”To­tuu­den Hen­ki, joh­da sinä mei­tä”. Tämä yk­si tun­ne­tuim­mis­ta vir­sis­täm­me on mo­nel­le myös hy­vin lä­hei­nen. It­sel­le­ni se tuli ai­ka­naan tu­tuk­si eri­tyi­ses­ti kou­lu­lais­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten kaut­ta. Lu­ku­vuo­den työ aloi­tet­tiin pyy­tä­mäl­lä Ju­ma­lan Hen­gen joh­da­tus­ta ja neu­voa opis­ke­luun. Vaik­ka kou­lu­jen seu­raa­van lu­ku­vuo­den al­kuun on vie­lä ai­kaa, ”To­tuu­den Hen­ki” kuu­luu myös en­si sun­nun­tain vir­si­va­li­koi­maan.

Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus ker­too ver­tauk­sen ta­lon­ra­ken­ta­jis­ta, jois­ta toi­nen ra­ken­si hie­kal­le, toi­nen kal­li­ol­le. Kal­li­ol­le ra­ken­net­tu talo kes­ti myrs­kyn ja sa­teet, hie­kal­le ra­ken­net­tu sor­tui. Jee­suk­sen ver­tauk­sen ope­tus tun­tuu päi­vän­sel­väl­tä, jopa it­ses­tään­sel­väl­tä. Mik­si ku­kaan edes oli­si niin ajat­te­le­ma­ton et­tä ra­ken­tai­si ta­lon­sa hie­kal­le?

Ra­ken­ta­mi­ses­sa pää­dy­tään kui­ten­kin jos­kus las­ke­maan pe­rus­tuk­set maa­pe­räl­le jota ei tar­kas­ti tun­ne­ta. Pe­rus­tuk­sis­ta saat­taa il­me­tä ikä­viä yl­lä­tyk­siä vas­ta vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten­kin ku­lut­tua. Vie­lä use­am­min näin käy elä­män pe­rus­tus­ta et­sies­säm­me. Elä­män ar­vo­va­lin­to­ja tu­lee usein teh­tyä tie­tä­mät­tä tar­kas­ti, mitä nois­ta va­lin­nois­ta seu­raa. Meil­lä on ny­ky­ään va­lin­nan va­paut­ta ja va­lin­to­jen mah­dol­li­suuk­sia enem­män kuin kos­kaan en­nen, mut­ta myös ek­sy­mi­sen ja har­hau­tu­mi­sen vaa­ra on kas­va­nut suu­rek­si.

Sik­si tar­vit­sem­me To­tuu­den Hen­gen joh­da­tus­ta. Hän aut­taa löy­tä­mään kes­tä­vää ja lu­jaa kal­li­o­ta elä­män va­lin­to­jen poh­jak­si. Vah­va ja järk­ky­mä­tön pe­rus­tus on meil­le tar­jol­la Ju­ma­lan sa­nas­sa. Sii­hen juur­tu­nut­ta ei­vät sa­tun­nai­set maa­il­man tuu­let pää­se heit­te­le­mään ei­vät­kä hou­kut­te­le­vat­kaan har­ha­po­lut vie mu­ka­naan.

Joh­dat­ta­koon To­tuu­den Hen­ki mei­tä kaik­kia ja oh­jat­koon mei­tä ai­na uu­del­leen oi­ke­al­le tiel­le!

Kris­tus on tiem­me, valo sy­dän­tem­me, toi­vom­me ai­nut, pyhä to­tuu­tem­me. Ar­mo­si Jee­sus an­na voi­mak­sem­me, uu­dis­ta mei­dät.

(Vir­si 484:3)