Hel­lun­tain siunaus

Ar­mol­li­nen ja mei­tä ra­kas­ta­va Ju­ma­la lä­het­ti Poi­kan­sa maa­il­maan ker­to­maan rak­kau­des­taan ja kuo­le­maan puo­les­tam­me. Ylös­nou­se­mi­sen­sa kaut­ta Jee­sus osoit­ti, et­tä kuo­le­mal­la ei ole vii­meis­tä sa­naa elä­mäm­me pää­tyt­tyä.

Kohti yhteistä hyvää

Meil­lä on kuin on­kin yh­teis­kun­ta. Ja sitä tar­vi­taan. Yh­teis­kun­ta on näyt­tä­nyt vii­me ai­koi­na voi­man­sa, ku­kaan kun ei sel­viä pan­de­mi­as­ta yk­sin. Ei­kä ku­kaan pys­ty huo­leh­ti­maan ter­vey­des­tään il­man mui­den vas­tuul­li­suut­ta.

Kiitos äidil­lemme

kii­tos äi­dil­lem­me, joka lap­suu­tem­me päi­vi­nä muis­tut­te­li meil­le Ju­ma­lan tah­toa ja la­kia. (Alek­sis Kivi, Seit­se­män vel­jes­tä)

Muistatko Matti-papin?

Kuka muis­taa vie­lä Mat­ti-pa­pin? Näy­kin Ma­tin, joka oli ”apu­pap­pi­na”, Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan vi­ral­li­se­na apu­lai­se­na 70-lu­vul­la (ny­ky­ään pu­hu­taan seu­ra­kun­ta­pas­to­ris­ta)? Hä­net, jon­ka per­soo­nal­li­sis­ta ot­teis­ta ei­vät ai­van kaik­ki pi­tä­neet, mut­ta jos­ta luul­lak­se­ni ol­tiin ylei­ses­ti ai­na­kin sitä miel­tä, et­tä kun hän saar­na­si, ei kuu­lu­vuu­son­gel­mia ol­lut.

Rakkaus on pit­kä­mie­li­nen

”Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.” Joh. 20:23

Elämän tuoksu

Ke­vään ede­tes­sä ja ke­sän he­ris­tel­les­sä tu­lo­aan ais­tim­me vi­rit­ty­vät ää­rim­mil­leen ot­ta­maan luon­non vas­taan mah­dol­li­sim­man mo­ni­puo­li­ses­ti. Jää­ty­neen maan su­la­mi­nen lop­pu­ke­vääs­tä he­rät­te­lee eri maa­la­jien omi­nais­tuok­sut ta­jun­taam­me. Ne­näm­me yrit­tää saa­da kon­tak­tia kaik­keen mah­dol­li­seen, mikä ker­too meil­le pak­kas­kau­den päät­ty­mi­ses­tä ja uu­des­ta elä­mäs­tä. Ha­ju­ais­ti on meil­le tär­keä, va­li­tet­ta­vas­ti jot­kut ovat saat­ta­neet sen jos­tain syys­tä me­net­tää.

Paasto, pää­si­äi­nen ja pandemia

Ke­vät­tä lei­maa vi­ruk­sen vält­te­ly. Tar­tun­ta­tau­ti le­vi­ää maa­il­mal­la, kan­sa­kun­nat elä­vät poik­keu­so­lo­jen ra­joit­ta­mi­na. Suo­mes­sa ei Ju­ma­lan kii­tos ole näh­ty niin suu­ria sai­ras­tu­nei­den ja kuol­lei­den lu­ku­ja kuin mo­nis­sa Eu­roo­pan mais­sa. Mut­ta meil­lä­kin ko­ro­na­vi­rus on kaa­ta­nut mo­nia vuo­tee­seen, joi­ta­kin jo hau­taan­kin. Kaik­ki se on sul­ke­nut ko­tei­hin­sa odot­ta­maan ai­kaa pa­rem­paa.

Aika rau­hoit­tua ja antaa aja­tuk­sille tilaa

On ol­lut häm­mäs­tyt­tä­vää seu­ra­ta, mi­ten maa­il­ma on muut­tu­nut vii­me viik­ko­jen ai­ka­na. Olem­me jou­tu­neet miet­ti­mään uu­del­leen lä­hes kaik­ki asi­at sekä ko­to­na, et­tä työ­pai­koil­la. Ai­na­kin hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ta­sol­la asi­oi­den jär­jes­te­ly on ot­ta­nut ai­kaa ja vai­vaa.

Kun maailma pysähtyy

Muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten Suo­men hen­kis­tä il­ma­pii­riä hal­lit­si kiis­ta kiky-tun­neis­ta. Sil­loin­kin osia yh­teis­kun­nas­ta py­säy­tet­tiin 24 ”tal­koo­tun­nin” ta­kia. Kuin­ka vä­hä­pä­töi­sil­tä nuo sen ajan kiis­tat nyt vai­kut­ta­vat, kun Suo­mi on ase­tet­tu poik­keus­ti­laan ikäih­mis­tem­me suo­je­le­mi­sek­si. Asi­at saa­vat mit­ta­suh­teen­sa.

Yksi turha elämä

Kun Bra­si­li­as­sa ka­tu­par­tio sur­maa ka­tu­lap­sen, on eh­kä aja­tuk­se­na se, et­tä jäl­leen yk­si lap­si syn­tyi ja eli tur­haan. Tämä voi tun­tua kau­kai­sel­ta meil­le suo­ma­lai­sil­le.