Verkostot ovat tärkeitä joh­ta­mi­sessa

Yl­lä­tyk­set ovat elä­män suo­la. Ruo­ve­si yl­lät­ti mi­nut hel­mi­kuun puo­li­vä­lis­sä pyy­tä­mäl­lä mi­nua työ­teh­tä­viin. Olin jo to­tu­tel­lut elä­ke­läi­sen va­paa­seen pää­tök­sen­te­koon rei­lus­ti yli vuo­den.

Haku-Veikko ja Salmelan Mikko – voi niitä aikoja!

Ku­lu­nee­na tal­ve­na hiih­tä­jäm­me me­nes­tyi­vät mai­ni­os­ti. Huip­pu­na oli­vat tie­tys­ti Pe­kin­gin olym­pi­a­lai­set, jois­ta Suo­mel­le tuli ”murt­si­kas­ta” pe­rä­ti kuu­si mi­ta­lia.

Noidan viimeinen loitsu

Ko­ro­nan ku­ri­tus vaih­tui hir­ve­ään so­taan Eu­roo­pas­sa ja uh­kaan ko­ti­paik­ka­kun­nan kult­tuu­ri­mai­se­mien hä­vit­tä­mi­ses­tä. Jos oli­si noi­dan sau­val­la ja loit­suil­la mah­tia, oli­si niil­le nyt käyt­töä. Vaik­ka saan­kin naut­tia Ita­li­an upe­as­ta ke­vääs­tä tääl­lä työs­ken­nel­len, on mie­li su­rui­nen.

Kevät on mie­len­tila

He­rä­tys­kel­lo­kaan ei ole eh­ti­nyt vie­lä soi­maan, kun aa­mun en­sim­mäi­set au­rin­gon­sä­teet yrit­tä­vät jo par­haan­sa mu­kaan pus­kea si­sään pi­men­nys­ver­hon ra­ko­sis­ta. Valo ko­put­taa ik­ku­naan, ja minä tah­don pääs­tää sen si­sään.

Tele­vi­sion flow on toistoja täynnä

On häm­men­tä­vää kuin­ka te­le­vi­sio on iso sump­pu ja täyn­nä kai­ken­mois­ta tar­jon­taa.Ta­va­raa pii­saa tois­toik­si ja uu­sin­noik­si ala­ti. Esi­mer­kik­si FC Ve­nus.

Jos se ei näy, se ei ole olemassa

Tämä on lä­hin­nä jäl­leen muis­tu­tus it­sel­le­ni: jos elä­mäs­sä ei tun­nu ta­pah­tu­van mi­tään, kan­nat­taa muis­taa, et­tä maa­pal­lo kier­tää au­rin­koa 107 200 ki­lo­met­rin tun­ti­no­peu­del­la. Tie­dos­sa on myös, et­tä ava­ruus laa­je­nee. Vä­hem­män on tie­toa sii­tä, mi­hin ava­ruus laa­je­nee. Tär­kein­tä lie­nee kui­ten­kin se, et­tä on elä­mäs­sään jo­ten­kin kar­tal­la. Jos luet kart­taa oi­kein­päin, se osaa ker­toa, mis­sä olet. Mo­nel­le ovat tut­tu­ja kar­tat, jois­sa on pu­nai­nen pal­lo ja teks­ti: Olet täs­sä. Se on huo­jen­ta­va tie­to.  

Juurtuva sydän ja auttava käsi

Kun pääl­le vuo­si sit­ten muu­tim­me Ruo­ve­del­le en tien­nyt kun­nas­ta juu­ri mi­tään. Pit­kään luu­lin, et­tä tämä on se paik­ka, mis­sä 90-lu­vul­la näh­tiin lei­jo­na. Ajat­te­lin, et­tä il­man kan­sal­lis­puis­toa Ruo­ve­si oli­si kuin mikä ta­han­sa pik­ku­kun­ta. Kun­nes tie­sin pa­rem­min.

Toi­met­to­muu­den voi­maan­nut­tama

Jäin vuo­rot­te­lu­va­paal­le puo­li vuot­ta sit­ten vaa­ti­mat­to­min suun­ni­tel­min. Aja­tuk­se­na oli py­säh­tyä, nol­la­ta pää ja teh­dä kuo­lin­sii­vous.

Polii­ti­kon hymy ei hyydy hävi­ös­sä­kään

Te­le­vi­si­on kat­se­lu on oi­ke­as­taan ai­ka tur­haut­ta­vaa puu­haa. Se tu­lee usein vain ru­tii­ni­no­mai­ses­ti avat­tua hö­pi­se­mään taus­tal­le, kun tou­hui­lee jo­tain as­ka­rei­taan. Har­voin tu­lee oh­jel­maa, jon­ka ää­reen oi­kein ha­keu­tuu.

Vil­la­suk­ka­juok­sun jälkeen jalat hehkuvat

Teen ai­na­kin het­kel­li­ses­ti on­nis­tu­neen, aa­mu­pa­lan mit­tai­sen in­ter­ven­ti­on las­ten pe­li­suun­ni­tel­miin ja ka­tan aa­mu­pa­lan heil­le ja tar­joi­len sen Pelt­sin toi­nen luon­to -sar­jan kera. Kun aa­mu­pa­las­ta on enää mu­ru­sia, kak­si pork­ka­naa ja Pelt­si jäl­jel­lä, jään it­se oman tee­mu­ki­ni kans­sa töl­löt­tä­mään Hal­tin hui­pu­tus­ta.