Ylös­nous­sutta etsimässä

Pää­si­äi­saa­mu­na nai­set sei­soi­vat tyh­jäl­lä hau­dal­la häm­men­nyk­sis­sään. He et­si­vät Her­raan­sa. Et­si­vät, et­si­vät, mut­ta ei­vät löy­tä­neet. ”Mis­sä Hän on?” En­sin hei­dän elä­män­si­säl­tön­sä oli kam­mot­ta­val­la ta­val­la te­loi­tet­tu Gol­ga­tal­la, nyt oli vie­lä hau­ta­kin tyh­jä. Voi­ko lyö­tyä vie­lä enem­pää lyö­dä?

Vastuumme luo­ma­kun­nasta

Eläm­me nyt maa­il­mas­sa, joka huu­taa apua sitä kuor­mit­ta­van jät­teen mää­räs­tä. Me­ret täyt­ty­vät muo­vis­ta ja myös sen elä­väi­set ka­lat saa­vat sii­tä sa­mal­la osan­sa.

Pää­si­äi­sen värit

Tap­pa­ran ja Il­vek­sen vä­rit lie­ne­vät jo­kai­sel­le pir­kan­maa­lai­sel­le jää­kiek­ko­fa­nil­le tut­tu jut­tu. Sa­moin ai­na­kin suu­rin osa Eu­roo­pan mai­den li­puis­ta kan­ta­vat tu­tun oloi­sia vä­re­jä yl­vääs­ti kan­ta­en. Suo­men luon­non vä­rit ovat tul­leet meil­le tu­tuik­si elä­mäm­me var­rel­la.

Hetki puu­tar­hassa

Pää­si­äi­nen on vih­doin tu­los­sa, pit­kän tal­ven jäl­keen. Ke­vään läm­pö he­rät­tää jo haa­vei­ta ke­sän vih­rey­des­tä ja kuk­ka­lois­tos­ta. Kuk­ka­penk­ki tul­vii pian vä­re­jä ja tuok­su­ja. Va­loi­sa il­ta­kin hou­kut­taa unel­moi­maan uu­sis­ta is­tu­tuk­sis­ta pi­ha­maal­le. Ko­toi­ses­sa puu­tar­has­sa on help­po viih­tyä koko pit­kä päi­vä.

Tunnusta värisi

Ny­kyi­ses­sä elä­män­ta­vas­sam­me on vuo­den si­säl­lä muu­ta­mia har­vo­ja ajan­koh­tia, jol­loin kris­til­li­nen pe­rin­ne tu­lee eri­tyi­sen sel­väs­ti nä­ky­vil­le yh­tei­seen elä­määm­me. Pal­mu­sun­nun­tai on yk­si näis­tä päi­vis­tä, ad­ven­tin ja jou­lun ohel­la. Ot­si­kol­la en siis vii­tan­nut lä­hes­ty­viin edus­kun­ta­vaa­lei­hin, vaik­ka pal­mu­sun­nun­tai sat­tuu tänä vuon­na ole­maan myös vaa­li­päi­vä.

Lättyä ylä­mum­moon

An­na meil­le iloa, Her­ra, tä­nään­kin… pyy­de­tään vir­res­sä 514. Tar­kem­min vir­si­kir­jaa tut­kies­saan huo­maa, et­tä iloon ja luot­ta­muk­seen kan­nus­taa joka ai­noa lau­lu. Ne­kin, joi­den poh­ja­vi­re on va­ka­vam­pi. Va­li­tet­ta­vas­ti mu­reh­ti­mi­nen su­juu useil­la meis­tä kui­ten­kin pa­rem­min.

Paas­to­päi­viä

Saam­me par­hail­laan viet­tää paas­to­nai­kaa ja si­ten val­mis­tau­tua pää­si­äi­seen, kris­ti­kun­nan suu­rim­paan juh­laan, miet­tien, kiel­täy­ty­en, poh­dis­kel­len ja it­seä tut­kien.

”Ihmeel­listä!”

”Sinä suo­jaat mi­nua edes­tä ja ta­kaa, sinä las­ket kä­te­si mi­nun pääl­le­ni. Sinä tie­dät kai­ken. Se on ih­meel­lis­tä, sii­hen ei ym­mär­ryk­se­ni yl­lä.” (Ps. 139:5–6).

Toivo nousee tuhkasta

Hii­pu­van hiil­lok­sen kat­se­le­mi­nen on hy­vin rau­hoit­ta­vaa: aja­tuk­set kul­ke­vat kau­ka­na, kun puu heh­kuu, kun­nes nuo­ti­os­sa on vain vaa­le­aa tuh­kaa. Kuin­ka vä­hän sitä isos­ta ha­los­ta tu­lee­kaan, kaik­ki on ka­to­a­vais­ta täs­sä maa­il­mas­sa… Sii­nä on yk­si mit­ta­kaa­va myös omil­le saa­vu­tuk­sil­lem­me, mitä sii­tä kai­kes­ta lo­pul­ta jää jäl­jel­le?

Lähdemme matkaan

Tänä vuon­na moni on jo eh­ti­nyt las­ki­ais­mä­keen ja hank­ki­maan las­ki­ais­pul­lia kah­vi­pöy­dän ko­ris­teek­si. Var­si­nai­ses­ti las­ki­ai­sai­ka on kui­ten­kin vas­ta edes­sä­päin. Tu­le­va sun­nun­tai on las­ki­ais­sun­nun­tai ja sitä seu­raa­va kes­ki­viik­ko paas­to­na­jan aloit­ta­va tuh­ka­kes­ki­viik­ko.