”Lää­kä­ri soit­taa si­nul­le huo­men­na il­ta­päi­väl­lä klo 14 jäl­keen”.

Täl­lai­sen lau­seen lä­hes jo­kai­nen lu­ki­ja on kuul­lut jon­kin tär­ke­än tut­ki­muk­sen tai la­bo­ra­to­ri­o­ko­kei­den jäl­keen. Täl­lai­sen pu­he­lun odot­ta­mi­nen on jos­kus hy­vin­kin le­vo­ton­ta, jopa ah­dis­ta­vaa tai pe­lot­ta­vaa. Täl­löin jou­tuu odot­ta­maan tie­toa, joka on ter­vey­den tai tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta hy­vin­kin rat­kai­se­va.

Saan­ko jat­kaa vie­lä elä­mää­ni ter­vee­nä ja toi­min­ta­ky­kyi­se­nä? On­ko asi­at kun­nos­sa? Vai löy­de­tään­kö jo­ta­kin, joka aset­taa syn­kän su­mu­ver­hon tu­le­vai­suu­te­ni eteen? Lä­hes jo­kai­nen lu­ki­ja on jos­kus odot­ta­nut jo­ta­kin tie­toa epä­var­ma­na tai pe­lok­kaa­na. Täl­lai­nen odo­tus on ras­kas­ta ja ku­lut­ta­vaa. Epä­tie­toi­suus ra­sit­taa miel­tä. On jopa hel­pom­pi so­peu­tua elä­mään vä­hi­tel­len huo­no­jen uu­tis­ten kans­sa kuin ol­la kuu­le­mat­ta uu­ti­sia ol­len­kaan.

”Olen pe­ril­lä huo­men­na klo 14” Täl­lai­sen­kin vies­tin moni on saa­nut pu­he­li­meen­sa jos­kus elä­män­sä ai­ka­na. Lap­si tai lap­sen per­he on tu­los­sa käy­mään. Eh­kä tu­li­ja on puo­li­so, joka on ol­lut pit­kään mat­koil­la tai sai­raa­la­hoi­dos­sa.

Täl­lai­nen odo­tus on hie­noa. Mie­li on va­loi­sa ja odot­ta­va. Tu­los­sa on jo­ta­kin mitä kan­nat­taa to­del­la odot­taa. Mie­li al­kaa val­mis­tau­tua tu­le­vaan miet­ti­mäl­lä jo­ta­kin iloi­seen jäl­leen­nä­ke­mi­seen so­pi­vaa tar­jot­ta­vaa tai pääl­le lai­tet­ta­vaa.

Eri­tyi­sen mu­ka­vak­si odo­tuk­sen te­kee se jos jou­kos­sa on pie­ni lap­si, joka hy­myl­lään ja ilol­laan tuo tu­le­vai­suu­den us­koa ja toi­voa ar­jen­kin kes­kel­le. Täl­lai­nen on ilois­ta odo­tus­ta ja täl­lai­set het­ket maa­laa­vat elä­mään sy­vää si­säl­töä: Va­loa, vä­re­jä, tun­nel­maa ja tar­koi­tus­ta.

En­si sun­nun­tai­na al­kaa ai­ka, joka pu­huu odo­te­tun ja kai­va­tun vie­raan tu­le­mi­ses­ta. Myös hän va­lai­see miel­tä, sy­tyt­tää va­lon lie­kin pi­mey­den kes­kel­le ja loh­dut­taa ikä­vien uu­tis­ten kes­kel­lä uu­pu­nut­ta.

Hän tu­lee jo­kai­seen ko­tiin. Myös nii­hin, jois­sa vie­rai­ta tai lä­hei­siä ei muu­ten käy. Nii­hin­kin, jot­ka ei­vät ole mie­les­tään kel­paa­via ot­ta­maan hän­tä vas­taan.

Hän on pie­ni lap­si, jou­lun lap­si. Hän­tä ei tar­vit­se odot­taa pe­lol­la ei­kä epä­var­muu­des­sa, vaan hel­pot­tu­nein ja huo­jen­tu­nein mie­lin. Hän on tu­los­sa ja hän­tä on hyvä odot­taa. Sil­lä joka hän­tä odot­taa, on elä­mäs­sään Ju­ma­lan siu­naus jo odo­tuk­sen ai­ka­na.

Ilois­ta Her­ran tu­le­mi­sen odo­tus­ta, ad­vent­tia!

Tero Ma­ti­lai­nen

Näin Her­raa­si saat luot­taa

öin päi­vin ko­ko­naan

ky­se­le­mät­tä suot­ta,

tu­lee­ko aut­ta­maan.

Hän voi, hän tah­too tul­la,

hän tie­tää vai­va­si

ja täyn­nä rak­kaut­ta

sen muut­taa rau­hak­si.

(Vir­si 8:5)