Tu­le­va Pyhä on val­vo­mi­sen sun­nun­tai. Sen sa­no­ma ko­ros­taa hen­gel­lis­tä val­vo­mis­ta ja Kris­tuk­sen pa­luun odo­tus­ta. Raa­ma­tus­ta voim­me lu­kea Jee­suk­sen ke­hot­ta­van mei­tä val­vo­maan ja va­roit­ta­van nuk­ku­mas­ta.

Mitä nuk­ku­mi­nen tar­koit­taa? Se on piit­taa­mat­to­muut­ta Her­ras­ta ja Hä­nen tu­le­mi­ses­taan. Kun ih­mi­nen nu­kah­taa, aluk­si hän on her­käs­sä unes­sa ja sit­ten sy­väs­sä unes­sa. Sama pä­tee hen­gel­li­ses­ti. Maa­il­ma pyr­kii vie­mään kat­seem­me pois Jee­suk­ses­ta ja val­vo­mi­ses­ta, vai­vut­ta­maan mei­tä hil­jal­leen Jee­suk­ses­ta luo­pu­mi­sen uneen. Mitä sy­vem­mäl­le sii­nä jou­dum­me, sitä hei­kom­mak­si tu­lee vas­taus ky­sy­myk­seen: Kuka Jee­sus mi­nul­le on? Ai­kan­sa opet­ta­ja vai ris­til­lä syn­tie­ni täh­den kuol­lut ja ylös­nous­sut Va­pah­ta­ja­ni.

En voi it­se pu­ris­ta­mal­la pu­ris­taa it­ses­tä­ni pa­rem­paa us­ko­vaa tai val­vo­jaa. Pyhä Hen­ki te­kee kui­ten­kin työ­tään meis­sä. Me voim­me ruok­kia tätä työ­tä siir­tä­mäl­lä kat­seem­me Jee­suk­seen lu­ke­mal­la Raa­ma­tun Sa­naa, joka on Ju­ma­lan il­moi­tus­ta meil­le. Siel­tä löy­däm­me Hä­net ja sitä kaut­ta Hän kas­vat­taa mei­tä. Saam­me myös ru­koil­la ja ol­la yh­tey­des­sä Isääm­me. Ru­kous on kris­ti­tyn etuo­i­keus. Li­säk­si mei­dän on tär­keä tul­la kris­tit­ty­jen yh­tey­teen. Yh­des­sä voim­me roh­kais­ta toi­nen tois­tam­me kris­tit­ty­nä elä­mi­ses­sä ja val­vo­mi­ses­sa sekä hei­jas­taa kes­ki­näi­sen rak­kau­tem­me kaut­ta Jee­sus­ta myös ul­ko­maa­il­maan. Tämä on val­vo­mis­ta, jos­ta kii­tos kui­ten­kin kuu­luu Kol­miyh­tei­sel­le Ju­ma­lal­le.

Hyvä lu­ki­ja: Jee­sus kut­suu mei­tä jo­kais­ta tä­nään­kin ar­mo­val­ta­kun­taan­sa, riip­pu­mat­ta sii­tä, mi­ten hy­vin olem­me val­vo­mi­ses­sam­me on­nis­tu­neet tai mi­ten olem­me hä­nen käs­kyn­sä täyt­tä­neet. Hän­hän riip­pui ris­til­lä juu­ri sik­si, et­tä me em­me ole nii­tä käs­ky­jä täyt­tä­neet. Hän an­toi it­sen­sä vi­at­to­ma­na uh­ri­na syn­tis­ten puo­les­ta. Näin hän lu­nas­ti mei­dät syn­nin ja kuo­le­man val­las­ta. Pie­ta­ri ju­lis­taa: ”Tie­dät­te­hän, et­tei tei­tä ole lu­nas­tet­tu isil­tä pe­ri­mäs­tän­ne tyh­jän­päi­väi­ses­tä elä­mäs­tä mil­lään ka­to­a­val­la ta­va­ral­la, ho­pe­al­la tai kul­lal­la, vaan Kris­tuk­sen, tuon vir­heet­tö­män ja tah­rat­to­man ka­rit­san, kal­liil­la ve­rel­lä” (1. Piet. 1:18–19).

Evan­ke­liu­min sa­no­ma on lo­pul­ta yk­sin­ker­tai­nen: toi­nen mak­soi vel­ka­ni. Jee­sus hank­ki omil­leen Ju­ma­lan las­ten ase­man ja sen mu­ka­naan tuo­man va­pau­den. Jos si­nus­ta tun­tuu, et­tä olet unes­sa, avaa sy­dä­me­si Jee­suk­sel­le ja ota kut­su vas­taan.

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan ni­mik­ko­lä­het­ti