Totuuksia

Oi­ke­as­taan mis­tä asi­as­ta ta­han­sa voi­daan sa­noa, et­tä se on to­tuus. To­tuuk­sia on mo­nen­lai­sia riip­pu­en sii­tä, kuka nii­tä sa­noo ja mis­tä nä­kö­kul­mas­ta.

Kauas on pitkä matka

Elä­mäs­sä pi­tää ol­la ta­voit­tei­ta. Osa niis­tä on pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen suun­tau­tu­via, osa ly­hy­em­män ai­ka­vä­lin ta­voit­tei­ta. Tär­kein­tä on, et­tä ne liit­ty­vät unel­miin. Si­ten ne luo­vat elä­mään mie­len ja kaik­keen pon­nis­te­luun ja te­ke­mi­seen suun­nan ja tar­koi­tuk­sen. Osa ta­voit­teis­ta to­teu­tuu, osa eh­kä ei, mut­ta se ei tar­koi­ta sitä, et­tä to­teu­tu­mat­to­mat ta­voit­teet oli­si­vat ol­leet tur­hia.

Syntinen

Erääs­sä kir­kos­sa oli tu­los­sa syn­tis­ten mes­su. In­no­kas seu­ra­kun­ta­lai­nen kut­sui ys­tä­vään­sä­kin mu­kaan mes­suun. Ys­tä­vä kau­his­tui ja kiel­täy­tyi, sil­lä hän ei ol­lut omas­ta mie­les­tään ol­len­kaan syn­ti­nen.

Tiet kaikki kerran kulkee porteille kirk­ko­maan

Ko­ti­paik­ka­kun­nal­leen lo­mai­le­maan tu­le­vil­la on usein ta­pa­na käy­dä van­han ko­ti­pi­tä­jän­sä hau­taus­maal­la. Siel­lä kier­re­tään su­ku­lais­ten ja tut­tu­jen hau­dat, mut­ta kä­vel­lään ja kat­sel­laan myös muu­ten.

Sata­kah­dek­san­kym­men­tä­neljä yötä

...on vie­lä nu­kut­ta­va – ja sit­ten on jou­lu­aat­to. Jos tämä leh­ti ta­voit­taa lu­ki­jan­sa vi­ral­li­se­na il­mes­ty­mis­päi­vä­nään, oi­ke­a­na al­ku­pe­räi­se­nä ju­han­nu­saat­to­na, Aa­ton ni­mi­päi­vä­nä, niin jou­lu­aat­toon on juu­ri 184 vuo­ro­kaut­ta.

Aarre, joka ei katoa

Ra­di­os­ta kuu­luu yhä enem­män mai­nok­sia sii­tä, mi­ten ih­mis­ten kan­nat­taa si­joit­taa kul­taan. Mai­nos­het­ket ovat hy­vin teh­ty­jä, asi­an­tun­ti­juus on va­kuut­ta­van kuul­lois­ta. Kul­taan si­joit­ta­mis­ta pe­rus­tel­laan sil­lä, et­tä kul­lan ar­vo ei las­ke. Kul­las­ta luo­daan ku­vaa elä­män kes­tä­vim­pä­nä ta­lou­del­li­se­na pe­rus­ta­na, joka ei hor­ju ei­kä hä­viä.

Jeesus toi muutoksen – ei perin­teitä

Vas­toin mo­nia en­nak­ko­kä­si­tyk­siä Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­ses­ta – kris­ti­tyil­le Ju­ma­lan Po­jas­ta ja Mes­si­aas­ta – hän ei ha­lun­nut se­men­toi­da sitä, mikä ai­na oli ol­lut. Hän ei ol­lut ta­po­jen ja tra­di­ti­oi­den säi­lyt­tä­jä, vaan suu­ren muu­tok­sen tuo­ja.

Ei ole täällä mitään pysyvää

Useim­mat ih­mi­set in­nos­tu­vat hel­pos­ti kai­kes­ta uu­des­ta. Hei­dän on help­po tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin, vaih­taa työ­paik­kaa ja asuin­paik­ka­kun­taa, yli­pään­sä läh­teä sata la­sis­sa mu­kaan kaik­keen muu­hun­kin kuin sii­hen, mi­hin on he ovat tot­tu­neet. Toi­saal­ta on pal­jon hei­tä­kin, joil­le kaik­ki muu­tok­set elä­mäs­sä ovat kau­his­tus. Kai­ken pi­täi­si ol­la niin kuin se on ai­na ol­lut. Muu­ten ah­dis­taa.

Mitä se hyödyttää ihmistä…

…jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa? Mil­lä ih­mi­nen voi os­taa sie­lun­sa ta­kai­sin?” (Mat­teus 16:24–27). Nämä ovat ai­na tar­peel­li­sia ky­sy­myk­siä. Jo­kai­nen su­ku­pol­vi jou­tuu vas­taa­maan nii­hin omal­la koh­dal­laan.

Strii­mattu hautaus?

– Hei! Mä oon Roby An­ders­son sta­dis­ta. Mua ei pa­ra­ne muu­ten se­kot­taa Ro­nyyn. Se on mun broi­di sii­tä tsemp­pa­reis­ta, tee­vee sar­jas­ta, jos ti­ät­te…