Nuo­ren ys­tä­vä­ni sei­näl­lä on tau­lu, jota py­säh­dyn ai­na kat­se­le­maan pit­käk­si ai­kaa. Tau­lus­sa on yh­täk­kiä kat­sot­tu­na me­ri­mai­se­ma, joka avau­tuu avo­nai­ses­ta ovi­au­kos­ta ver­hon hul­mu­tes­sa si­vuun. Me­rel­lä käy kova aal­lok­ko, on pi­me­ää ja myrs­kyi­sää. Si­vu­sei­näl­lä nä­kyy pie­ni ik­ku­na. Sii­tä avau­tuu myös nä­ky­mä me­rel­le. Mut­ta ik­ku­nan me­rel­lä on au­rin­kois­ta ja tyyn­tä. Sii­nä hä­kel­tyy. Ai­van eri sää ja eri vuo­ro­kau­de­nai­ka. Ei­hän se noin voi ol­la! Tar­kem­min kat­sot­tu­na ku­vas­ta löy­tyy mon­ta muu­ta­kin haus­kaa sur­re­a­lis­tis­ta ris­ti­rii­tai­suut­ta. Ei­hän se noin voi ol­la – ja sii­nä ne kaik­ki kui­ten­kin on. Tun­nel­mal­taan kuva on le­vol­li­nen ja kau­nis.

Jo­tain täl­lais­ta koki Sar­pa­tin les­ki liki 3000 vuot­ta sit­ten. Ju­ma­la oli käs­ke­nyt pro­feet­ta Eli­an men­nä pyy­tä­mään lei­pää nai­sel­ta, joka val­mis­tau­tui juu­ri lei­po­maan vii­mei­sis­tä jau­hois­taan vii­mei­sen lei­vän it­sel­leen ja po­jal­leen. Kui­vuus oli tuo­nut nä­län­hä­dän koko seu­dul­le.

Mei­dän oi­keus­ta­jum­me sa­noo, et­tei sitä keh­taa köy­häl­tä vii­meis­tä lei­pä­pa­laa pyy­tää, vaik­ka näl­kä oli­si­kin. Mut­ta Ju­ma­la an­toi lu­pauk­sen: lei­vo vaan lei­pä pro­fee­tal­le ja sit­ten it­sel­le­si­kin. Sii­hen as­ti kun Ju­ma­la an­taa taas sa­teet ja ruo­kaa kas­vaa maas­ta, si­nun jau­ho­ruu­kus­ta­si ei jau­hot lopu ei­kä öl­jy­pul­lo tyh­je­ne.

Nai­nen tot­te­li, ja kävi niin kuin pro­feet­ta oli sa­no­nut. Lei­von­ta­värk­ke­jä riit­ti yli kak­si vuot­ta, koko kui­van kau­den yli. Niil­lä lei­vil­lä py­syi hen­gis­sä niin Elia kuin les­ki poi­ki­neen. Päi­vit­täin lei­pää lei­po­es­saan tuo les­ki on mah­ta­nut aja­tel­la, et­tä ei­hän tämä näin voi ol­la. Ja kui­ten­kin on. Ju­ma­lal­le kun kaik­ki on mah­dol­lis­ta, ei­kä hä­nen tar­vit­se vä­lit­tää fy­sii­kan la­eis­ta.

Ju­ma­lan huo­len­pi­to on juu­ri sitä, mikä ylit­tää nor­maa­lin ja to­den­nä­köi­sen. Kaik­ki me­nee­kin hy­vin, vaik­ka kai­ken jär­jen mu­kaan kai­ken piti men­nä pie­leen. Ju­ma­laan tur­vau­tu­mi­nen on toi­vos­sa roik­ku­mis­ta. Ju­ma­la voi ai­na teh­dä jo­tain, vaik­ka näyt­tää sil­tä et­tä nyt ei enää mah­de­ta mi­tään.

Sei­ja Laak­so­nen

Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja

Tar­jan­teen seu­ra­kun­ta