadehdittu pitkään, jo monessa maailman maassa.
Heikki Itänen.
Muutama viikko sitten pääsin käymään mielenkiintoisen keskustelun henkilön kanssa, joka on vuosikymmeniä toiminut sosiaalialan ytimessä ja puolet niistä aivan ylimimmissä päätäntäelimissä. Hän kertoi, että sosiaali- ja terveyspuolella on aina ollut krooninen rahapula. Terveydenhuoltojärjestelmää haluttiin kuitenkin rakentaa määrätietoisesti eteenpäin. Koskaan ei päätöksiä tehdessä valittu automaattisesti halvinta ratkaisua, vaan kokonaisvaikutuksiltaan järkevin, sillä päätöksissä pyrittiin menemään aina yksilötasolle asti, eli ajateltiin juuri niitä, jotka eniten palvelua tarvitsevat ja käyttävät. Tästä menettelytavasta rakentui onnistuneesti esimerkillisen tasa-arvoinen julkisen terveydenhuollon järjestelmä, josta meitä on ihailtu ja kadehdittu pitkään, jo monessa maailman maassa.
Valonsäteet herättävät sisimpäni keväisin ja saavat minut kuoriutumaan kotelostani. Nappaan parveketuolin selkänojalta pehmeäkiharaisen lampaantaljan sisälle, kurottelen kaapin perukoilta värikkäät tyynyt pikkuiselle parvekesohvallani ja alan haikailla kesäkukkien perään. Auringonsäteet paljastavat parvekelasien rannut, mutta niitä ei kannata pestä pois ennen kuin siitepölykausi on ohi. Eihän?
Valonsäteet herättävät sisimpäni keväisin ja saavat minut kuoriutumaan kotelostani. Nappaan parveketuolin selkänojalta pehmeäkiharaisen lampaantaljan sisälle, kurottelen kaapin perukoilta värikkäät tyynyt pikkuiselle parvekesohvallani ja alan haikailla kesäkukkien perään. Auringonsäteet paljastavat parvekelasien rannut, mutta niitä ei kannata pestä pois ennen kuin siitepölykausi on ohi. Eihän?
Lopun lähestyessä on yleensä tapana muistella alkua. Niiden välille on Ruovesi-lehden Kuru-kokeilussa mahtunut yli kuusi kuukautta, erilaisia kohtaamisia, uusia tuttuja ja toimintatapoja sekä viikoittain ilmestyneitä Kuru-aiheisia juttuja. On ollut mielenkiintoista olla mukana seuraamassa läheltä sitä, kuinka paikallislehden uusi aluevaltaus on otettu vastaan kuntarajan molemmilla puolilla.
Lopun lähestyessä on yleensä tapana muistella alkua. Niiden välille on Ruovesi-lehden Kuru-kokeilussa mahtunut yli kuusi kuukautta, erilaisia kohtaamisia, uusia tuttuja ja toimintatapoja sekä viikoittain ilmestyneitä Kuru-aiheisia juttuja. On ollut mielenkiintoista olla mukana seuraamassa läheltä sitä, kuinka paikallislehden uusi aluevaltaus on otettu vastaan kuntarajan molemmilla puolilla.
Vuosi sitten täytettyäni 65 vuotta jäin eläkkeelle. Olin saanut tehdä töitä koko ikäni suhteellisen terveenä ja hyvävoimaisena, ja töiden loppuminen ei aluksi tuntunut oikein miltään. Ajatuskin vielä kulki, ainakin omasta mielestä, joten olisin hyvin voinut vielä jatkaakin työntekoa. Toki ainakin vuosikymmenen olin jo pohtinut, mitä kaikkea teenkään ”sitten kun…”. Tai mitä en ainakaan tee, eli pelaa golfia. Pidin työstäni ja käytin siihen paljon aikaani myös iltaisin ja viikonloppuisin. Viimeiset pari työkuukautta olivat kiireisiä, koska kyseessä oli projekti, joka piti saada päätökseen.
Vuosi sitten täytettyäni 65 vuotta jäin eläkkeelle. Olin saanut tehdä töitä koko ikäni suhteellisen terveenä ja hyvävoimaisena, ja töiden loppuminen ei aluksi tuntunut oikein miltään. Ajatuskin vielä kulki, ainakin omasta mielestä, joten olisin hyvin voinut vielä jatkaakin työntekoa. Toki ainakin vuosikymmenen olin jo pohtinut, mitä kaikkea teenkään ”sitten kun…”. Tai mitä en ainakaan tee, eli pelaa golfia. Pidin työstäni ja käytin siihen paljon aikaani myös iltaisin ja viikonloppuisin. Viimeiset pari työkuukautta olivat kiireisiä, koska kyseessä oli projekti, joka piti saada päätökseen.
