Hartauskirjoitus: Uskon lahja Sinulle
Mielessäni soi vanha reipas lastenlaulu, jossa kysellään: ”Milläs minä pääsen taivaaseen? Pyörälläkö vinhasti polkien? Autollako ajan, vaiko raketilla meen? Milläs minä pääsen Taivaaseen?”
Jumala kutsuu meitä jokaista yhteyteensä. Kutsu voi tulla yllättävällä hetkellä ilouutisesta riemuitessa. Onko tämä sattumaa, onnen potku vai onko Jumala olemassa ja on kaiken tämän ihanuuden takana?
Jumala voi kutsua puhuttelemalla silloin, kun elämä kolhii, työ uuvuttaa, suru puristaa rintaa, jatkuva pelko on seurana tai, kun syyllisyys ja tehdyt synnit painavat selkää kumaraan. Mitä tapahtuisi, jos elämä nyt päättyisi ja kuolisin? Pääsisinkö Taivaaseen vai joutuisinko Helvettiin? Olenkohan ollut riittävän hyvä ihminen, no ainakin melko kunnon kansalainen?
Taivaspaikkaa ei ansaita teoilla, ei hyvillä, eikä niillä parhaillakaan. Ne on tarkoitettu lähimmäisiä varten. Onneksi rakkaassa Raamatussamme Johanneksen evankeliumin luvussa 3 sanotaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Jeesus on ristillä sovittanut meidän kaikkien synnit, kärsinyt tuomion meidän puolestamme, ylösnoussut ja avannut tien Jumalan yhteyteen. Jumalan Pyhä Henki kutsuu, toimii ja antaa uskon lahjan, yksin armosta meille, sinulle ja minulle. Jumala ei lupaa meille helppoa, ongelmatonta elämää uskossa. Hän kuitenkin itse kulkee vierellämme koko elämämme matkan, läpi surun ja onnen kyynelten. Hän kantaa, kun omat voimamme eivät riitä ja vie perille. Lastenlaulussa löydetään monien menopelien jälkeen lopulta vastaus pulmaan: ”Syntini, kun hylkään ja tunnustan, silloin minä Taivaan jo omistan. Uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti Taivaaseen!”
Paula Wenell
taloussihteeri
Tarjanteen seurakunta


