Rakkauden kak­sois­käsky

Kris­tit­ty saa ol­la iloi­nen sii­tä, et­tä Ju­ma­la ei ole jät­tä­nyt ih­mis­tä oman on­nen­sa no­jaan. Hän an­toi meil­le la­kin­sa oh­jeek­si ja opas­tuk­sek­si, jot­ta tie­täi­sim­me, mitä tu­lee teh­dä, ja osai­sim­me ky­syä, mikä on oi­kein ja mikä vää­rin.

Rakkauden kak­sois­käsky

Kris­tit­ty saa ol­la iloi­nen sii­tä, et­tä Ju­ma­la ei ole jät­tä­nyt ih­mis­tä oman on­nen­sa no­jaan. Hän an­toi meil­le la­kin­sa oh­jeek­si ja opas­tuk­sek­si, jot­ta tie­täi­sim­me, mitä tu­lee teh­dä, ja osai­sim­me ky­syä, mikä on oi­kein ja mikä vää­rin.

Höyryävän kupin ääressä

Kesä al­kaa ol­la ta­ka­na­päin. Olem­me ke­sä­sun­nun­tai­sin saa­neet joka viik­ko naut­tia ta­pu­li­kah­veis­ta ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen. Sii­tä iso kii­tos seu­ra­kun­tam­me va­paa­eh­toi­sil­le. He ovat mah­dol­lis­ta­neet tä­män ilon noin nel­jäl­le­sa­dal­le ih­mi­sel­le, pait­si kan­sal­lis­juo­mam­me kah­vin naut­ti­mi­sen, myös yh­des­sä­o­lon ja ih­mis­ten vä­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen. Se kai­ke­ti kah­vin­juon­nin­kin pe­rim­mäi­nen idea kui­ten­kin lo­pul­ta on.

Höyryävän kupin ääressä

Kesä al­kaa ol­la ta­ka­na­päin. Olem­me ke­sä­sun­nun­tai­sin saa­neet joka viik­ko naut­tia ta­pu­li­kah­veis­ta ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen. Sii­tä iso kii­tos seu­ra­kun­tam­me va­paa­eh­toi­sil­le. He ovat mah­dol­lis­ta­neet tä­män ilon noin nel­jäl­le­sa­dal­le ih­mi­sel­le, pait­si kan­sal­lis­juo­mam­me kah­vin naut­ti­mi­sen, myös yh­des­sä­o­lon ja ih­mis­ten vä­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen. Se kai­ke­ti kah­vin­juon­nin­kin pe­rim­mäi­nen idea kui­ten­kin lo­pul­ta on.

Apos­to­lien perusta

Va­pah­ta­ja sa­noi ker­ran apos­to­li Pie­ta­ril­le, et­tä täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Hie­man myö­hem­min Pie­ta­ri kiel­si her­ran­sa kol­me ker­taa yli­pa­pin pi­hal­la. Sit­ten lau­loi kuk­ko.

Apos­to­lien perusta

Va­pah­ta­ja sa­noi ker­ran apos­to­li Pie­ta­ril­le, et­tä täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Hie­man myö­hem­min Pie­ta­ri kiel­si her­ran­sa kol­me ker­taa yli­pa­pin pi­hal­la. Sit­ten lau­loi kuk­ko.

Yötön yö

Me lä­hes­tym­me ju­han­nus­vii­kon­lop­pua, tuo­ta kes­ki­ke­sän va­lon juh­laa, joka jol­lain ta­val­la tuo esiin ke­sä­ai­kam­me ai­nut­laa­tui­suu­den ja luon­tom­me kau­neu­den.

Yötön yö

Me lä­hes­tym­me ju­han­nus­vii­kon­lop­pua, tuo­ta kes­ki­ke­sän va­lon juh­laa, joka jol­lain ta­val­la tuo esiin ke­sä­ai­kam­me ai­nut­laa­tui­suu­den ja luon­tom­me kau­neu­den.

Ylös­nous­sutta etsimässä

Pää­si­äi­saa­mu­na nai­set sei­soi­vat tyh­jäl­lä hau­dal­la häm­men­nyk­sis­sään. He et­si­vät Her­raan­sa. Et­si­vät, et­si­vät, mut­ta ei­vät löy­tä­neet. ”Mis­sä Hän on?” En­sin hei­dän elä­män­si­säl­tön­sä oli kam­mot­ta­val­la ta­val­la te­loi­tet­tu Gol­ga­tal­la, nyt oli vie­lä hau­ta­kin tyh­jä. Voi­ko lyö­tyä vie­lä enem­pää lyö­dä?

Ylös­nous­sutta etsimässä

Pää­si­äi­saa­mu­na nai­set sei­soi­vat tyh­jäl­lä hau­dal­la häm­men­nyk­sis­sään. He et­si­vät Her­raan­sa. Et­si­vät, et­si­vät, mut­ta ei­vät löy­tä­neet. ”Mis­sä Hän on?” En­sin hei­dän elä­män­si­säl­tön­sä oli kam­mot­ta­val­la ta­val­la te­loi­tet­tu Gol­ga­tal­la, nyt oli vie­lä hau­ta­kin tyh­jä. Voi­ko lyö­tyä vie­lä enem­pää lyö­dä?

Paas­to­päi­viä

Saam­me par­hail­laan viet­tää paas­to­nai­kaa ja si­ten val­mis­tau­tua pää­si­äi­seen, kris­ti­kun­nan suu­rim­paan juh­laan, miet­tien, kiel­täy­ty­en, poh­dis­kel­len ja it­seä tut­kien.

Paas­to­päi­viä

Saam­me par­hail­laan viet­tää paas­to­nai­kaa ja si­ten val­mis­tau­tua pää­si­äi­seen, kris­ti­kun­nan suu­rim­paan juh­laan, miet­tien, kiel­täy­ty­en, poh­dis­kel­len ja it­seä tut­kien.