Hartauskirjoitus: Kun voimani uupuvat
Mikä on pitkän elämän salaisuus? Tätä kysytään usein haastatteluissa korkeaan ikään ehtineiltä henkilöiltä. Onko se terveelliset elämäntavat, säännöllinen liikunta tai oikea ruokavalio? Vai onko salaisuus näistä asioista poikkeaminen silloin tällöin?
Jokaisella vanhaksi elävällä on ehkä omanlaisensa vastaus. Totta on kuitenkin se, että Suomessa ihmiset elävät yhä pidemmän elämän, kukin tavallaan. Vanhoissa ihmisissä on viisautta, jota nuoremmilla ei vielä voi olla. Siksi on arvokasta ylläpitää sukupolvien välistä yhteyttä. Mummoissa ja vaareissa meidän tulisi nähdä voimavara, ei kuluerä.
Hoitotyötä tekevät näkevät vanhuuden mukanaan tuomat haasteet laajalla otannalla. Kuinka iän myötä ennen niin helpot ja yksinkertaiset askareet käyvät hankaliksi, terveys horjuu, elämä muuttuu vaikeaksi. Apua ja tukea tarvittaisiin kotiin, mutta avunsaannin kriteerit ovat korkeat. Myös talous huolettaa. Turvattomuus ja yksinäisyys lisääntyvät. Kuka minua auttaisi, kuka tulisi käymään?
Yhteisvastuukeräys vuonna 2026 keskittyy lievittämään hätää erityisesti kotona asuvien ikääntyneiden parissa. Yhteiskunnassa käydään keskustelua, kenen vastuulla ikääntyneiden hoiva on. Meidän tulisi myös ajatella, kenen oikeus on saada jakaa jäljellä oleva yhteinen aika. Mitä saan itse, kun autan toista?
Itse olen henkilökohtaisesti kuullut suurimmat elämänviisaudet jo vanhuuteen ehtineiltä ihmisiltä. Eivätkä ne olleet ympäripyöreitä elämäntapaohjeita, jota yhteiskuntamme on täynnä suunnasta, jos toisesta.
Psalmista 71: ”Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.”
Sinä, joka olet tänään uupunut, Jumala huolehtikoon kaikista tarpeistasi. Sinä, joka et tiedä kuinka auttaa, Jumala avatkoon eteesi mahdollisuudet.
Aurinkoista keväänodotusta ja siunausta tuleviin päiviin!
Kati Virtanen
Tarjanteen seurakunta
vs. diakoniatyöntekijä


