Tun­tuu­ko Ju­ma­la etäi­sel­tä? Eh­kä­pä et ole kiin­nos­tu­nut Ju­ma­las­ta ei­kä Hän tun­nu ole­van myös­kään si­nus­ta kiin­nos­tu­nut. Olet eh­kä lii­an vä­hä­pä­töi­nen Ju­ma­lan sil­mis­sä. Täl­lai­set ovat mei­dän ih­mis­ten ku­vi­tel­mat.

Kui­ten­kaan Ju­ma­la ei ole unoh­ta­nut si­nua, vaan Raa­mat­tu osoit­taa: ”Mikä maa­il­mas­sa on vä­hä­pä­töis­tä ja hal­vek­sit­tua, mikä ei ole yh­tään mi­tään, sen Ju­ma­la va­lit­si teh­däk­seen tyh­jäk­si sen, mikä on jo­ta­kin” (1. Kor. 1:28).

Ju­ma­la on kiin­nos­tu­nut si­nus­ta, etääm­pä­nä ole­vas­ta ja syr­jään jää­nees­tä. Hän ra­kas­taa juu­ri si­nua.

Ih­mi­set ar­vos­ta­vat ak­tii­vi­suut­ta, roh­keut­ta ja vah­vaa luon­net­ta mut­ta Ju­ma­la nä­kee ihan eri ta­val­la: ”Mikä maa­il­mas­sa on heik­koa, sen Ju­ma­la va­lit­si saat­taak­seen hä­pe­ään sen, mikä on voi­ma­kas­ta” (1. Kor. 1:27).

Heik­kous voi­kin ol­la hen­gel­lis­tä vah­vuut­ta ja mi­tät­tö­myys hen­gel­lis­tä suu­ruut­ta. Voit tur­val­li­ses­ti pyy­tää Tai­vaan Isää tur­vak­se­si. Hä­nel­lä on va­rat­tu­na si­nul­le elä­mi­sen ar­voi­nen elä­mä, ku­ten Jee­sus sa­noi: ”Minä olen tul­lut an­ta­maan elä­män, yl­tä­kyl­läi­sen elä­män” (Joh. 10:10).

Ju­ma­la ko­e­taan etäi­se­nä myös sil­loin, kun elä­mä on epä­oi­keu­den­mu­kais­ta. Eh­kä koet epä­rei­lu­na sen, mi­ten Ju­ma­la an­taa asi­oi­den men­nä huo­nom­mak­si ja ar­vos­te­let kai­ken­lais­ta us­kon­nol­li­suut­ta ja en­nen­kaik­kea it­se Ju­ma­laa.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, mi­ten Job kri­ti­soi, ar­vos­te­li ja syyt­ti Ju­ma­laa mo­nin sa­noin, esi­mer­kik­si: "Mik­si pei­tät kas­vo­si ja pi­dät mi­nua vi­hol­li­se­na­si?" (Job 13:24).

Ai­na­kin Jo­bin ys­tä­vät louk­kaan­tui­vat ar­vos­te­lus­ta, kun se rik­koi har­taan us­kon­nol­li­sen käyt­täy­ty­mis­ta­van, en­tä louk­kaan­tui­ko Ju­ma­la­kin?

Kum­pi sit­ten on oi­kein: re­hel­li­nen ar­vos­te­lu vai hil­lit­ty ja koh­te­li­as käy­tös? Se sel­vi­ää Jo­bin kir­jan lop­pu­puo­lel­la, kun Ju­ma­la sa­noo Jo­bin ys­tä­vil­le: ”Te et­te ole pu­hu­neet mi­nus­ta oi­kein, niin kuin mi­nun pal­ve­li­ja­ni Job” (Job 42:7).

Voit siis va­paas­ti ar­vos­tel­la Ju­ma­laa ja et­siä to­tuut­ta.

Job piti lu­jas­ti kiin­ni ar­mos­ta ja syyt­tö­myy­des­tä kär­si­myk­sien­sä kes­kel­lä. Hän sai ko­kea Ju­ma­lan hy­väk­syn­nän. Si­nä­kin saat löy­tää vas­tauk­set, to­tuu­den ja ar­mon re­hel­lis­ten ky­sy­mys­te­si kaut­ta.

Kir­joi­ta­ja on Va­paa­seu­ra­kun­nas­ta