Koti on kuin hyllykkö, jossa on eri ajoilta kertynyttä tavaraa. Tarpeellista toki, mutta näytämme itsepintaisesti olevamme myös muinaista keräilijäkansaa ja kelpo hamstraajia, jotka eivät henno panna oikein mitään pois. Tavaroihin joko liittyy muistoarvoa, tai ajattelemme, että tuotakin narunpätkää, vanhaa paitaa, kulunutta kauhaa, kauhtunutta mattoa tai muuta verratonta esinettä ehkä voisi vielä joskus tarvita.
Koti on kuin hyllykkö, jossa on eri ajoilta kertynyttä tavaraa. Tarpeellista toki, mutta näytämme itsepintaisesti olevamme myös muinaista keräilijäkansaa ja kelpo hamstraajia, jotka eivät henno panna oikein mitään pois. Tavaroihin joko liittyy muistoarvoa, tai ajattelemme, että tuotakin narunpätkää, vanhaa paitaa, kulunutta kauhaa, kauhtunutta mattoa tai muuta verratonta esinettä ehkä voisi vielä joskus tarvita.
Kirjoittajalle sanat ovat työkalu ja leikkikalu.
Hyvä on, katsotaan ensin taaksepäin. Siellä näkyy, että ympärivuotinen kesätoimittaja Jyrki aloitti hommat tänä vuonna Ruovedellä jo tammikuun puolivälissä. Se ei ollut suuren uutisen kokoinen juttu. Sen sijaan uutinen alkuvuodesta oli se, että Kurusta meinasi tulla uutiserämaa.
Kirjoittajalle sanat ovat työkalu ja leikkikalu.
Hyvä on, katsotaan ensin taaksepäin. Siellä näkyy, että ympärivuotinen kesätoimittaja Jyrki aloitti hommat tänä vuonna Ruovedellä jo tammikuun puolivälissä. Se ei ollut suuren uutisen kokoinen juttu. Sen sijaan uutinen alkuvuodesta oli se, että Kurusta meinasi tulla uutiserämaa.
Itsensä haastaminen ja uusien taitojen opettelu lienee aina hyödyllistä, oli taito mikä tahansa. Musiikki on aina ollut lähellä omaa sydäntäni, ja olen soittanut rumpuja monen monta vuotta. Soolosoittimeksi niistä ei ehkä kuitenkaan ole. Kävin ala-asteikäisenä myös muutamilla pianotunneilla, mutta soittaminen on ollut vuosikaudet epäsäännöllistä pimputtelua. Viime aikoina on kuitenkin herännyt haave harrastuksen edistämisestä, ja vuodenvaihteessa otin tavoitteekseni istua useammin pianon ääreen.
Itsensä haastaminen ja uusien taitojen opettelu lienee aina hyödyllistä, oli taito mikä tahansa. Musiikki on aina ollut lähellä omaa sydäntäni, ja olen soittanut rumpuja monen monta vuotta. Soolosoittimeksi niistä ei ehkä kuitenkaan ole. Kävin ala-asteikäisenä myös muutamilla pianotunneilla, mutta soittaminen on ollut vuosikaudet epäsäännöllistä pimputtelua. Viime aikoina on kuitenkin herännyt haave harrastuksen edistämisestä, ja vuodenvaihteessa otin tavoitteekseni istua useammin pianon ääreen.
Heikki Itänen.
Pienestä pitäen olen tottunut ajatukseen, että vanhat sanonnat pitävät aina paikkansa ja luulen että moni muu on kokenut aivan samoin. Joskus olen kuitenkin pysähtynyt tarkemmin miettimään jotain erikoista sanontaa, jonka todenperäisyyttä olen uskaltanut epäillä, kuten: ”Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville”.
Heikki Itänen.
Pienestä pitäen olen tottunut ajatukseen, että vanhat sanonnat pitävät aina paikkansa ja luulen että moni muu on kokenut aivan samoin. Joskus olen kuitenkin pysähtynyt tarkemmin miettimään jotain erikoista sanontaa, jonka todenperäisyyttä olen uskaltanut epäillä, kuten: ”Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville”.
