Viestin viejät

So­dan­käyn­nis­sä vies­tin­vie­jät ovat ol­leet kaut­ta ai­kain hy­vin tär­ke­äs­sä ase­mas­sa. He ovat kul­jet­ta­neet vies­te­jä ja sa­no­mia tu­ki­koh­dis­ta etu­lin­joi­hin omas­ta hy­vin­voin­nis­taan vä­lit­tä­mät­tä. Heil­le an­net­tu teh­tä­vä on ai­na ol­lut etu­si­jal­la, vaik­ka pa­nok­se­na oli­si­kin ol­lut ko­ko­nai­nen ih­mis­hen­ki.

Viestin viejät

So­dan­käyn­nis­sä vies­tin­vie­jät ovat ol­leet kaut­ta ai­kain hy­vin tär­ke­äs­sä ase­mas­sa. He ovat kul­jet­ta­neet vies­te­jä ja sa­no­mia tu­ki­koh­dis­ta etu­lin­joi­hin omas­ta hy­vin­voin­nis­taan vä­lit­tä­mät­tä. Heil­le an­net­tu teh­tä­vä on ai­na ol­lut etu­si­jal­la, vaik­ka pa­nok­se­na oli­si­kin ol­lut ko­ko­nai­nen ih­mis­hen­ki.

Iloisella mielellä

Kä­vim­me per­hee­ni kans­sa ke­sä­lo­ma­mat­kal­la Nor­jas­sa. Yö­vyim­me tai­pa­leem­me var­rel­la Suo­men puo­lel­la muun mu­as­sa Aa­va­sak­sal­la, Ro­va­nie­men lä­hi­maas­tois­sa ja Kil­pis­jär­vel­lä. Per­heem­me kär­sii vai­keis­ta si­säil­ma­oi­reis­ta, jo­ten olim­me lii­ken­tees­sä omal­la asun­to­vau­nul­lam­me. Tämä rat­kai­su on osoit­tau­tu­nut oi­kein hy­väk­si, sil­lä sil­loin ei tar­vit­se poh­tia, on­ko ma­joi­tus­ti­lo­jen si­säil­ma tar­peek­si puh­das­ta yö­py­mi­seen. Tyt­tä­rem­me ma­joit­tui­vat mm. rip­pi­lei­ril­lä asun­to­vau­nus­sa, kos­ka lei­ri­kes­kuk­sen ti­lat ai­heut­ti­vat heil­le oi­rei­ta si­ten, et­tä yö­py­mis­tä niis­sä ti­lois­sa ei voi­nut edes har­ki­ta.

Iloisella mielellä

Kä­vim­me per­hee­ni kans­sa ke­sä­lo­ma­mat­kal­la Nor­jas­sa. Yö­vyim­me tai­pa­leem­me var­rel­la Suo­men puo­lel­la muun mu­as­sa Aa­va­sak­sal­la, Ro­va­nie­men lä­hi­maas­tois­sa ja Kil­pis­jär­vel­lä. Per­heem­me kär­sii vai­keis­ta si­säil­ma­oi­reis­ta, jo­ten olim­me lii­ken­tees­sä omal­la asun­to­vau­nul­lam­me. Tämä rat­kai­su on osoit­tau­tu­nut oi­kein hy­väk­si, sil­lä sil­loin ei tar­vit­se poh­tia, on­ko ma­joi­tus­ti­lo­jen si­säil­ma tar­peek­si puh­das­ta yö­py­mi­seen. Tyt­tä­rem­me ma­joit­tui­vat mm. rip­pi­lei­ril­lä asun­to­vau­nus­sa, kos­ka lei­ri­kes­kuk­sen ti­lat ai­heut­ti­vat heil­le oi­rei­ta si­ten, et­tä yö­py­mis­tä niis­sä ti­lois­sa ei voi­nut edes har­ki­ta.

Rip­pi­koulu

Olim­me rip­pi­lei­ril­lä Nuo­ri­so­kes­kus Mart­ti­ses­sa ke­sä­kuun alus­sa. Läh­tö ta­pah­tui heti kou­lu­jen päät­ty­mis­tä seu­raa­va­na aa­mu­na. Lei­ri oli ver­rat­tain suu­ri, kos­ka lei­ri­läi­si­nä oli 23 nuor­ta, iso­sia seit­se­män ja vah­vuu­teen kuu­luim­me luon­nol­li­ses­ti myös minä ja Vil­le.

Rip­pi­koulu

Olim­me rip­pi­lei­ril­lä Nuo­ri­so­kes­kus Mart­ti­ses­sa ke­sä­kuun alus­sa. Läh­tö ta­pah­tui heti kou­lu­jen päät­ty­mis­tä seu­raa­va­na aa­mu­na. Lei­ri oli ver­rat­tain suu­ri, kos­ka lei­ri­läi­si­nä oli 23 nuor­ta, iso­sia seit­se­män ja vah­vuu­teen kuu­luim­me luon­nol­li­ses­ti myös minä ja Vil­le.

Vastuumme luo­ma­kun­nasta

Eläm­me nyt maa­il­mas­sa, joka huu­taa apua sitä kuor­mit­ta­van jät­teen mää­räs­tä. Me­ret täyt­ty­vät muo­vis­ta ja myös sen elä­väi­set ka­lat saa­vat sii­tä sa­mal­la osan­sa.

Vastuumme luo­ma­kun­nasta

Eläm­me nyt maa­il­mas­sa, joka huu­taa apua sitä kuor­mit­ta­van jät­teen mää­räs­tä. Me­ret täyt­ty­vät muo­vis­ta ja myös sen elä­väi­set ka­lat saa­vat sii­tä sa­mal­la osan­sa.

Pää­si­äi­sen värit

Tap­pa­ran ja Il­vek­sen vä­rit lie­ne­vät jo­kai­sel­le pir­kan­maa­lai­sel­le jää­kiek­ko­fa­nil­le tut­tu jut­tu. Sa­moin ai­na­kin suu­rin osa Eu­roo­pan mai­den li­puis­ta kan­ta­vat tu­tun oloi­sia vä­re­jä yl­vääs­ti kan­ta­en. Suo­men luon­non vä­rit ovat tul­leet meil­le tu­tuik­si elä­mäm­me var­rel­la.

Pää­si­äi­sen värit

Tap­pa­ran ja Il­vek­sen vä­rit lie­ne­vät jo­kai­sel­le pir­kan­maa­lai­sel­le jää­kiek­ko­fa­nil­le tut­tu jut­tu. Sa­moin ai­na­kin suu­rin osa Eu­roo­pan mai­den li­puis­ta kan­ta­vat tu­tun oloi­sia vä­re­jä yl­vääs­ti kan­ta­en. Suo­men luon­non vä­rit ovat tul­leet meil­le tu­tuik­si elä­mäm­me var­rel­la.

”Ihmeel­listä!”

”Sinä suo­jaat mi­nua edes­tä ja ta­kaa, sinä las­ket kä­te­si mi­nun pääl­le­ni. Sinä tie­dät kai­ken. Se on ih­meel­lis­tä, sii­hen ei ym­mär­ryk­se­ni yl­lä.” (Ps. 139:5–6).

”Ihmeel­listä!”

”Sinä suo­jaat mi­nua edes­tä ja ta­kaa, sinä las­ket kä­te­si mi­nun pääl­le­ni. Sinä tie­dät kai­ken. Se on ih­meel­lis­tä, sii­hen ei ym­mär­ryk­se­ni yl­lä.” (Ps. 139:5–6).