Hannu Tolvanen
Hartauskirjoitus: Jumalan valinnat
Jumalalla on varaa tehdä huonoja valintoja. Hänen ei tarvitse nyppiä rusinoita pullasta ja etsiä sokeria pohjalta. Jumala ei nyrpistä nenäänsä vaatimattomille ulkoasuille eikä moiti huonoa ryhtiä. Jumalan valintakriteerit ovat aivan toisenlaiset kuin ihmisten.
Mitä Jumala sitten valitsee? Ensi sunnuntain lukukappaleessa Paavali kuvailee sitä näin: Jumala oli kutsunut seurakuntaansa tyhmänpuoleisia valtaa vailla olevia tavallisia pulliaisia. He olivat suorastaan pähkähulluja ja vähäpätöisiä, joita katseltiin nenänvartta pitkin. Sellaisia joista ei ajateltu tulevan yhtään mitään.
Tämä on sitä Jumalan matematiikkaa. Jumalalle 1+1 voi aivan hyvin olla 100. Aikojen alussa Jumala loi kaiken ihan tyhjästä. Niinpä hänen valtakuntansakin voi tulla sinne, missä ei ole mitään. Meille tämä tarkoittaa sitä, että toivottomia tapauksia ei ole. Jumala on suurempi kuin oma rajallisuutemme. Jumalan käsissä umpikuja on mahdollisuus.
Oman tyhjyytensä ymmärtäminen tuo ihmiselle aivan erityisen syyn ylpeillä. Ei siinä ole ylpeilemistä, miten pieni ja vaatimaton itse on. Mutta meillä on ilo ja oikeus olla ylpeitä siitä, mitä Jumala tekee ja antaa. Loppujen lopuksi mikään ei ole minusta kiinni. Jeesus on avain omasta pienuudesta Jumalan suuruuteen.
Usko Jeesukseen ei tee ihmisestä täydellistä. Ei se takaa onnistumisia tai helppoa elämää. Mutta kutsuessaan heikkoja ja epäonnistuneita luokseen Jeesus on luvannut olla tie, totuus ja elämä. Vaikka sitä tietä kulkisi koko elämänsä kompastellen polvet ruvella, se on tie joka vie Jumalan luokse taivaaseen. Jumala ei vaadi meitä onnistumaan. Jumala vain tahtoo, että me kuljemme sitä tietä. Matkan varrelle mahtuu monta hetkeä, jossa huomaamme 1+1 olleen todellakin 100.
Seija Laaksonen
Nuorisotyönohjaaja
Tarjanteen seurakunta