Iät ajat on verrattu maalais- ja kaupunkilaiselämää. Suurin ero lienee edelleen se, että maalla ei tarvitse tuijottaa kelloa niin usein kuin kaupungissa, elämä ei yleensä ole minuutista kiinni. Maalla voi nostaa katseen maisemaan ja mieli tyyntyy. Läsnä on moniaistinen kokemus. Silmät ja korvat herkistyvät ottamaan vastaan luonnon ilmiöitä, huomaamaan pieniäkin rasahduksia ja tirskutuksia ja välillä täyttä hiljaisuutta. Maaseudulla vääjäämättä altistuu rauhallisiin hetkiin.
Iät ajat on verrattu maalais- ja kaupunkilaiselämää. Suurin ero lienee edelleen se, että maalla ei tarvitse tuijottaa kelloa niin usein kuin kaupungissa, elämä ei yleensä ole minuutista kiinni. Maalla voi nostaa katseen maisemaan ja mieli tyyntyy. Läsnä on moniaistinen kokemus. Silmät ja korvat herkistyvät ottamaan vastaan luonnon ilmiöitä, huomaamaan pieniäkin rasahduksia ja tirskutuksia ja välillä täyttä hiljaisuutta. Maaseudulla vääjäämättä altistuu rauhallisiin hetkiin.
Ajettuani ajokortin ihmettelin, millaisille kuskeille sitä ajolupa myönnetäänkään. Sittemmin on kilometrejä kertynyt, ja vuosien mittaan olen tyypitellyt kuljettajia ajotavan mukaan.
Ajettuani ajokortin ihmettelin, millaisille kuskeille sitä ajolupa myönnetäänkään. Sittemmin on kilometrejä kertynyt, ja vuosien mittaan olen tyypitellyt kuljettajia ajotavan mukaan.
Kasvihuoneilmiön uhka on havaittu alun perin jo 1880-luvulla, mutta maailma oli silloin vielä elämäntyyliltään niin perinteinen, että on helppo ymmärtää asian tuntuneen oudolta ja todellisen noteeraamisen siirtyneen pitkälle tulevaisuuteen.
Kasvihuoneilmiön uhka on havaittu alun perin jo 1880-luvulla, mutta maailma oli silloin vielä elämäntyyliltään niin perinteinen, että on helppo ymmärtää asian tuntuneen oudolta ja todellisen noteeraamisen siirtyneen pitkälle tulevaisuuteen.
Herään aamulla puhelimen herätykseen. Sammutan sen ja näen ilmoituksen ponnahtavan puhelimen yläreunasta. Se herättää kiinnostukseni ja klikkaan sovellukseen. Sovelluksessa on muutaman sekunnin pituisia lyhytvideoita peräjälkeen loputtomasti. Alan selaamaan alaspäin, sillä ensimmäinen video sai dopamiinin kiertämään aivoissani.
Herään aamulla puhelimen herätykseen. Sammutan sen ja näen ilmoituksen ponnahtavan puhelimen yläreunasta. Se herättää kiinnostukseni ja klikkaan sovellukseen. Sovelluksessa on muutaman sekunnin pituisia lyhytvideoita peräjälkeen loputtomasti. Alan selaamaan alaspäin, sillä ensimmäinen video sai dopamiinin kiertämään aivoissani.
Kesäohjelmaani kuuluu yleensä se, että vähintään kerran kesässä tapanani on käydä kesäteatterissa. Tänä suvena matkani vei Viljakkalaan ystäväni onnellisesti päättyneen lippuarvonnan tuloksena. Wimman tämän kesän näytelmä Laiturimarkkinat sijoittui kuvitteelliseen Mallaspussin kuntaan, jossa Ilkka Malmin käsikirjoituksen mukaisesti oli tarkoitus uudistaa tutuksi tullutta markkinaperinnettä.
Kesäohjelmaani kuuluu yleensä se, että vähintään kerran kesässä tapanani on käydä kesäteatterissa. Tänä suvena matkani vei Viljakkalaan ystäväni onnellisesti päättyneen lippuarvonnan tuloksena. Wimman tämän kesän näytelmä Laiturimarkkinat sijoittui kuvitteelliseen Mallaspussin kuntaan, jossa Ilkka Malmin käsikirjoituksen mukaisesti oli tarkoitus uudistaa tutuksi tullutta markkinaperinnettä.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Syyskuun aurinkoiset terveiset Kurusta!
Terttu Kylmäniemi
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste