Takaisin arkeen
Joulun juhlakausi on nyt sitten ohi. Näin ovat alkaneet härkäviikot, reikäleivät ja presutupakat, kuten vanha kansa sanoi etenkin Pohjanmaalla. Samaten on puhuttu selkäviikoista. Se viittaa keskitalveen eli talvenselkään. Kevättä kohti siis ollaan menossa.
Jouluun liittyvä juhla-aika kestää adventista loppiaiseen eli noin kuusi viikkoa. Sen keskeinen sisältö on siis Messiaan odotuksessa ja syntymässä. Nyt tämän alkuvuoden keskeisiä teemoja ja asioita pääsiäiseen asti ovat Jeesuksen teot ja opetukset. Jeesushan opetti kuten se, jolla on valta. Ja hänellähän se oli ja on yhä edelleen.
Millä mielellä ollaan näin uuden vuoden alussa? Jokaisella meillä on tietysti yksityiset ilomme ja surumme. Kollektiivisesti televisio ja muut tiedotusvälineet tuovat lähellemme maailman ilot, mutta valitettavasti myös suuret surut. Päivästä toiseen meille kerrotaan Ukrainan tilanteesta, jos kohta muistakin epäkohdista ympäri maailman. Nämähän tulevat meidän koteihimme myös juhla-aikana.
Olen monesti kuullut näiden tapahtumien yhteydessä kysymyksen, että onko Jumala kuollut. Voin vastata, että Hän ei ole kuollut. Hän pitää edelleen meistä huolen. Tämä on lyhyt vastaus ilman isoja perusteluita. Tämä lehti ei riittäisi siihen, jos lähdettäisiin teologisiin perusteluihin.
Uusi vuosi on siis alkanut. Se pitää sisällään luonnollisesti mahdollisuuksia, jos kohta uhkiakin. Toisin sanoen kaikkea sitä, mitä meidän ihmisten elämä on.
Mitä evääksi tälle vuodelle? Evääksi haluaisin antaa apostoli Paavalin sanomaa Rooman seurakunnalle: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” Tämä koskee tietysti myös sisaria. Näillä ajatuksilla haluan toivottaa kaikille ruovesiläisille hyvää ja Jumalan siunaamaa uutta vuotta.
Sauli Keskinen
rovasti, Ruoveden seurakunnan vt. kirkkoherra