Salattu Jumala
Missä Pyhä Henki vaikuttaa, siellä syntyy aina jotakin yhdistävää, näkyvää ja käsin kosketeltavaa. Ikkuna tuntuu olevan auki ikuisuuteen ja tuonpuoleisuus tunkeutuu konkreettisesti koettavaksi tälle puolelle.
Kuulostaa ehkä hassulta puhua näin, mutta näin se vaan tuppaa menemään. Jeesus ei ehkä ajatellut sellaista seuraajiensa joukkoa, joka vain muistelisi Häntä jonain uskonnollisen liikkeen perustajana. Kun Hän puhuu Pyhästä Hengestä, Hän korostaa, että kaikki Häneen uskovat saavat pysyä aina Hänen luonaan. Kaikkivaltias on aina ja kaikkialla paikalla omassa luomakunnassaan, ei vain hetkittäin.
Olen viime aikoina kovasti miettinyt ihmisten välisiä erimielisyyksiä. Kuka saa olla oikeassa, kuka saa olla leikin johtaja, kuka on se ”varsinainen päällikkö”. Minua on alkanut ahdistaa voimakkaasti tällainen sanailu ihmisten välillä. Ihmiset saavat ja pitääkin olla asioista eri mieltä, mutta keskustelu voidaan hoitaa kahdella tavalla. Joko se tehdään asiallisesti ja fiksusti, jolloin erilaiset mielipiteet ja ratkaisumallit ovat kauniisti käsillä jokaiselle keskustelun osapuolelle. Toinen vaihtoehto on toimia häikäilemättömästi siten, että varmasti osapuolille jää paha mieli, vaikka ratkaisu löytyisikin.
Itse olen luonteeltani sellainen, että pelkkä riitojen seuraaminen imee minulta helposti kaikki käytettävissä olevat voimat. Toivon aina, että asiat ratkeavat sopuisasti keskustelemalla.
Toivoisin oikein lujaa, että nykypäivän salattu Jumala tulisi mahdollisimman monille todelliseksi ja näkyväksi, armolliseksi Isäksi. Hän ei vaadi täydellisyyttä, Hänen kanssaan saa olla väärässä ja Hän antaa kaikki virheemme anteeksi. Hän on antanut henkensä meidän puolestamme, että me saisimme elää ja rakastaa lähimmäistämme.
”Armahda minua, Jumala, armahda minua, sillä sinuun sieluni turvautuu. Minä turvaudun sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat menneet ohi.” Ps. 57: 2.
