Unohda itsesi ja anna anteeksi
Kirkonkellot
Kuka meistä kehtaa ylpeillä omalla maallisella vaelluksellaan? Kuka on se, joka voi heittää sen ensimmäisen kiven?
Oikeastaan koko tämä maanpäällinen elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka me ansaitsemattomasti olemme saaneet Kristuksen kärsimyskuoleman kautta. Se myös velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti.
Kun itse tietää ja tuntee rikkoneensa ja tehneensä väärin toisia kohtaan, jäljelle jää vain anteeksianto ja armo. Ja kaiken sen saamme ilman omia ansioita.
Vankiloissa tuo anteeksianto ja armo korostuvat erityisesti. Ihmiset, jotka ovat tehneet elämässään virhearvioita ja ylilyöntejä, rikkoneet lakia joskus rajustikin ja tietoisesti, ovat saaneet evankeliumin kautta tuntea, mitä armo ja anteeksiantaminen todella merkitsevät.
Se on ainoa tie, joka saa taakan kevenemään hartioilta. Ihmiset voivat kokea Jumalan läsnäolon ja Pyhän Hengen vaikutuksen, jos he ovat siihen valmiita ja suostuvaisia.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, tapahtunutta tapahtumattomaksi. Omaa menneisyyttään ei pysty muuttamaan, vaikka kuinka haluaisi. Tulevaisuuteen onneksi voimme vaikuttaa.
Elämällä anteeksiantamisen ja hyvän tekemisen viitoittamalla tiellä meistä jokainen voi toimia esimerkkinä, josta kannattaisi ottaa mallia. Opetellaan päästämään irti pahasta ja pitämään kiinni hyvästä. Omalla katkeruudesta irti päästämisellä voi olla todella vapauttavat seuraukset. Kokeilkaa vaikka!
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)
Omalla
katkeruudesta
irti päästämisellä
voi olla todella
vapauttavat
seuraukset.