Hii­pu­van hiil­lok­sen kat­se­le­mi­nen on hy­vin rau­hoit­ta­vaa: aja­tuk­set kul­ke­vat kau­ka­na, kun puu heh­kuu, kun­nes nuo­ti­os­sa on vain vaa­le­aa tuh­kaa. Kuin­ka vä­hän sitä isos­ta ha­los­ta tu­lee­kaan, kaik­ki on ka­to­a­vais­ta täs­sä maa­il­mas­sa… Sii­nä on yk­si mit­ta­kaa­va myös omil­le saa­vu­tuk­sil­lem­me, mitä sii­tä kai­kes­ta lo­pul­ta jää jäl­jel­le?

Tä­nään on tuh­ka­kes­ki­viik­ko ja kirk­ko­vuo­des­sa al­kaa pit­kä paas­to­nai­ka, joka jat­kuu pää­si­äi­seen as­ti. Il­ta­kir­kos­sa on pe­rin­ne piir­tää tuh­kal­la ris­ti ot­saan paas­ton aloi­tuk­sen mer­kik­si, kuin kut­suk­si miet­ti­mään elä­mää ja sen ar­vo­ja. Eh­kä voi sa­mal­la va­pau­tua jos­tain, jol­la ei ole to­del­lis­ta mer­ki­tys­tä?

Tuh­ka on ke­vyt­tä, mut­ta sii­nä on vä­ke­vää voi­maa. Tuh­kas­ta saa­daan li­pe­ää, joka val­kai­see puh­taak­si la­ka­na­pyy­kin. Se voi hau­ras­tut­taa pi­loil­le esi­nei­tä huo­li­mat­to­mas­ti va­ras­toi­tu­na. Puu­tar­has­sa sitä käy­te­tään pie­ni­nä mää­ri­nä lan­noit­tee­na ja tuh­ka­va­na suo­jaa kas­vus­toa ryö­mi­vil­tä pie­ne­li­öil­tä.

Sie­me­nes­tä puuk­si ja jäl­leen tuh­kak­si, joka maa­tuu: sii­nä to­teu­tuu koko elä­män kier­to­kul­ku. Van­has­ta syn­tyy edel­ly­tyk­set uu­del­le elä­mäl­le.

Kat­se­lin va­lo­ku­vaa Surt­söyn saa­rel­ta. Sii­nä vas­ta me­res­tä nous­seen tu­li­vuo­ren tuh­ka­ker­ros oli jääh­ty­nyt ja en­sim­mäi­nen kuk­ka oli nous­sut ko­ris­ta­maan mus­taa pin­taa. Se oli vaa­ti­ma­ton pi­o­nee­ri­kas­vi, joka val­mis­ti kas­vu­poh­jaa muul­le kas­vul­le. Se an­toi toi­voa, et­tä uu­si elä­mä voi­si al­kaa saa­rel­la.

Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus ker­too ver­tauk­sen vii­ku­na­puus­ta, joka ei ol­lut kan­ta­nut pit­kään ai­kaan he­del­mää. Omis­ta­ja ha­lu­si jo kaa­taa sen hyö­dyt­tö­mä­nä, et­tei se tur­haan vie voi­maa maas­ta. Mut­ta puu­tar­hu­ri vas­ta­si:” Her­ra, an­na sen ol­la vie­lä yk­si vuo­si. Minä muok­kaan ja lan­noi­tan maan sen ym­pä­ril­tä. Jos­pa se en­si vuon­na te­kee he­del­mää. Jol­lei niin käy, käs­ke sit­ten kaa­taa se.” (Luuk.13:8)

Ter­ve­tu­loa tä­nään il­ta­kirk­koon, et­si­mään uut­ta toi­voa elä­mään!

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan las­te­noh­jaa­ja