Syk­sy tu­lee usein hil­jaa. En­sin il­lat al­ka­vat hä­mär­tyä ai­kai­sem­min. Sit­ten huo­maa, et­tä aa­mul­la­kin on vie­lä pi­me­ää, kun päi­vä pi­täi­si aloit­taa. Luon­to rii­suu vä­re­jään ja ke­sän läm­pö jää taak­se.

Moni meis­tä tun­tee syk­syn myös si­säl­lään. On asi­oi­ta, jot­ka pai­na­vat miel­tä. On huol­ta, vä­sy­mys­tä, ikä­vää ja sel­lais­ta pi­me­ää, jota ei voi vain lam­pul­la va­lais­ta pois.

”Si­nul­le ei pi­meys ole pi­me­ää, vaan yö on si­nul­le yh­tä va­loi­sa kuin päi­vä, pi­meys kuin kir­kas valo.” (Ps. 139:12)

Psal­min sa­nat avaa­vat tä­hän syk­syn hä­mä­rään loh­dul­li­sen nä­ky­män. Meil­le pi­meä voi ol­la ras­kas­ta ja to­del­lis­ta, mut­ta Ju­ma­la nä­kee ja on läs­nä kaik­kein syn­kim­mäs­sä­kin pi­mey­des­sä.

Tämä aja­tus kul­kee myös La­sa­ruk­sen ker­to­muk­sen taus­tal­la, jon­ka kuu­lim­me tois­sa sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa. Sii­nä Jee­sus tu­lee kes­kel­le su­rua, vii­pyy it­ke­vien lä­heis­ten luo­na ei­kä ohi­ta hei­dän ky­sy­myk­si­ään. Hän on sii­nä, mis­sä ih­mi­sen sy­dän on ai­van pal­jaa­na, ja jos­sa ol­laan elä­män pi­me­äs­sä het­kes­sä.

La­sa­ruk­sen hau­dan ää­rel­lä voi näh­dä jo­tain Ju­ma­las­ta. Hän ei pysy etääl­lä ih­mi­sen pi­me­äs­tä ei­kä kat­se­le su­rua tur­val­li­sen mat­kan pääs­tä. Kris­tuk­ses­sa Ju­ma­la tu­lee ai­van lä­hel­le.

Sa­mal­la tä­hän lä­hei­syy­teen kät­key­tyy myös toi­vo: siel­lä­kin, mis­sä kaik­ki näyt­tää päät­ty­neen, Ju­ma­lan mah­dol­li­suu­det ei­vät ole päät­ty­neet. Hä­nen va­lon­sa ei ole ai­na tun­nu kirk­kaal­ta ja häi­käi­se­väl­tä, mut­ta se on va­loa, joka ei sam­mu pi­me­än tul­les­sa.

Sik­si syk­syn pi­me­ää­kään ei tar­vit­se kan­taa yk­sin. Kaik­ki vai­kea ei eh­kä väis­ty heti, ei­vät­kä kaik­ki ky­sy­myk­set saa val­mis­ta vas­taus­ta.

Mut­ta Ju­ma­la on läs­nä myös sil­loin, kun oma nä­kö­a­la ka­pe­nee. Hän tun­tee tien sil­loin­kin, kun me nä­em­me vain seu­raa­van as­ke­leen. Ja usein juu­ri se riit­tää: pie­ni valo, pie­ni toi­vo, pie­ni lu­paus sii­tä, et­tä Kris­tus kul­kee mu­ka­na.

Kir­joit­ta­ja on seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Tar­jan­teen seu­ra­kun­nas­sa