Maa on niin kau­nis, kir­kas Luo­jan tai­vas.

Odo­tam­me jäl­leen jou­lun ih­met­tä, Ju­ma­lan Po­jan syn­ty­mää Bet­le­he­min pi­me­ään yö­hön. Jou­lu­yö­nä saam­me odot­taa ih­met­tä myös omaan elä­määm­me. Jou­lu­na tai­vas kos­ket­taa maa­ta, Ju­ma­la las­keu­tuu luok­sem­me kuo­le­man var­jon maa­han. Sy­dä­mem­me odot­taa loh­du­tus­ta ja jou­lun rau­haa.

Ju­ma­la, täy­tä mei­dät rau­hal­la­si.

Kii­tä­vi ai­ka, vie­räh­tä­vät vuo­det.

Odo­tam­me Jee­suk­sen syn­ty­mää, ku­ten niin mo­net su­ku­pol­vet en­nen mei­tä. Jou­lu tuo mie­leen jo edes­men­neet rak­kaam­me ja kau­nii­ta muis­to­ja men­neil­tä vuo­sil­ta. Saam­me sy­tyt­tää heil­le kynt­ti­län mie­liim­me, ko­tim­me pöy­däl­le tai hau­doil­le. Tai­vaan Her­ra, an­na meil­le voi­maa su­run ja ikä­vän kes­kel­lä. Siu­naa kaik­kia rak­kai­tam­me ja elä­mäm­me kul­ku koh­ti tai­vaan ko­tia.

En­ke­lit en­sin pai­me­nil­le lau­loi, sie­lus­ta sie­lu­hun kai­ku soi.

Vih­doin koit­taa Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­het­ki. Jou­lu­yön tai­vaan al­la pai­me­net var­ti­oi­vat lam­pai­taan, täh­det tuik­ki­vat Her­ral­le. Yh­täk­kiä pai­men­ten edes­sä sei­soo Her­ran en­ke­li ja vies­ti Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä koh­taa maa­il­man. Tai­vaat avau­tu­vat ja en­kel­ten kuo­ro ylis­tää Ju­ma­laa kor­keuk­sis­sa.

Kun­nia Her­ran, maas­sa nyt rau­ha, kun Jee­sus meil­le ar­mon toi.

Tai­vaal­li­nen Ku­nin­gas, jou­lun Her­ra.

Kii­täm­me Si­nua Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä.

Pyy­däm­me Si­nua siu­naa­maan jou­lum­me.

Kät­ke mei­dät ar­mo­si suo­jaan.

Hy­vää Jou­lua!