”Jee­sus on suu­rem­pi kaa-aa­ik­kia, jopa kil­pi­kon­naa­kin vaik­ka se nou­si­si var­pail­leen…” lal­lat­te­li lap­se­ni ne­li­vuo­ti­aa­na. Vank­ku­ma­ton lap­se­nus­ko rie­muit­si Jee­suk­sen yli­ver­tai­suu­des­ta.

Ker­to­mus sii­tä, kuin­ka Pa­ho­lai­nen kiu­sa­si Jee­sus­ta erä­maas­sa, näyt­täy­tyy lap­sen mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa help­po­na jut­tu­na. Ei­hän Jee­sus nyt ole mil­lään ta­val­la jal­li­tet­ta­vis­sa.

Mi­ten on? Voi­daan­ko edes pu­hua kiu­sauk­ses­ta, jos se ei ole to­del­li­nen? Jos Jee­sus to­del­la eli oi­ke­an ih­mi­se­lä­män, on kiu­saus­ten­kin pi­tä­nyt ol­la ihan oi­kei­ta.

Jee­sus oli ol­lut 40 päi­vää syö­mät­tä ja juo­mat­ta au­ti­o­maas­sa. Kyl­lä kiu­saa­ja sii­nä koh­taa tie­si, mis­tä kes­kus­te­lu kan­nat­tai­si aloit­taa.

– Lei­pä. Jo­kai­sen ate­ri­an pää­a­sia lähi-idän kult­tuu­reis­sa. Tie­dän mi­ten ko­vas­ti sitä jo kai­paat. Jos ker­ran olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin näy­tä se. Tee näis­tä ki­vis­tä lei­piä. Ei se si­nul­le ole vai­ke­aa, an­na men­nä!

Jos it­se oli­sit sii­nä saa­nut tai­ka­sau­van ja lu­van tai­koa ki­vis­tä lei­piä, oli­sit­ko tart­tu­nut ti­lai­suu­teen? Kaik­kea kun pi­tää ko­keil­la en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti.

– En­ke­lit. Tie­dät­hän mi­ten pal­jon hei­tä tääl­lä vi­li­see. Var­je­le­vat siel­lä ja tääl­lä, mut­ta si­nua nyt var­sin­kin. Kat­so­taan vain, mi­ten no­pe­as­ti hei­tä tu­lee pai­kal­le, jos Ju­ma­lan Poi­ka heit­täy­tyy kor­ke­al­ta muu­ril­ta alas. Et us­kal­la-a, on­ko Ju­ma­lan Poi­ka nös­sö?

Oli­sit­ko it­se aja­tel­lut et­tä kyl­lä mi­nun pi­tää näyt­tää ole­va­ni us­kos­sa­ni niin vah­va, et­tä us­kal­lan hy­pä­tä. On­han Ju­ma­lan en­ke­lit tur­va­na­ni, on­han?

– Val­ta ja me­nes­tys. Sil­lä on hin­tan­sa, ihan pie­ni hin­ta vain. Sinä, Ju­ma­lan Poi­ka voi­sit saa­da ihan kai­ken, pors­kut­taa koko maa­il­man val­ti­aa­na. Kun­han vain teet yh­den pik­ku ju­tun: Ku­mar­ra mi­nua. Sit­ten kaik­ki mikä on mi­nun, on si­nun.

Mitä kaik­kea sil­lä oli­si­kaan saa­vut­ta­nut? Ih­mi­se­nä voi ol­la yli­pää­se­mä­tön kiu­saus tart­tua ti­lai­suu­teen, jos­sa pää­see pii­rei­hin, saa oi­ke­an­lai­sia suh­tei­ta ja us­ko­mat­to­mia dii­le­jä.

Jee­sus kuun­te­li Kiu­saa­jan eh­do­tuk­sia va­ka­vis­saan. Kuun­te­li ja pun­ta­roi. Mut­ta hän myös näki ne­nään­sä pi­tem­mäl­le ja tun­si kes­kus­te­lu­kump­pa­nin­sa.

Jee­sus tie­tää mil­tä tun­tuu kuun­nel­la suu­ria hou­ku­tuk­sia. Hän nu­jer­si Kiu­saa­jan­sa Ju­ma­lan sa­nal­la ja to­tuu­del­la. Voit­ta­mal­la omat kiu­sauk­sen­sa Jee­sus aset­tui puo­lus­ta­maan mei­tä kaik­kia, jot­ka kamp­pai­lem­me kiu­saus­ten kans­sa.

Sei­ja Laak­so­nen

Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja