Unek­sit­ko va­pau­des­ta, et­tä sai­sit ol­la juu­ri sel­lai­nen, kuin ha­lu­at ja teh­dä ihan omia pää­tök­siä? Ei tar­vit­si­si vä­lit­tää, mitä muut sa­no­vat. Mut­ta voi­ko teh­dä niin?

Käy­tän­nös­sä muut ih­mi­set mää­rit­te­le­vät, mi­ten käyt­täy­dyt, pu­keu­det tai mil­lai­sia pää­tök­siä teet. Hy­vän­laa­tuis­ta ’or­juut­ta’ on huo­mi­oi­da ja kan­nus­taa mui­ta sekä käyt­täy­tyä mui­ta louk­kaa­mat­ta. Jos kui­ten­kin ha­lu­ai­sit kor­ja­ta elä­mää­si ja teh­dä pa­rem­pia rat­kai­su­ja, mut­ta pel­käät, mitä muut sii­tä sa­noi­si­vat, se jo näyt­tää or­juu­del­ta.

Joil­la­kin oma­ku­va on täy­sin riip­pu­vai­nen muit­ten kom­men­teis­ta. So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa on pal­jon epä­var­mo­ja ih­mi­siä, jot­ka ker­jää­vät muil­ta ke­hu­ja, jot­ta voi­si it­se­kin us­koa ole­van­sa joku eri­no­mai­nen, muit­ten hy­väk­sy­mä. Ei­kö se ole juu­ri or­juut­ta?

Toi­si­naan syyl­li­syys ja hä­peä vie or­juu­teen, kun ajat­te­lee, mitä muut mi­nus­ta ajat­te­li­si­vat, jos tie­täi­si­vät. Ah­das­ta on elä­mä myös sil­loin, kun mie­les­sä pyö­rii vain kat­ke­ruus, louk­kauk­set ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­det. Elä­mäs­säm­me on to­del­la mo­nen­lai­sia kah­lei­ta, jot­ka pyr­ki­vät or­juut­ta­maan.

Si­säi­nen va­paus on sitä, et­tä us­kal­taa tun­nus­taa it­sel­leen, mil­lai­nen on. Voi va­paas­ti kä­si­tel­lä omia tun­tei­taan, pel­ko­jaan, kai­puu­taan, epä­var­muut­taan ja et­siä vil­pit­tö­mäs­ti pa­rem­paa elä­mää ja elä­män tar­koi­tus­ta. Mo­nien ko­ke­mus on se, et­tä Ju­ma­lan edes­sä ei tar­vit­se esit­tää mi­tään ei­kä or­jail­la. Paa­va­li ke­hoit­taa suo­raan Raa­ma­tus­sa: ”Äl­kää ru­vet­ko ih­mis­ten or­jik­si!” (1. Kor. 7:23).

Kun koh­taa Kris­tuk­sen, joka tun­tee ih­mi­sen lä­pi­ko­tai­sin ja sii­tä huo­li­mat­ta ra­kas­taa, sil­loin us­kal­taa ol­la va­paa ja avoin oma it­sen­sä. Us­kal­taa ol­la jopa heik­ko ja epä­on­nis­tu­nut, kun tie­tää, et­tä Ju­ma­lan sil­mis­sä on kui­ten­kin täy­sin kel­vol­li­nen ja hy­väk­syt­ty. Muit­ten ih­mis­ten ar­vi­oin­ti ja mie­li­pi­teet ei­vät sil­loin or­juu­ta, kun tie­tää, et­tä on Kris­tuk­ses­sa va­paa. Raa­ma­tus­sa va­kuu­te­taan: ”Va­pau­teen Kris­tus mei­dät va­paut­ti. Py­sy­kää siis lu­ji­na äl­kää­kä alis­tu­ko uu­del­leen or­juu­den ikee­seen” (Gal. 5:1).

Ju­ma­lal­ta ei voi sa­la­ta mi­tään (Hebr. 4:13) ja Hän tun­tee si­nut lä­pi­ko­tai­sin ja tie­tää aja­tuk­se­si. Sii­tä huo­li­mat­ta Hän on teh­nyt kaik­ken­sa osoit­taak­seen ra­kas­ta­van­sa si­nua ja hy­väk­sy­vän­sä si­nut: ”Juu­ri sii­nä Ju­ma­lan rak­kaus il­mes­tyi mei­dän kes­kuu­teem­me, et­tä hän lä­het­ti ai­no­an Poi­kan­sa maa­il­maan, an­ta­maan meil­le elä­män.” (1. Joh. 4:9)

Ju­ma­lan lap­se­na ei tar­vit­se esit­tää mi­tään ei­kä or­jail­la. Hän an­taa elä­män ja va­pau­den!

Heik­ki Pa­lo­mä­ki

Va­paa­seu­ra­kun­ta