Jos Ju­ma­la ko­e­taan an­ka­rak­si ja pe­lot­ta­vak­si, luon­nol­li­ses­ti sil­loin väl­te­tään kaik­kea hen­gel­li­syyt­tä, et­tei tar­vit­si­si ol­la te­ke­mi­sis­sä tuol­lai­sen Ju­ma­lan kans­sa. Seu­ra­kun­nan ti­lai­suu­det ei­vät sil­loin kiin­nos­ta, kun mie­les­sä on mo­nen­lai­sia pel­ko­ja.

Pal­jas­tu­mi­sen pel­ko on sel­lai­nen tun­ne, jon­ka vuok­si jo Pa­ra­tii­sis­sa Adam pii­lou­tui Ju­ma­lal­ta (1. Moos. 3:30). Kun ku­vi­tel­laan, et­tä Ju­ma­la nä­kee ih­mi­sen aja­tuk­set ja mo­tii­vit si­sin­tä myö­ten, niin sil­loin on odo­tet­ta­vis­sa ar­vos­te­lua ja tuo­mit­se­mis­ta an­ka­ral­ta Tai­vaan Isäl­tä. Kui­ten­kin Raa­mat­tu an­taa päin­vas­tai­sen ku­van: Vaik­ka Hän tun­tee mei­dät lä­peen­sä (Hepr. 4:13), Hän ym­mär­tää täy­sin mei­dän va­ja­vuuk­si­am­me (Hepr. 4:15). Ar­mah­dus on ai­na tar­jol­la, vaik­ka oli­si mil­lai­nen men­nei­syys (1. Tim. 1:13).

Suu­ren Ju­ma­lan edes­sä voi ko­kea, et­tä on lii­an mi­tä­tön ja ar­vo­ton, sel­lai­nen jos­ta Ju­ma­la ei ole kiin­nos­tu­nut. Oman it­se­tun­non ko­hot­ta­mi­sek­si yri­te­tään esit­tää ai­na­kin mui­den edes­sä jo­tain pa­rem­paa kuin on. Kau­nii­den elä­män­ku­lis­sien ra­ken­ta­mi­nen vain pal­jas­taa tuon si­säi­sen ar­vot­to­muu­den tun­teen.

Ju­ma­lan edes­sä tuol­lai­nen pel­ko on kui­ten­kin täy­sin tur­haa. Hä­neen luot­ta­en ja us­ko­en olem­me sekä ar­vok­kai­ta (Matt 10:31) et­tä Ju­ma­lan lap­sia ja Tai­vaan pe­ril­li­siä (1. Joh. 3:2). Hän on teh­nyt kaik­ken­sa osoit­taak­seen, mi­ten ar­vok­kai­ta me olem­me Hä­nel­le: Jee­sus kär­si ris­tin­kuo­le­man ai­no­as­taan rak­kau­des­ta mei­hin (Joh. 3:16).

Ju­ma­lan koh­taa­mi­nen tor­ju­taan toi­si­naan sa­no­mal­la ”Ei elä­mä­ni ti­lan­ne ole vie­lä niin paha, jot­ta tar­vit­si­sin Jee­sus­ta”. To­te­a­muk­sen esit­tä­jä ken­ties ha­lu­aa näyt­tää vah­val­ta ja pel­kää ol­la heik­ko ja avu­ton. Kui­ten­kin juu­ri juu­ri sel­lai­se­na avut­to­ma­na, mut­ta Ju­ma­laan luot­ta­en saa voi­maa ja roh­keut­ta, ku­ten Paa­va­li to­te­aa Raa­ma­tus­sa: ”Kaik­ki minä voin Hä­nes­sä, joka mi­nua vah­vis­taa” (Fil.4:13). Se tuo va­paut­ta ja roh­keut­ta elää, kun ei tar­vit­se yrit­tää ol­la jo­ta­kin, vaan voi ol­la re­hel­li­nen oma it­sen­sä ra­kas­ta­van, vii­saan ja kaik­ki­val­ti­aan Tai­vaan Isän oma­na.

Heik­ki Pa­lo­mä­ki

va­paa­seu­ra­kun­ta