Kirkkovuoden vaihtuminen muistuttaa meitä joka vuosi kaiken päättymisestä. Vanhan loppu ja uuden alku liukuvat toisiinsa. Erityisesti toinen adventtisunnuntai kääntää katseet kohti ajan loppumista ja lopun ajan enteitä: Siellä on sotia, luonnonmullistuksia, pelkoa siitä, mitä on odotettavissa. Joko nykyiset tapahtumat ovat niitä viimeisiä merkkejä? Joko Kristus tulee? Onko maailma kuolinkouristuksissaan?
Ei se kysely ole mitään ylikuumentunutta huuhaata eikä epätervettä lahkolaisuutta. Tämä maailma on katoava ja tilapäinen. Me olemme tänään vuorokautta lähempänä kaiken loppua kuin eilen. Kristuksen kirkko uskoo, ettei meillä "täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee", ja että "tämä nykyinen maailmamme on katoamassa".
Parempaa vastausta meille ei ole annettu.
Eräs työtoveri kysyi minulta kerran: ”Uskotko, että Jeesus tulee pian takaisin?” En tiennyt enkä tiedä vieläkään, kysyikö hän saadakseen omalle uskolleen vahvistusta tai pelolleen lievitystä vai kenties arvioidakseen minun uskoni laatua. Vastasin joka tapauksessa: ”Uskon. Se sanotaan Raamatussa.” Kysyjä ei kumma kyllä vaikuttanut kovin tyytyväiseltä vastaukseen – olisi kai odottanut hieman täsmällisempää tietoa.
Mutta siitä juuri on kysymys. Parempaa vastausta meille ei ole annettu. Raamattu sanoo, että Kristus tulee pian. Raamattu sanoo, että nyt on viimeinen aika. Sodat ja luonnonmullistukset ovat lopun enteitä. Sillä lopun aika on jo alkanut. Kirkossa eletään sitä aikaa, helluntain ja Herran paluun välistä aikaa, jota on joskus nimitetty myös luomisen kahdeksanneksi päiväksi.
Kristitty ei käännä selkäänsä tälle maailmalle, vaan pyrkii tekemään tästä välikaudesta, odotuksen ajasta siedettävän.
On siis kysymys luomisen päivästä, työpäivästä, päivästä, johon Jeesus viittasi sanoessaan: ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.” Kristuksen paluun odottaminen ei ole toimetonta taivaalle tähyilemistä. Se on toimintaa tässä maailmassa, joka väliaikaisuudestaan huolimatta on Jumalan maailma, jossa Jumalan luomalla ihmisellä on oma tehtävänsä.
Kotimaastaan väkisin viedyt israelilaisetkin saivat profeetalta neuvon: ”Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”
Kristitty ei käännä selkäänsä tälle maailmalle, vaan pyrkii tekemään tästä välikaudesta, odotuksen ajasta siedettävän. Hän kiittää, kuten eräs isänmaan virsi, kauniista maasta, jylhistä metsistä, virtaavista vesistä, "sisukkaasta työstä isien, ... isänmaasta ja kohtaloista sen". Hän todistaa Jumalan rakkaudesta elämällä mukana tässä maailmassa, samalla kun hän odottaa sitä, mikä on vielä suurempaa.
Samppa Asunta
Luetuimmat
Tuoreimmat
Raimo Västilä
Kunnanvaltuusto kokoontuu valtuustosalissa. Kuva helmikuun valtuuston kokouksesta.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste