– Se on re­so­naat­to­ri­ki­ta­ra. Sata vuot­ta sit­ten ke­hi­tel­tiin täl­lai­nen ki­ta­ra, kos­ka or­kes­te­ris­sa ki­ta­ran ää­ni tah­toi jää­dä pu­hal­ti­mien al­le. Do­py­e­ran vel­jek­set miet­ti­vät, mi­ten ki­ta­ran ään­tä saa­tai­siin vah­vis­tet­tua ja kek­si­vät täl­lai­sen. Ki­ta­ran si­säl­lä on re­so­noi­via kar­ti­oi­ta, ää­neen tu­lee rä­mi­nää ja se voi­mis­tuu. Sit­ten heti 1930-lu­vul­la kek­sit­tiin ää­nen­tois­toon vah­vis­ti­met ja nämä jäi­vät tur­hak­si. Ny­ky­ään re­so­naat­to­ri­ki­ta­roi­ta käy­te­tään blu­e­sis­sa ja vaih­to­eh­to­mu­sii­kis­sa. Hips­te­rit tyk­kää soit­taa näi­tä.