Syys­kau­del­la alan et­siä kaup­po­jen hyl­lyil­tä seu­raa­van vuo­den Yli­o­pis­ton al­ma­nak­kaa. Muut­tu­ma­ton ul­ko­a­su ja kel­tai­nen kan­si te­ke­vät sii­tä hel­pos­ti ha­vait­ta­van. Va­ki­tui­sen os­to­pai­kan puut­tu­es­sa teen vuo­sit­tain joka ker­ta uu­den löy­tö­ret­ken ja iloi­sen han­kin­ta­pää­tök­sen.

Mi­nul­la ei ole var­si­nais­ta ar­kis­ta käyt­tö­tar­koi­tus­ta al­ma­na­kal­le. Pa­pin työs­sä­ni olen jo vii­ti­sen­tois­ta vuot­ta sit­ten siir­ty­nyt säh­köi­seen ka­len­te­riin. Sen rin­nal­la oli­si pa­pe­ri­ka­len­te­rin yl­lä­pi­tä­mi­nen ja päi­vit­tä­mi­nen mah­do­ton teh­tä­vä. Myös kirk­ko­vuo­den ku­lun voi ny­kyi­sin no­pe­as­ti tar­kis­taa ne­tis­tä.

Mik­si sit­ten olen niin vie­hät­ty­nyt Yli­o­pis­ton al­ma­nak­kaan? En­sim­mäi­set muis­ti­ku­va­ni sii­tä ovat 60-lu­vun jäl­ki­puo­lis­kol­ta. Ra­kas pap­pa­ni os­ti joka vuo­si al­ma­na­kan. Sik­si tun­ne­muis­to on vah­va ja syvä. Yhä ky­se­len elä­mä­noh­jei­ta täl­tä va­kaal­ta ja rau­hal­li­sel­ta hä­mä­läis­mie­hel­tä.

Yli­o­pis­ton al­ma­nak­ka on jul­kais­tu suo­men­kie­li­se­nä en­sim­mäi­sen ker­ran vuo­dek­si 1705. Sik­si se on vah­vas­ti suo­ma­lais­ta kris­til­lis­tä pe­rin­net­tä. Uu­sin­kin kan­si­teks­ti to­te­aa asi­an yk­si­se­lit­tei­ses­ti: ”Yli­o­pis­ton al­ma­nak­ka vuo­dek­si 2026 jäl­keen Va­pah­ta­jam­me Kris­tuk­sen syn­ty­män”. Täl­lä ta­paa kris­tit­ty ajan ku­lun tul­kit­see ja ym­mär­tää. Vii­saas­ti al­ma­nak­ka nos­taa esil­le myös eu­roop­pa­lai­sen us­kon­to­di­a­lo­gin kan­nal­ta tär­ke­ät juu­ta­lai­suu­den ja is­la­min suu­ret juh­la­päi­vät vuo­den ku­lus­sa.

Pi­täi­si­kö seu­ra­kun­taan pe­rus­taa ”Al­ma­na­kan kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen se­lai­lu­ker­ho”? Tuo­hon ul­koi­ses­ti vaa­ti­mat­to­maan jul­kai­suun si­säl­tyy val­ta­va mää­rä tie­toa, joka liit­tyy mei­dän jo­kai­sen elä­mään.

Pap­pi­na mi­nun ei tar­vit­se ke­hi­tel­lä omaa uu­den vuo­den ter­veh­dys­tä seu­ra­kun­ta­lai­sil­le. Voin liit­tyä ru­kous­lau­see­seen, joka löy­tyy Yli­o­pis­ton al­ma­na­kas­ta. Tam­mi­kuun 2026 ot­sak­kee­na ovat sa­nat: ”An­na, oi Jee­sus, rau­ha ja me­nes­tys!”

Juk­ka Tas­ki­nen

vt. kirk­ko­her­ra