Kaikki valoon – Samuli Edelmann: "Minulla ei ole enää mitään salai­suuk­sia"

Hi­das­ta Elä­mää -fes­ti­vaa­lin ava­jais­kon­ser­tis­sa per­jan­tai-il­ta­na elä­mään­sä ava­si Sa­mu­li Edel­mann. Sä­es­tä­jä­nä ma­est­rol­la oli ys­tä­vä ja työ­to­ve­ri Leri Les­ki­nen.

Mie­het pu­hui­vat herk­kyy­des­tä, luo­vuu­des­ta ja tai­tei­li­juu­des­ta haas­tat­te­luis­sa en­nen kon­sert­tia.

Sirkku Somero

Ka­pel­li­mes­ta­ri Leri Les­ki­nen us­koo, et­tä tur­val­li­nen il­ma­pii­ri syn­nyt­tää par­haan soun­din.

“Vain elä­mää” -te­ki­jä muis­te­li haas­tat­te­lus­sa oh­jel­man al­kua ja poik­keuk­sel­lis­ta me­nes­tys­tä.

– Elä­män ai­ka­na on ta­jun­nut sen, et­tä oi­kein yh­tään mi­tään ei voi kont­rol­loi­da, sa­noo muu­sik­ko ka­pel­li­mes­ta­ri Leri Les­ki­nen.

Oman isän kuo­le­ma ja lä­hei­sen va­ka­va sai­raus ovat pa­kot­ta­neet tar­kas­te­le­maan suh­det­ta kont­rol­liin. Oi­val­lus sii­tä, et­tä kaik­kea ei voi hal­li­ta joh­taa sy­vem­pään läs­nä­o­loon ja ky­kyyn huo­ma­ta kau­neut­ta ar­jes­sa.

Il­lan aloit­ti Le­rin ru­nol­li­nen imp­ro­vi­saa­tio, jo­hon hän oli se­koit­ta­nut tär­kei­tä elä­män het­kiä: lap­sel­leen sä­vel­tä­män­sä tuu­tu­lau­lun, yk­si­näi­se­nä aa­mu­yön het­ke­nä ma­kuu­huo­neen ik­ku­nas­ta ää­ni­tet­tyä mus­ta­ras­taan lau­lua, Myrs­ky­luo­don Mai­jan tee­maa – kai­kil­la vah­va hen­ki­lö­koh­tai­nen mer­ki­tys.

Vii­me vuo­si­na hän on ope­tel­lut koh­taa­maan "pie­nen si­säi­sen lap­sen­sa" ja ole­maan it­se sil­le tur­va. Tämä on muut­ta­nut ta­paa teh­dä mu­siik­kia ja joh­taa mui­ta.

– Joh­ta­mi­ses­sa pel­ko ei toi­mi, tur­val­li­suus ja hy­väk­syn­tä va­paut­ta­vat par­haat suo­ri­tuk­set, sa­noo Vain elä­mää -oh­jel­maa alus­ta as­ti ka­pel­li­mes­ta­ri­na luot­san­nut Les­ki­nen.

Il­lan mit­taan si­vut­tiin usein kol­men mie­hen ys­tä­vyyt­tä ja pit­kää yh­teis­työ­tä. Fes­ti­vaa­lin ja Hi­das­ta elä­mää yh­tei­sön pe­rus­ta­ja Pequ Nie­mi­nen, ka­pel­li­mes­ta­ri ja sä­vel­tä­jä Leri Les­ki­nen sekä näyt­te­li­jä ja muu­sik­ko Sa­mu­li Edel­mann.

Sirkku Somero

Le­rin ja Sa­mu­lin ys­tä­vyys on kes­tä­nyt vuo­si­kym­me­net.

Mie­het ovat käy­een ys­tä­vyy­den puh­dis­ta­mi­sek­si pa­ri­te­ra­pi­as­sa­kin.

Isoin op­pi on, et­tä herk­kyyt­tä ei tar­vit­se pii­lot­taa.

Sa­mu­li Edel­mann ku­vaa tai­tei­li­juut­ta jat­ku­va­na op­pi­mi­sen ja epä­var­muu­den sie­tä­mi­se­nä. Hän ko­ros­taa yh­tei­söl­li­syy­den mer­ki­tys­tä tai­tees­sa. Me­nes­tys nou­si nuo­re­na pää­hän.

Sirkku Somero

Edel­man­nin mu­kaan va­pau­tu­mi­nen sa­lai­suuk­sis­ta nä­kyy myös ke­vey­te­nä-

“Se on tosi va­paut­ta­vaa.”

– Se paik­ka­si huo­noa it­se­tun­toa. Het­ken ai­kaa se toi­mi laas­ta­ri­na, mut­ta ei rat­kais­sut mi­tään. Jul­ki­suus it­ses­sään ei ole mi­tään, sa­noo Edel­mann.

Suu­ri oi­val­lus on ol­lut avoi­muu­den mer­ki­tys, kaik­kien tun­tei­den ja ko­ke­mus­ten esiin tuo­mi­nen il­man sa­lai­suuk­sia. Se on ol­lut va­paut­ta­vaa, vaik­ka­kin vai­ke­aa.

– Mitä ai­kai­sem­min vai­ke­at asi­at kä­sit­te­lee, sitä hel­pom­pi lop­pu­e­lä­mä.

Vir­hei­tä ei pidä pe­lä­tä, se on elä­mää.

– Elä­mä­kin on epä­vi­rees­sä. Meil­lä kai­kil­la.

Sirkku Somero

Sa­mu­li Edel­man esiin­tyy yh­des­sä tyt­tä­ren­sä Ven­lan kans­sa. Isä­nä hän pai­not­taa hy­väk­syn­tää: “Sä oot hyvä just tol­la­se­na kuin sä oot.”

Sirkku Somero

"Tär­kein on se, et­tä voi ol­la oma it­sen­sä ja saa an­taa kaik­kien tun­tei­den tul­la. Pi­tää ol­la ar­mol­li­nen it­sel­leen ja ot­taa vas­tuu­ta asi­ois­ta", sum­maa Ven­la Edel­mann isäl­tä saa­tu­ja op­pe­ja.

"Sa­mu­li on sem­moi­nen nal­le­kar­hu. Jos ah­dis­taa, ai­na soi­tan Sa­mu­lil­le en­sin."

Sa­mu­li Edel­man­nin lop­pu­e­lä­män unel­ma pii­lee sa­duis­sa.

– Mul­la on kaik­ki Mau­ri Kun­nas -kir­jat, Ast­rid Lindr­ge­nin Vel­je­ni lei­jo­na­mie­li. Ne on mul­la säästös­sä ja jos sat­tuis, et­tä tu­lee lap­sen­lap­sia, niin aloi­tan lu­ku­ma­ra­to­nin uu­des­taan. Se on vii­mei­nen unel­ma, ei niin­kään pal­kin­not ja me­nes­tys enää..vaan et­tä sai­sin lu­kea nii­tä sa­tu­ja.