Joulun ihme

Pie­ne­nä lap­se­na jou­lu oli eri­tyi­sen iha­naa ai­kaa. Kaik­ki se val­mis­te­lu ja odo­tus ka­len­te­rei­neen oli niin jän­nit­tä­vää, et­tä vat­san­poh­jas­ta oi­kein ni­pis­te­li.

Ehkä vielä jonakin päivänä

Huip­pu­sä­vel­tä­jäm­me Jean Si­be­lius saa vie­lä­kin, liki 155 vuot­ta syn­ty­män­sä jäl­keen meis­sä kai­kis­sa ai­kaan voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Kun Fin­lan­dia, Ka­re­lia-sar­ja tai Val­se Tris­te soi­vat, jo­kin meis­sä lii­kah­taa.

Noidan mietteitä

Kes­ki­vii­kon aa­muis­sa on ai­na sama ru­tii­ni: He­rä­tys klo 7, aa­mu­puu­ro kie­hu­maan ja sinä ai­ka­na pii­pah­dus pos­ti­laa­ti­kol­le. Kes­ki­viik­koi­sin siel­tä löy­tyy vii­kon odo­te­tuin lu­ku­pa­ket­ti, Ruo­ve­si-leh­ti. Il­man sitä ei aa­mu läh­de käyn­tiin.

Jää­hy­väi­set ja kiitokset

Rak­kaat leh­den lu­ki­jat. Mi­nun on ai­ka jät­tää hy­väs­tit teil­le. Kii­tos teil­le jo­kai­sel­le, ketä olen saa­nut haas­ta­tel­la tai va­lo­ku­va­ta, kii­tos myös teil­le, ket­kä olet­te sii­tä kiel­täy­ty­neet. Kaik­ki ta­paa­mi­set, joi­ta olen työs­sä­ni saa­nut ko­kea, ovat ri­kas­tut­ta­neet osaa­mis­ta­ni.

Ei pelkkä tomaatti

Muis­tan lap­suu­des­ta, et­tä mei­dän ko­to­na ei rii­siä syö­ty käy­tän­nös­sä pal­jon muu­ta kuin jou­lu­puu­ros­sa.

Julkisten kul­ku­neu­vo­jen autuus

En pidä ta­pa­na­ni puut­tua po­li­tiik­kaan, puo­lu­e­po­li­tiik­kaan kaik­kein vä­hi­ten. Nyt kui­ten­kin on pak­ko sa­noa jo­ta­kin ai­van ta­val­li­se­na tal­laa­ja­na ja van­han die­sel­hen­ki­lö­au­ton omis­ta­ja­na. Hal­li­tus ni­mit­täin on il­moit­ta­nut, et­tä polt­to­ai­nei­den hin­ta nou­see ru­tos­ti, kos­ka val­ta­kun­ta on saa­ta­va fos­sii­lit­to­mak­si polt­to­ai­nei­den osal­ta kym­me­nes­sä vuo­des­sa.

Oma lähilukio on tur­val­li­nen vaih­to­ehto

Pe­rus­kou­lun päät­tö­luo­kan op­pi­lai­den ko­deis­sa poh­di­taan jo nyt en­si ke­vään jat­ko­va­lin­to­ja. Noin puo­let ikä­luo­kas­ta täh­tää lu­ki­oon, toi­nen puo­li am­ma­til­li­siin opin­toi­hin.

Leper­rel­len

Small talk ja muun­lai­nen ver­baa­li­nen ve­nyt­te­ly­ky­ky on ih­mis­ten mie­les­tä hie­noa ja nii­den hal­lit­si­jat ovat yleen­sä suo­sit­tu­ja ys­tä­vien kes­ken ja seu­ra­pii­reis­sä.

Kasvua ja kaatoa

En­sim­mäi­nen muis­to­ni met­säs­tä on lap­suu­te­ni ke­sä­pai­kal­ta.  Poi­min siel­tä noin ne­li­vuo­ti­aa­na mus­ti­koi­ta ema­li­mu­kiin. Ne käy­tet­tiin äi­din te­ke­mään pii­rak­kaan tai syö­tiin mai­don ja so­ke­rin kans­sa.

Lätyt ovat sentään aina lättyjä

Kar­ja­lai­si­sän ja sa­ta­kun­ta­lai­säi­din hä­mä­läis­tyt­tä­re­nä olen tot­tu­nut mo­nen­moi­siin pu­heen­par­siin su­ku­kin­ke­reil­lä. Var­si­nais-Suo­men Lai­ti­las­sa ikän­sä asu­nei­ta serk­ku­ja täy­tyy kuun­nel­la to­del­la tar­kas­ti, mut­ta muu­ten mur­re­sa­nat yleen­sä ar­vaa asi­ayh­tey­des­tä.