Kul­lan­kal­lis leipä

Lei­pä, elä­män edel­ly­tys. Lei­pä, yk­si elä­män pie­nis­tä nau­tin­nois­ta. Ku­ka­pa ei ah­mi­si uu­ni­tuo­ret­ta ruis­lei­pää tai säm­py­löi­tä?

Adventti alkaa nyt

Kes­ken kai­ken pää­si­äi­seen val­mis­tau­tu­mi­sen, joka suu­rel­le osal­le kris­ti­kun­taa mer­kit­see an­ke­aa kiel­täy­ty­mis­tä hy­väs­tä ruu­as­ta ja juo­mas­ta, vi­at­to­mas­ta ilon­pi­dos­ta ja jopa lei­kin­las­kus­ta, kun huo­mio koh­dis­tuu Jee­suk­sen kär­si­myk­siin ja kuo­le­maan, mei­dän

Kasvun ihme

On se ai­ka vuo­des­ta, kun puu­tar­ha­har­ras­ta­jat kyl­vä­vät sie­me­niä esi­kas­va­tuk­seen tu­le­van ke­sän sato mie­les­sään. It­se­kin olen muu­ta­ma­na vuon­na näin teh­nyt, vaih­te­le­val­la me­nes­tyk­sel­lä.

Voittajan puolella

No en­täs Pa­ho­lai­nen? Se on eh­kä useim­mil­la jo sa­mas­sa sar­jas­sa kuin kei­jut ja jou­lu­puk­ki!

Rukous on tur­va­paik­kamme

Mo­net ovat elä­män vä­sy­tyk­sis­sä kek­si­neet omat sel­viy­ty­mis­kei­non­sa ja oman si­säi­sen pii­lo­paik­kan­sa, jo­hon voi men­nä vä­lil­lä hui­laa­maan.

Rauhaa!

Maa­il­mas­sa myl­ler­tää nyt mo­net voi­mat. On rau­ha­ton­ta. On so­taa. On­ko paha pääs­syt ih­mis­kun­nan nis­kan pääl­le? Mitä voin teh­dä pie­ne­nä ih­mi­se­nä? Vas­taus on yk­sin­ker­tai­nen: ru­koi­le ja ru­koil­laan yh­des­sä. Jos ei löy­dy omia sa­no­ja, ovat Py­hän Fran­cis­cus As­si­si­lai­sen rau­han ru­kous nyt pai­kal­laan:

Ei ane­kau­palle

Il­mas­ton­muu­tok­seen liit­ty­vät huo­let ovat tuo­neet kes­kuu­teem­me il­mi­ön ni­mel­tä pääs­tö­kom­pen­saa­ti­ot. Niis­sä omaa hii­li­ja­lan­jäl­keä hy­vi­te­tään lah­joit­ta­mal­la ra­haa hii­li­ta­set­ta pa­ran­ta­viin toi­miin jos­sain päin maa­il­maan. Tar­koi­tus on hyvä, mut­ta toi­min­nas­sa on pal­jon kes­ki­a­jan ane­kaup­paa muis­tut­ta­via piir­tei­tä.

Orja vai vapaa?

Unek­sit­ko va­pau­des­ta, et­tä sai­sit ol­la juu­ri sel­lai­nen, kuin ha­lu­at ja teh­dä ihan omia pää­tök­siä? Ei tar­vit­si­si vä­lit­tää, mitä muut sa­no­vat. Mut­ta voi­ko teh­dä niin?

Hyvällä omal­la­tun­nolla

Nau­tin rau­has­ta ja hil­jai­suu­des­ta en­kä ole ol­len­kaan pa­hoil­la­ni sii­tä, et­tä vä­lil­lä meil­lä tääl­lä Suo­mes­sa on kyl­mää ja pi­me­ää. Se an­taa hy­vän syyn ve­täy­tyä omiin oloi­hin­sa.

Jumalan hyvyys kes­kel­lämme

Lap­sil­le on ker­rot­tu ties kuin­ka kau­an ta­ri­naa jou­lu­pu­kis­ta, joka saa­puu jou­lu­na reel­lään Kor­va­tun­tu­ril­ta las­ten luo. Tä­hän mi­nä­kin pie­ne­nä us­koin, kun­nes vel­je­ni pa­laut­ti mi­nut maan pin­nal­le il­moit­ta­mal­la, et­tä jou­lu­puk­kia ei ole ole­mas­sa. Pet­ty­mys oli kar­mea ei eh­kä niin­kään sii­hen, et­tä puk­kia ei ole, vaan sii­hen, et­tä mi­nul­le ei ole pu­hut­tu tot­ta. Saam­me ilok­sem­me kui­ten­kin kaik­ki su­ku­pol­ves­ta su­ku­pol­veen naut­tia jou­lu­pu­kis­ta sa­tuo­len­to­na.