Ra­ken­nuk­sen omis­tuk­sen muut­tu­mi­nen voi eh­käis­tä mon­ta hy­vää asi­aa.

An­na Ami­noff kir­joit­taa osu­vas­ti vii­me leh­des­sä Ruo­ve­den kir­kon­ky­län puu­kou­lus­ta.

Tuos­sa kou­lu­ta­los­sa mi­nä­kin, mo­nen kou­lu­to­ve­ri­ni ta­paan, kir­joi­tin en­sim­mäi­set kir­jai­me­ni, piir­sin en­si piir­rok­se­ni vuo­si­na 1956–58.

Oli­si tär­ke­ää, et­tä tuo yh­tei­nen kou­lum­me säi­lyi­si edel­leen yh­tei­ses­sä käy­tös­sä. Se on ol­lut olen­nai­nen opin­tien al­ku, mei­dän pien­ten kou­lu­lais­ten al­ma ma­ter, mo­nil­le pol­vil­le en­ti­siä ja ny­kyi­siä ruo­ve­te­läi­siä.

Puu­kou­lu on kau­nis suo­ma­lai­sen ra­ken­ta­mi­sen to­teu­tus ja käy­tän­nöl­li­nen talo. Se vie­hät­tää sil­mää, se on osa sitä kau­nii­den puis­ten ta­lo­jen ket­jua, joka on­nek­si vie­lä ky­lä­rait­tia reu­nus­taa.

Puu­kou­lu on osa pa­ras­ta Ruo­ve­den kes­kus­tan ky­lä­mai­se­maa. Se on edel­leen ja tu­le­vi­na ai­koi­na mah­dol­li­suus hie­noi­hin yh­tei­siin käyt­tö­tar­koi­tuk­siin, sekä kun­nan va­ki­tui­sil­le asu­jil­le et­tä vie­rai­li­joil­le.