Jeesuksen lähet­ti­läinä

On hie­noa kuun­nel­la asi­an­tun­ti­jan pi­tä­mää lu­en­toa tai esi­tel­mää. Hän tie­tää, mis­tä pu­huu ja osaa esit­tää kyl­mää fak­taa sa­no­jen­sa va­kuu­dek­si.

Epä­on­nis­tu­mi­sen siunaus

Tie­sit­kö, et­tä epä­on­nis­tu­neel­la on mah­dol­li­suus op­pia vir­heis­tään. On­nis­tu­neel­la ei ole mi­tään opit­ta­vaa, mut­ta epä­on­nis­tu­mi­nen vie eteen­päin koh­ti uu­sia mah­dol­li­suuk­sia. Kos­ka ku­kaan meis­tä ei ole täy­del­li­nen, niin teem­me jo­kai­nen vir­hei­tä. Kui­ten­kin epä­on­nis­tu­es­sa ko­e­taan yleen­sä hä­pe­ää. Ei sitä mie­lel­lään tun­nus­ta ereh­ty­neen­sä, kun ha­lu­aa säi­lyt­tää jon­kin­lai­sen it­se­kun­ni­oi­tuk­sen ai­na­kin muit­ten sil­mis­sä.

Jumalan puhe­lin­nu­mero

Kä­ve­len ka­dul­la omis­sa aja­tuk­sis­sa­ni, kun vas­taa­ni tu­lee tum­mai­hoi­nen eng­lan­tia pu­hu­va nai­nen mat­ka­lauk­ku­ja pe­räs­sään ve­tä­en. Hän on sel­väs­ti it­sel­leen ou­dos­sa kau­pun­gis­sa, näyt­tää osoi­tet­ta muis­ti­vih­kos­saan ja ky­syy sen si­jain­tia. En osaa opas­taa hän­tä ko­vin tar­kas­ti, mut­ta yri­tän neu­voa hä­nel­le tie­tä oi­ke­aan suun­taan.

”Enkelin ote”

Pie­ni poi­ka sei­soo tien reu­nas­sa odot­ta­mas­sa kou­lu­bus­sia. Hän on ul­koi­sel­ta ole­muk­sel­taan hie­man epä­siis­ti ja vä­sy­neen nä­köi­nen. Bus­si tu­lee ja ot­taa po­jan kyy­tiin. Hän yrit­tää löy­tää is­tu­ma­pai­kan it­sel­leen, mut­ta pai­kat tun­tu­vat ole­van taas ker­ran kaik­ki va­rat­tui­na.

EVVK!

”Ei voi vä­hem­pää kiin­nos­taa!” Rei­lut pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten käyt­töön tul­lut lau­sah­dus ker­too, et­tä ny­kyih­mi­nen va­lit­see it­se kiin­nos­tuk­sen­sa koh­teet. Hän jät­tää toi­set asi­at huo­mi­oi­mat­ta.

Kor­keim­man suojassa

Kun ra­kas­tam­me ja vä­li­täm­me jos­ta­kus­ta meil­le tär­ke­äs­tä hen­ki­lös­tä, ha­lu­am­me hä­nel­le kaik­kea hy­vää. Jos hän tar­vit­see apua, em­me edes mie­ti, kun jo kii­ruh­dam­me aut­ta­maan. Jos hän tu­lee meil­le käy­mään, mie­tim­me mitä hä­nel­le tar­jo­ai­sim­me ja kai­vam­me puh­tai­ta la­ka­noi­ta kaa­pis­ta jo hy­vis­sä ajoin.

Mie­len­sä­hy­vit­tä­jän elämää

Moni on kuul­lut mie­len­sä­pa­hoit­ta­jas­ta. On­pa hä­nes­tä kir­joi­tet­tu kir­jo­ja­kin Tuo­mas Ky­rön te­rä­väl­lä ky­näl­lä. Hä­nen teks­tin­sä on haus­kaa, kos­ka kir­jai­li­ja osoit­taa sa­mal­la lem­pe­äs­ti, kuin­ka elä­mäm­me saat­taa kä­per­tyä lii­kaa sel­lais­ten ne­ga­tii­vis­ten asi­oi­den ym­pä­ril­le, jot­ka lo­pul­ta ei­vät ole ko­vin va­ka­via on­gel­mia ke­nel­le­kään. ”En­nen oli kun­nol­lis­ta” on usein kuul­tu to­te­a­mus, jos­sa on mu­ka­na tyy­ty­mät­tö­myyt­tä ny­kyis­tä elä­män­me­noa tai omaa elä­män­ti­lan­net­ta koh­taan.

Ihanaa Pirkat ihanaa

Vaik­ka voit­ta­mat­to­mat ot­te­lut te­ke­vät ki­pe­ää, niin ei hait­taa. Olem­me taas saa­neet naut­tia ke­säs­tä ja pe­sä­pal­los­ta. Ja se on ol­lut ihan mah­ta­vaa. Eri­tyi­ses­ti Ruo­ve­den Pirk­ko­jen nais­ten edus­tus­jouk­kue jär­jes­ti jäl­leen ker­ran pi­tä­jä­nyh­tei­söl­le sel­lai­sen näy­tök­sen yh­des­sä te­ke­mi­sen rie­mus­ta, jouk­ku­ee­na toi­mi­mi­sen kau­neu­des­ta ja po­si­tii­vi­sen asen­teen mer­ki­tyk­ses­tä et­tei pa­rem­mas­ta vä­liä. Sitä oli ilo seu­ra­ta, ai­na kun pää­sin pai­kal­le.

Kan­nus­tava isä

Luo­kan hei­ve­röi­sin poi­ka oli pääs­syt mu­kaan kou­lun jal­ka­pal­lo­jouk­ku­ee­seen. Jo­kai­ses­sa pe­lis­sä, jon­ka jouk­kue pe­la­si, oli po­jan isä kat­so­mas­sa ja kan­nus­ta­mas­sa. Ot­te­lu ot­te­lul­ta poi­ka ke­hit­tyi, ja pian hän­tä jo pyy­det­tiin pai­kal­li­seen ju­ni­o­ri­jouk­ku­ee­seen mu­kaan. Näis­sä­kin pe­leis­sä po­jan isä oli ai­na kat­so­mos­sa kan­nus­ta­mas­sa.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Kou­lut al­ka­vat, lo­mat lop­pu­vat. On ai­ka muis­tel­la men­nyt­tä ke­sää, suun­ni­tel­la tu­le­vaa tal­vi­kaut­ta. Ar­ki al­kaa rul­la­ta ja pa­lail­laan har­ras­tus­ten pa­riin. Syk­syl­lä juu­ri näi­hin ai­koi­hin mo­nil­la on ener­gi­aa suun­ni­tel­la myös ihan uu­sien har­ras­tus­ten aloit­ta­mis­ta. Jum­pat ve­tä­vät vä­keä ja mo­nen­lai­set opis­ton pii­rit täyt­ty­vät kä­den tai­to­jen har­joit­ta­jis­ta.