Ei tarvita aste­roi­dia, on ihminen

En mal­ta ol­la jat­ka­mat­ta vie­lä sa­man­suun­tai­ses­ta ai­hees­ta kuin vii­me ko­lum­nis­sa­ni, jos­sa maa­lai­lin mie­li­ku­via maa­seu­dun tu­le­vai­suu­des­ta.

Papan turinoita

Syn­ty­mä­sel­vi­tys­tä teet­tä­es­säm­me run­ko­nu­me­ron pe­rus­teel­la sel­vi­si, et­tä hän on van­haa paik­ka­kun­ta­lais­ta su­ku­juur­ta, Ruo­ve­del­le teh­taal­ta muut­ta­nut maa­lis­kuul­la 1981.

Ruovesi – 
upeasti erilainen

Ruo­ve­del­lä ta­pah­tuu. Vie­lä­kin, on­nek­si. Kun jos­kus 1970- lu­vun vaih­tees­sa poh­dim­me ke­sä­ta­pah­tu­maa Ruo­ve­del­le ko­ke­neem­man kol­le­ga­ni Erk­ki Mau­ra­sen kans­sa, Ruo­ve­si oli toki toi­sen­lai­nen. Mut­ta hy­väl­lä ta­val­la. Mis­sä kak­si tai kol­me ko­koon­tui yh­teen, kävi usein niin, et­tä Pa­kan Mat­ti kut­sut­tiin soit­ta­maan hai­ta­ria. Ja haus­kaa oli, mut­ta jäl­leen – hy­väl­lä ta­val­la.

Noi­ta­mai­sen hyviä tekoja

Eh­do­tuk­sia Vuo­den 2019 Ruo­ve­den hy­vien te­ko­jen noi­dak­si on tul­lut to­del­la mon­ta. Enem­män kuin edel­lis­vuo­si­na.

Alien Pohjois-Pir­kan­maalla

”Olen alien, täy­sin ul­ko­puo­li­nen – olen tur­ku­lai­nen Hel­sin­gis” rii­mit­te­li Vil­pe­rin Pe­ri­kun­ta 90-lu­vun al­ku­puo­lel­la Sting-co­ve­ris­saan. Vä­lil­lä huo­maan tun­nis­ta­va­ni var­sin hy­vin kap­pa­leen sa­no­man.

Paras paikka maa­il­massa

En muis­ta, mil­lais­ta se oli. En tie­dä, mitä ää­niä kuu­lin, tai mitä näin. En osaa yh­tään sa­noa, mikä vuo­de­nai­ka oli tai ke­nen seu­ras­sa lii­kuin. Niin pie­ni minä olin en­sim­mäi­sel­lä met­sä­ret­kel­lä­ni.

Taide muuttaa elämää

Kol­me vuot­ta sit­ten (on­ko sii­tä to­si­aan vain kol­me vuot­ta?) tu­lim­me mie­hen kans­sa en­sim­mäi­sen ker­ran Ruo­ve­del­le. Kesä oli vas­ta al­ka­mas­sa, vih­reä vas­ta vih­re­äk­si syn­ty­mäs­sä, met­sät täyn­nä lu­paus­ta, jär­vet pou­ta­pil­vien al­la tar­jot­ti­mel­la sau­no­jal­le ja sou­ta­jal­le.

Avoimet vai
suljetut kylät?

Ky­lä­toi­min­nan jo­ka­vuo­ti­nen lip­pu­lai­va­ta­pah­tu­ma Avoi­met ky­lät lii­kut­taa jäl­leen yli sa­taa­tu­hat­ta kan­sa­lais­ta maam­me ky­lis­sä ja kort­te­leis­sa lau­an­tai­na 8. ke­sä­kuu­ta. Täl­lä osal­lis­tu­ja­mää­räl­lä ky­sees­sä on val­ta­kun­tam­me suu­rin yk­si­päi­väi­nen ylei­sö­ta­pah­tu­ma. Yli 1 500 koh­det­ta ym­pä­ri su­vis­ta Suo­mea kut­suu ky­lään ja jär­jes­tää vie­rai­li­joil­le oman­nä­köis­tään oh­jel­maa. Ky­lien li­säk­si ta­pah­tu­ma­päi­väs­sä ovat mu­ka­na myös Ky­lä­kaup­pa­päi­vän lä­hi­kau­pat. Ruo­ve­del­lä Avoi­met ky­lät -ta­pah­tu­maa vie­te­tään Vää­rin­ma­jas­sa Lii­kun­ta­kes­kus Väl­keen pi­ha­maal­la.

Puhtia pal­le­roista

Mikä iha­na ke­sän aloi­tus: vii­kon­lop­pu­na kuu­ma ja au­rin­koi­nen sää las­keu­tui Ruo­ve­den yl­le. Sun­nun­tai­na il­ta­myö­hään jat­kui kos­tea ja läm­min il­ma, joka muis­tut­ti ete­lä­mai­den il­to­ja. Mie­tin, on­ko meil­lä mo­ne­na ke­sä­nä ol­lut hei­nä­kuus­sa­kaan tuol­lais­ta tun­nel­maa.

Kevään ihanat ihmeet

Joka vuo­si, jo­na­kin päi­vä­nä, se on yh­täk­kiä tul­lut. Ai­na minä häm­mäs­tyn yh­tä pal­jon. Se on tääl lä taas. Mel­kein voi kuul­la ”poks”, ja sii­nä se on. Ke­vät. Yh­täk­kiä on niin pal­jon häm­mäs­tel­tä­vää.