Lajit­te­lenko, saas­tu­tanko?

Tie­sit­kö, et­tä ne­li­hen­ki­sen per­heen len­to Thai­maa­han tuot­taa kes­ki­mää­rin sa­man ver­ran hii­li­di­ok­si­dia kuin 170 000 ki­lo­met­rin aje­lu omal­la au­tol­la?

Jos ensin kokeilisi sanoa ei?

Suo­ri­tam­me juu­ri täl­lä het­kel­lä alu­eel­lan­ne: vie­mä­rin­ku­vauk­sia, hor­mi­tut­ki­muk­sia, ik­ku­noi­den ja ovien vaih­toa, kat­to­re­mont­te­ja...

Ärsyttävä nuuhkija, lähetä kis­sa­vi­de­oita!

Kun näp­säy­tän pu­he­li­mes­ta­ni au­ki net­ti­se­lai­men, sii­hen tu­lee il­moi­tus: ”Si­nul­le va­li­tut ar­tik­ke­lit.” Sen jäl­keen näen lis­tas­sa kym­me­nen eri me­di­oi­den verk­ko­si­vuil­ta na­pat­tua uu­tis­ta. Kuka ne mi­nul­le on va­lin­nut, ja mik­si juu­ri ne?

Ratsastus – urheilua vai ei

Mo­nes­ti olen kuul­lut väi­tet­tä­vän, et­tä rat­sas­tus ei ole ur­hei­lua. Se ei ole ur­hei­lua sik­si, kos­ka he­vo­nen te­kee kai­ken työn, rat­sas­ta­ja is­tuu he­vo­sen se­läs­sä ja kat­se­lee mai­se­mia. Tot­ta, jos käy rat­sas­ta­mas­sa kak­si ker­taa vuo­des­sa tai käy kä­ve­le­mäs­sä he­vo­sen kans­sa rau­hal­li­sel­la maas­to­len­kil­lä mie­len­vir­kis­tyk­sen vuok­si.

Vanhus, seniori vai ikäih­mi­nen?

Pari vuot­ta sit­ten jou­duin käyt­tä­mään louk­kaan­tu­neen pol­ve­ni vuok­si tak­sia. Pyy­sin kus­kia aja­maan niin lä­hel­le mat­ka­ni koh­det­ta kuin mah­dol­lis­ta. Hän te­ki­kin niin, mut­ta ta­ka­na aja­neet au­toi­li­jat ei­vät oi­kein kes­tä­neet hi­das­ta siir­ty­mis­tä­ni au­tos­ta pois. Ul­ko­maa­lais­taus­tai­nen kus­ki tuoh­tui puo­les­ta­ni, tööt­tä­si vas­taan ja huu­dah­ti, et­tä nuo ei­vät ym­mär­rä van­haa nais­ta.

Kasvoista kasvoihin

Vie­tim­me jo­kin ai­ka sit­ten ys­tä­vän­päi­vää. Vuo­sit­tain, nel­jäs­tois­ta hel­mi­kuu­ta me suo­ma­lai­set olem­me muis­ta­neet ys­tä­vi­äm­me ja kump­pa­nei­tam­me mil­loin kor­tein, mil­loin kuk­ka­kim­puin, mil­loin vies­tein ja ter­vei­sin. Tai sit­ten suo­ma­lai­seen ta­paan mu­rah­te­le­mal­la jo­ta­kin.Tämä pos­tin ja pu­he­li­no­pe­raat­to­rei­den ilon juh­la kuk­ka­kau­pois­ta pu­hu­mat­ta­kaan on tuon­ti­ta­va­raa. Se on toi­sek­si suu­rin kort­tien­la­jit­te­lu­ai­he pos­tis­sa jou­lun jäl­keen.

Hiih­to­la­tu­jen teon ihanuutta ja kurjuutta

Suu­ren tyy­dy­tyk­sen an­ta­vat vas­taan­tu­le­vat hiih­tä­jät, joi­den kans­sa py­säh­dyn vaih­ta­maan muu­ta­man sa­nan. He ovat Kek­ko­sen va­ki­tui­sia asuk­kai­ta, mök­ki­läi­siä ja var­ta vas­ten kau­em­paa tul­lei­ta hiih­don ys­tä­viä.Tun­nen suur­ta rie­mua sy­dä­mes­sä­ni, kun hiih­tä­jät kiit­tä­vät la­duis­ta.

Aivot narikkaan
ja nettiin?

Ny­ky­a­jan yh­teis­kun­ta on var­sin nu­rin­ku­ri­nen. Van­hem­pi su­ku­pol­vi va­lit­taa, kuin­ka en­nen kaik­ki oli pal­jon pa­rem­min ja kuin­ka nuo­ri­so vain tu­ho­aa hei­dän omin kä­sin raa’al­la työl­lä ra­ken­ta­man­sa maa­il­man.

Omaan nilkkaan

Tämä ja vii­me tal­vi tai­ta­vat ol­la vel­jek­siä. Lun­ta ja pak­kas­ta on riit­tä­nyt. Pa­ri­kym­men­tä as­tet­ta ei Pir­kan­maal­la­kaan ole ol­lut har­vi­nais­ta, La­pis­sa hää­ri­tään lä­hes nel­jäs­sä­kym­me­nes­sä py­kä­läs­sä.

Moka, mokempi, mokin

Nau­res­ke­lin töis­sä kah­vi­tun­nil­la naa­pu­ri­kun­nan leh­del­le, jon­ka jut­tuun oli kes­kel­le kir­joi­tus­ta unoh­tu­nut "jut­tu jat­kuu ku­van jäl­keen" -teks­ti. Asia oli il­mei­ses­ti ko­pi­oi­tu suo­raan ne­tis­tä ja tuo mai­nin­ta oli jää­nyt kes­kel­le teks­ti­mas­saa.