Ih­mi­sen elä­mää mää­rit­tää hy­vin pit­käl­ti se kuin­ka pal­jon hä­nel­lä on ra­haa. Jos sitä on, voi teh­dä it­sel­leen mie­lui­sia asi­oi­ta, har­ras­taa, mat­kus­tel­la. Mo­nes­ti sel­lai­sel­la ih­mi­sel­lä, jol­la on ra­haa, on myös työ­paik­ka ja työ­ka­ve­rei­ta.

Olet­ko kos­kaan aja­tel­lut mikä työt­tö­mäl­le tai eh­kä elä­ke­läi­sel­le­kin on pa­hin­ta? Mo­nil­le pa­hin­ta on var­mas­ti se, et­tei­vät ra­hat rii­tä. Ei ole va­raa har­ras­taa tai edes ta­va­ta tut­tu­ja. Voi ol­la, et­tei kun­nol­li­seen ruo­kaan­kaan ole va­raa.

Ih­mi­nen voi huo­nos­ti, jos hän ei saa riit­tä­väs­ti ja riit­tä­vän mo­ni­puo­lis­ta ruo­kaa. Ra­vin­non saan­ti kuu­luu pe­rus­tar­pei­siin, ku­ten riit­tä­vä uni­kin. Il­man nii­tä ei kau­an pysy hen­gis­sä.

Ih­mi­sel­lä on kui­ten­kin mui­ta­kin tar­pei­ta ja yk­si mer­kit­tä­vä tar­ve on tar­ve kuu­lua jo­hon­kin ryh­mään, po­ruk­kaan. Ol­la osa jos­ta­kin, ol­la tär­keä.

Il­man opis­ke­lu­paik­kaa jää­nyt nuo­ri tun­tee ul­ko­puo­li­suu­den tun­net­ta, kun ka­ve­reil­la on opis­ke­lu­ka­ve­rin­sa ja muut opis­ke­luun liit­ty­vät jut­tun­sa. Mikä on sil­loin hä­nen po­ruk­kan­sa, jo­hon hän kuu­luu? En­tä työt­tö­män työn­ha­ki­jan tai elä­ke­läi­sen, jon­ka päi­vät saat­ta­vat ku­lua si­säl­lä is­tu­en, vail­la seu­raa ja jär­ke­vää te­ke­mis­tä? Voi ol­la, et­tä te­ki­si mie­li har­ras­taa jo­tain, mut­ta ra­ha­ti­lan­ne ei sitä sal­li tai puut­tuu yk­sin­ker­tai­ses­ti us­kal­lus men­nä mu­kaan jo­hon­kin har­ras­tus­ryh­mään uu­te­na, ul­ko­puo­lel­ta.

Meil­lä seu­ra­kun­nas­sa on tar­jol­la ma­ta­lan kyn­nyk­sen kai­kil­le avoi­mia mak­sut­to­mia mah­dol­li­suuk­sia pääs­tä ole­maan osa jo­tain suu­rem­paa. On per­he­ker­ho, jos­sa on jut­tu­seu­raa pien­ten las­ten van­hem­mil­le, on kuo­ro­toi­min­taa, joka on avoin­ta kai­ken ikäi­sil­le, on lä­he­tys­pii­ri, kä­si­työ­pii­ri, raa­mat­tu­pii­ri, olo­ti­la ja mei­dän olo­huo­ne. Kaik­ki nämä ovat sään­nöl­li­ses­ti ko­koon­tu­via ryh­miä, joi­hin jo­kai­nen ha­lu­kas on ter­ve­tul­lut ja ote­taan ilol­la vas­taan. Osa­na po­ruk­kaa, mut­ta kui­ten­kin omas­sa rau­has­sa­si voit osal­lis­tua sun­nun­tain ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin.

Mi­kä­li iso ryh­mä ei tun­nu heti hy­väl­tä vaih­to­eh­dol­ta, voit pyy­tää kes­kus­te­lu­a­pua seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöil­tä. Me olem­me sitä var­ten. Älä jää yk­sin.

kir­joit­ta­ja on seu­ra­kun­nan vt. kant­to­ri