Toivon merkki

Juu­ri tä­hän ai­kaan moni lu­ki­ja on et­si­nyt va­lai­si­mia ja vaih­ta­nut nii­tä uu­siin. Va­loa tar­vi­taan pi­me­ne­vis­sä il­lois­sa niin pol­ku­pyö­ris­sä kuin ko­deis­sa, pi­hoil­la ja par­vek­keil­la, ret­kil­lä ja len­keil­lä. Huo­nos­sa va­los­sa on vaa­ral­lis­ta kul­kea ja työs­ken­nel­lä. Hy­vin va­lais­tu ym­pä­ris­tö li­sää mer­kit­tä­väs­ti tur­val­li­suut­ta ja viih­tyi­syyt­tä. Pa­ras­ta oli­si tie­tys­ti saa­da au­rin­gon va­loa, mut­ta kun se taas syk­syn tul­len vä­he­nee, on kei­no­va­lo hy­vä­nä apu­na.

Kanaemon opetus: olet tärkeä

Eläi­mis­tä voi op­pia mo­nen­lais­ta uut­ta; esi­mer­kik­si ka­nois­ta. Mei­dän ka­na­par­ves­sa yk­si emo­ka­na sai hau­dot­tua ja mu­nis­ta kuo­riu­tui ti­pu­ja. Näyt­ti sil­tä, et­tä ne ti­put oli­vat emo­ka­nal­le tär­kein elä­män­si­säl­tö. Kana ei muu­ta teh­nyt­kään, kuin seu­ra­si ti­pu­jaan valp­paas­ti. Ne sai­vat emon kai­ken huo­mi­on. Pie­ni­kin pii­pi­tys sai emon heti re­a­goi­maan.

Toisen maailman ääni

Se tun­ne kun joku on lou­kan­nut si­nua. Kuin­ka vah­va­na se hel­pos­ti syö­pyy­kään mie­liim­me. Yleen­sä louk­kaus on teh­ty sa­noil­la, eh­kä vain yh­del­lä. Se on vain sana, sar­ja ään­tei­tä, mut­ta saa ai­kaan maan­vyö­ryn sy­dä­mes­säm­me.

Armon löy­ty­mi­sen ihme

Kou­lu­ai­kaan kuu­luu op­pi­laan mo­nen­lai­nen ar­vi­oin­ti. Ai­na­kin oma­na kou­lu­ai­ka­na­ni ar­vi­oi­tiin te­o­ria-ai­nei­ta, käy­tän­nön ai­nei­ta, huo­lel­li­suut­ta ja käyt­täy­ty­mis­tä. Kat­soin to­dis­tuk­sis­ta ai­na en­sim­mäi­se­nä käyt­täy­ty­mi­sen, us­kon­non, lii­kun­nan ja mu­sii­kin nu­me­rot, muil­la ei it­sel­le­ni ol­lut niin vä­liä. Myö­hem­mis­sä opin­nois­sa mu­kaan ku­vaan tuli it­se­ar­vi­oin­ti ja opet­ta­jien ar­vi­ot opis­ke­li­jan ke­hi­tyk­ses­tä. En kos­kaan oi­kein viih­ty­nyt ar­vi­oi­ta­va­na, mut­ta se kuu­lui sys­tee­miin. Ar­vi­oin­ti täh­tä­si hy­vään.

Etsik­ko­ai­koja

”Kai­kel­la on mää­rä­het­ken­sä, ai­kan­sa joka asi­al­la tai­vaan al­la”, kir­joit­taa Van­han Tes­ta­men­tin vii­sas Saar­naa­ja. Ja näin se on. ”Ai­ka hei­tel­lä ki­viä, ja ai­ka ne ke­rä­tä.” Vii­sas tie­tää, mikä on ai­na pai­kal­laan. Ja ih­mi­sen pi­tää op­pia käyt­tä­mään kun­kin ajan tuo­mat mah­dol­li­suu­det hy­väk­seen par­haan­sa mu­kaan.

Seit­se­män­tenä päivänä Jumalakin lepäsi

Ke­sä­lo­ma on hie­no kek­sin­tö! Edel­li­sen ker­ran sain naut­tia sii­tä kol­me su­vea sit­ten. Suun­ni­tel­mis­sa oli läh­teä kat­so­maan yö­tön­tä yö­tä ai­na poh­joi­seen Nor­jaan as­ti, mut­ta kii­tos ko­ro­nan ja epä­suo­tuis­ten sää­en­nus­tei­den py­syim­me­kin Suo­mes­sa.

Totuuden Henki

”To­tuu­den Hen­ki, joh­da sinä mei­tä”. Tämä yk­si tun­ne­tuim­mis­ta vir­sis­täm­me on mo­nel­le myös hy­vin lä­hei­nen. It­sel­le­ni se tuli ai­ka­naan tu­tuk­si eri­tyi­ses­ti kou­lu­lais­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten kaut­ta. Lu­ku­vuo­den työ aloi­tet­tiin pyy­tä­mäl­lä Ju­ma­lan Hen­gen joh­da­tus­ta ja neu­voa opis­ke­luun. Vaik­ka kou­lu­jen seu­raa­van lu­ku­vuo­den al­kuun on vie­lä ai­kaa, ”To­tuu­den Hen­ki” kuu­luu myös en­si sun­nun­tain vir­si­va­li­koi­maan.

Häntä kuulkaat

En­si sun­nun­tai­na nuo sa­nat ovat, ku­ten ai­na, näh­tä­vis­sä Ruo­ve­den kir­kos­sa, jon­ne taas pää­see, el­lei uu­sia ra­joi­tuk­sia vii­me tin­gas­sa tule. Sama ke­ho­tus kuul­laan sil­loin myös lu­et­tu­na, evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä: ”Tämä on mi­nun Poi­ka­ni, mi­nun va­lit­tu­ni, kuul­kaa hän­tä!” Ope­tus­lap­sis­ta kol­me sai sen sa­nan kuul­la ja kat­sel­la Mes­ta­ri­aan kir­kas­tet­tu­na. Mik­si vain kol­me?

Sateen­kaa­ret

Kes­ki­ke­sä on täyn­nä luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta. Luon­to on he­rän­nyt eloon. Kas­vu­kau­si on kiih­keim­mil­lään. Vih­re­än kaik­ki sä­vyt hoh­ta­vat ja kuk­kien vä­rien kir­jo on run­saim­mil­laan. Vä­rit syn­ty­vät eri­lais­ten pin­to­jen hei­jas­tuk­se­na, jot­ka me nä­em­me eri vä­rei­nä. Au­rin­ko va­lai­see voi­mal­laan kas­vin pin­taa ja me saam­me ihail­la vä­rien kir­joa. Haus­kaa, et­tä au­rin­ko va­lai­see maa­il­maa val­koi­sel­la va­lol­la ja koh­da­tes­saan eri­lai­sia pin­to­ja tai ve­si­pi­sa­roi­ta se hei­jas­tuu tai tait­tuu vä­reis­sä. Val­koi­nen valo si­säl­tää kaik­ki aal­lon­pi­tuu­det, kaik­ki vä­rit.

Pait­si­ossa!!

Kan­sal­la ei ole lain­kaan it­sek­ri­tiik­kiä. Ku­kaan ei ar­vi­oi enää omaa elä­män­ta­paan­sa. Toi­sin pi­tää ol­la. Kun on sen ai­ka niin elä­män suun­taa pi­tää tar­kis­taa ja suun­ta kään­tää. Ja se ai­ka on nyt!.