Osaat­ko hep­re­aa? Useim­mat meis­tä vas­taa­vat ky­sy­myk­seen sil­miä rä­päyt­tä­mät­tä: ”En osaa!”

Muis­tan, kuin­ka olin kou­lu­poi­ka ja pit­kän työ­u­ran teh­nyt pap­pi ava­si mi­nul­le hep­re­an­kie­li­sen Van­han tes­ta­men­tin. Hän näyt­ti mi­nul­le al­ku­sa­no­ja, jois­ta en mi­tään ym­mär­tä­nyt. Sen jäl­keen pap­pi sa­noi hy­myil­len mi­nul­le: ”Täs­sä lu­kee, et­tä alus­sa Ju­ma­la loi tai­vaan ja maan.” Tä­hän ra­joit­tui hä­nen ja mo­nen muun­kin pa­pin hep­re­an tai­to.

Täl­löin ei kui­ten­kaan tule muis­ta­neek­si nii­tä yk­sit­täi­siä hep­re­an sa­no­ja, joi­ta Raa­ma­tus­ta löy­tää. Oli­si­han ne­kin voi­tu kään­tää suo­mek­si. Sil­loin em­me käyt­täi­si esi­mer­kik­si seu­raa­via sa­no­ja: aa­men, hal­le­lu­ja ja hoo­si­an­na. Ko­vin vai­kea mei­dän oli­si luo­pua näis­tä hen­gel­li­sen pe­rin­teem­me hep­re­an­kie­li­sis­tä il­mauk­sis­ta.

Hoo­si­an­na on uu­den kirk­ko­vuo­den aloi­tus­sa­na. Sil­lä ter­veh­dim­me Va­pah­ta­jaam­me, Jee­sus­ta Kris­tus­ta.

Vir­tain eme­ri­tus­kant­to­ri Jou­ko Pa­lo­mä­ki se­lit­ti mi­nul­le vuo­sia sit­ten, mikä on Hoo­si­an­na-hym­nin paik­ka en­sim­mäi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain mes­sus­sa. Vas­taa­vaa ei ta­pah­du mi­nään muu­na kirk­ko­vuo­den het­ke­nä. Saar­naa­ja päät­tää py­hän evan­ke­liu­min (Matt. 21) lau­see­seen: ”Ja ih­mis­jouk­ko, joka kul­ki hä­nen pe­räs­sään ja edel­lään, huu­si”. Vä­lit­tö­mäs­ti tä­män jäl­keen ka­jah­taa kir­kos­sa rie­mul­li­nen ja juh­la­va Hoo­si­an­na-hym­ni.

Tuo­na het­ke­nä ei vält­tä­mät­tä tule mie­leen hoo­si­an­na-sa­nan al­ku­pe­räi­nen mer­ki­tys, joka on ”au­ta, pe­las­ta”. Aja­tus voi jopa tun­tua ris­ti­rii­tai­sel­ta. Ky­se­lem­me, mi­ten avun­pyyn­tö ja rie­mu voi­si­vat liit­tyä toi­siin­sa. Mut­ta em­me­kö juu­ri sil­loin ole kris­til­li­sen us­kom­me yti­mes­sä.

Va­pah­ta­jam­me, Jee­sus Kris­tus, aut­taa ja pe­las­taa myös tu­le­va­na kirk­ko­vuo­te­na. Sii­nä on rie­mum­me syy, sik­si lau­lam­me Hoo­si­an­na-hym­nin. On ai­ka sy­tyt­tää en­sim­mäi­nen ad­vent­ti­kynt­ti­lä. Siu­nat­tua jou­lun odo­tus­ta!

Juk­ka Tas­ki­nen

vt. kirk­ko­her­ra