Olet var­mas­ti näh­nyt te­le­vi­si­os­sa ja myös li­ve­nä, kuin­ka ih­mi­set te­ke­vät eri ti­lan­teis­sa ris­tin­mer­kin.

Jal­ka­pal­loi­li­ja saat­taa teh­dä ris­tin­mer­kin as­tut­tu­aan ken­täl­le tai teh­ty­ään maa­lin, pi­ka­juok­si­ja en­nen kuin aset­tuu läh­tö­te­li­nei­siin, lou­nas­ra­vin­to­las­sa ruo­kai­li­ja en­nen ate­ri­oi­mis­ta, pap­pi ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta toi­mit­ta­es­saan, seu­ra­kun­ta­lai­nen eh­tool­lis­pöy­däs­sä. It­sel­le­ni­kin vuo­sien saa­tos­sa sen te­ke­mi­nen on tul­lut tär­ke­äk­si ja luon­te­vak­si osak­si ar­kea.

Ris­tin­merk­ki on sa­maan ai­kaan ru­kous ja us­kon­tun­nus­tus. Kun piir­rät ris­tin­mer­kin ot­sas­ta rin­taan ja olal­ta olal­le, voit sa­mal­la ää­neen tai hil­jaa mie­les­sä­si lau­sua ru­kouk­sen: ”Siu­naa aja­tuk­set, tun­teet ja kät­te­ni työt”.

Ju­ma­la kuu­lee kaik­ki ru­kouk­sem­me, ne hil­jai­set­kin huo­kauk­set ja hän tah­too meil­le ai­na hy­vää. Ris­tin­mer­kin te­ke­mi­nen on oi­va ja no­pea tapa ru­koil­la hek­ti­sen ja stres­saa­van ar­jen kes­kel­lä. Pie­nek­si het­kek­si saa kään­tyä kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan puo­leen ja jät­tää sy­dä­mel­lä ole­vat asi­at hä­nen ra­kas­ta­viin kä­siin­sä.

Ris­ti on kris­ti­tyil­le toi­von merk­ki. Se muis­tut­taa mei­tä va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen uh­rau­tu­vas­ta ja täy­del­li­ses­tä rak­kau­des­ta, syn­tien so­vi­tuk­ses­ta ja ar­mos­ta. Ko­tiin­pa­laa­jat-yh­tye lau­laa näin: ”Sun ot­sal­la, sun rin­nas­sa, sun mu­ka­na, se on sun kau­lal­la. Kan­nat merk­kiä, sä kan­nat ris­tiä. Sut on luo­tu ja sut on lu­nas­tet­tu.”

Tee si­nä­kin ris­tin­merk­ki, kan­na rip­pi­ris­tiä yl­pey­del­lä kau­lal­la­si, et­siy­dy ra­ken­nuk­siin, jon­ka kat­toa tai sei­nää ko­ris­taa ris­ti. Sinä olet Ju­ma­lal­le ra­kas.

”Olen var­ma sii­tä, et­tei kuo­le­ma ei­kä elä­mä, ei­vät en­ke­lit, ei­vät hen­ki­val­lat, ei mi­kään ny­kyi­nen ei­kä mi­kään tu­le­va ei­vät­kä mit­kään voi­mat, ei kor­keus ei­kä sy­vyys, ei mi­kään luo­tu voi erot­taa mei­tä Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, joka on tul­lut il­mi Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, mei­dän Her­ras­sam­me.” (Room. 8: 38–39)

Joo­na Her­nes­nie­mi

nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja

Tar­jan­teen seu­ra­kun­ta