Yksi­näi­syys

Ta­ka­na­ni on niin pal­jon vuo­sia kaup­pa­hom­mis­sa, et­tä mo­net tut­ta­va­ni ovat ar­vel­leet nii­den ai­ka­na ker­ty­neen vä­ki­sin­kin mo­nen­lai­sia unoh­tu­mat­to­mia ta­ri­noi­ta.

Liftaten olisit jo perillä!

Hyvä puo­li oli se, et­tä au­to si­mah­ti Ku­run­tiel­le vain vii­si ki­lo­met­riä en­nen Ruo­ve­den kes­kus­taa. Toi­nen hyvä asia oli, et­tä oli va­loi­saa ei­kä sa­ta­nut vet­tä. Pu­he­li­men kart­ta­pal­ve­lu ker­toi kä­te­väs­ti si­jain­nin. Yh­tä hel­pos­ti löy­tyi pu­he­lin­nu­me­ro, jos­ta sain yh­tey­den pai­kal­li­seen hi­naus­pal­ve­luun.

Ostai­sinko loaferit?

Tai­si ol­la huh­ti­kuun seu­tua kun vii­mek­si tuli pu­re­tuk­si pa­pe­ril­le tus­kaa äi­din­kie­les­täm­me. Täs­tä pe­ru­sa­si­as­ta, joka on ajat­te­lun, il­mai­sun, kai­ken­lais­ten tun­tei­den ja yh­tey­den­pi­don vä­li­ne. Tie­däm­me myös, et­tä mitä pa­rem­min hal­lit­see äi­din­kie­len­sä, sitä hel­pom­pi on op­pia vie­rai­ta kie­liä.

Kie­lel­listä naurua

Suo­men kie­li on kuu­lem­ma ul­ko­maa­lais­ten mie­les­tä vai­ke­aa. Tun­tuu hul­lul­ta, mut­ta kai se on pak­ko us­koa, kun sii­tä on niin mo­nes­ti saa­nut va­li­tuk­sia kuul­la.

Sisar­kie­let – niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana toi­sis­taan

Suo­men ja ete­läi­sen vel­jes­kan­sam­me Vi­ron kie­let ovat nä­en­näi­ses­ti niin lä­hel­lä toi­si­aan, et­tä syn­tyy har­ha­ku­va: kyl­lä­hän tuos­ta sel­vän saa, kun pu­hu­taan vä­hän hi­taam­min. Ja mikä vie­lä pa­hem­paa, kiel­tem­me sa­mal­ta näyt­tä­vien sa­no­jen eri­lai­sil­la mer­ki­tyk­sil­lä lei­kit­te­ly (ek­si­tus­sõ­nad = ”hai­rah­dus­sa­nat”) joh­taa hel­pos­ti sii­hen, et­tä kie­li­su­ku­lai­suu­tem­me tun­tuu jon­kin­lai­sel­ta vit­sil­tä!

Mais­si­hiu­ta­leita

Olim­me po­ru­kal­la so­vi­tel­leet isoon rum­puun pak­sul­la tus­sil­la kir­joi­te­tun teks­tin ”Corn Fla­kes” suu­rin kir­jai­min. Voi­mis­te­lu­no­pet­ta­jam­me Mais­si Man­ni­sen kun­ni­ak­si tie­ten­kin. Jo seu­raa­va­na päi­vä­nä suo­ri­tim­me en­sie­siin­ty­mi­sem­me. Em­me ol­leet TV: stä tut­tu­ja, em­me­kä le­vy­täh­tiä, mut­ta oli­han mei­tä kol­me tai­tu­ria ja yk­si no­vii­si. Viu­luis­sa oli­vat Mak­ko­sen Yr­jö ja Paa­vi­lai­sen Pert­ti. Har­mo­nia, jos­kus pi­a­no­a­kin täm­mä­si Tuu­las­vaa­ran Jas­ka. It­se sain kun­ni­an aset­tua rum­pu­pa­li­koi­den kans­sa pie­nel­le jak­ka­ral­le ryt­miä jy­tis­tä­mään.

Iki­muis­toi­sia ajo­ko­ke­muk­sia

Muis­tan lap­suu­des­ta, kun meil­lä ei ol­lut au­toa, niin ylei­sil­lä kul­ku­neu­voil­la tie­tys­ti mat­kus­tet­tiin. Vä­lil­lä se osoit­tau­tui ai­ka työ­lääk­si.

Nextille levelille

Eläm­me rut­to­ai­kaa. Ra­vin­to­lan oves­sa sa­no­taan suu­rin kir­jai­min: OPEN TAKE-AWAY ON­LY. Mi­tä­hän Mik­ko Mah­la­mä­ki (75 v.) Pih­ti­pu­taal­ta luu­lee sii­nä sa­not­ta­van?

Toisen noidan mietteitä

Olem­me saa­neet viet­tää oi­kein van­han ajan tal­ven. On tul­lut lun­ta ja pak­kas­ta vuo­ro­tel­len.

Kesää kohti

Iha­naa! Au­rin­gon valo läm­mit­tää mu­ka­vas­ti ja su­lat­taa tal­ven ai­ka­na muo­dos­tu­nei­ta pak­su­ja lu­mi­ki­nok­sia. Pa­jun­kis­so­ja­kin löy­tyy jo run­saas­ti. Pian on edes­sä myös yk­si vuo­den odo­te­tuim­mis­ta asi­ois­ta: saa men­nä sau­nail­lan päät­teek­si nuk­ku­maan puh­tai­den ja ul­ko­na kui­vat­tu­jen la­ka­noi­den vä­liin. Se tuok­su on vaan niin huu­maa­va. (Har­ri rai­va­si jo la­pi­ol­la rei­tin pyyk­ki­te­li­neel­le, kii­tos sii­tä.)