Melontaan tutustui alkukesän kursseilla 23 aikuista ja 9 nuorta. Aino Haavisto tasapainottelee yhdellä jalalla seisten.
Heini Hemminki
Kanoottipurjehtijat 90 vuotta: Melontainnostus näkyy kurssien ennätyssuosiona
Kesä on ollut melontainnostuksen aikaa: Ruovedellä peräti 23 aikuista ja 9 lasta on saanut perusteet hienolle harrastukselle.
Ruoveden Kanoottipurjehtijoiden melonnanohjaaja Heini Hemminki miettii, että syynä seuran historian runsaslukuisimpiin kursseihin saattaa olla koronakevään eristäytymisen päättyminen tai lähimatkailusta innostuminen.
Tulijoita aikuisten ryhmään oli niin paljon, että seuran ohjaajat talkoilivat kesäkuun alkupuolen viikonloppukurssilla aamusta iltaan kahdessa vuorossa.
Jo ennen tätä järjestettiin alkukesästä 10–15-vuotiaiden peruskurssi.
– Nuoret ovat innokkaita kokeilemaan monenlaisia temppuja kajakissa, muun muassa yhdellä jalalla seisomistakin, kun ensin oltiin saatu perustaidot hallintaan.
Kuivaharjoittelua...
Heini Hemminki
...ja sitten vesille!
Heini Hemminki
Korona loi tiettyjä rajoituksia ohjauksen sisällölle.
– Esimerkiksi paripelastusta ei saanut tehdä, koska siinä kurssilainen ja ohjaaja joutuvat liian lähelle toisiaan. Jokainen kuitenkin kaatoi kajakkinsa ja pelasti itsensä uimalla kajakkia vetäen rantaan, Hemminki kertoo.
Seuran järjestämissä pelastautumisilloissa halukkaat voivat tulla hiomaan taitojaan. Ensimmäinen niistä oli jo juhannuksen jälkeen lämpimässä kelissä Vuorenlahdessa.
Osallistuminen edellyttää hyvää uimataitoa.
Suomen melonta- ja soutuliiton vaatimuksia noudattavilla kursseilla oppii perustaidot turvalliseen järvimelontaan. Kouluttajina toimivat melonnanohjaajat Heini Hemminki, Mika Haapala ja Siina Leinikka apuohjaajinaan pitkäaikaiset seuran aktiivit.
Osallistuminen edellyttää hyvää uimataitoa. Taitojen karttuessa pärjää haastavammissakin olosuhteissa ja kausi pitenee keväästä pitkälle syksyyn.
Kurssilla jokainen kaatoi kajakkinsa ja pelasti itsensä uimalla kajakkia vetäen rantaan.
Heini Hemminki
Seuran puheenjohtaja Helena Korppoo innostui melonnasta 25 vuotta sitten.
– Teki mieli monta kesää, ja lopulta menin rantaan.
Häntä kiehtoo lähelle luontoa pääseminen: vesilinnut ovat lähes kosketusetäisyydellä, maiseman näkee kajakista toisesta perspektiivistä kuin veneestä ja säiden vaihtelut vaikuttavat reitin suunnitteluun.
Pieneksi seuraksi kalusto on hyvätasoista.
Seurassa oli jäseniä vuodenvaihteessa 105, joista noin kaksi kolmasosaa aktiivimelojia. Kesän mittaan jäsenmäärä on lisääntynyt parillakymmenellä, kun mukaan on tullut peruskurssin käyneitä ja aiemmin melontaa harrastaneita.
Kanoottipurjehtijoiden vajassa on tällä hetkellä upouusi retkeilyyn tarkoitettu kaksikko. Tavaraluukullisia yksikköjä on kuudelletoista, jonka lisäksi on kunto- ja kilpakajakkeja.
– Pieneksi seuraksi kalusto on hyvätasoista, Korppoo sanoo.
Vaikka nyt vietetään seuran juhlavuotta, suunniteltua kansallista maratonmelontakisaa ei pystytä järjestämään koronatilanteen takia. Maanantaimelonnat jatkuvat syksyyn asti säiden mukaan.
Pihlapirtin sauna on pieni, mutta sähkösaunaksi siellä on hyvät löylyt.
Kun on puhe Ruoveden Kanoottipurjehtijoista, ei voi unohtaa tiistain ja torstain talviuintia. Kausi alkaa lokakuussa ja jatkuu vappuun.
Korppoon mukaan viime talvena siellä kävi säännöllisesti noin 25 henkilöä. Hyviä kokemuksia saatiin lisäksi toivotusta lauantaisaunasta talviuinteineen.
– Pihlapirtin sauna on pieni, mutta sähkösaunaksi siellä on hyvät löylyt, Korppoo arvioi.
Myös Pihlapirtin vuokraajat ovat seuralle tärkeitä: Kanoottipurjehtijoiden tukikohtaa varataan perhejuhliin, kokouksiin ja illanviettoihin.
Melontakursseissa harjoitellaan luonnonrantaan rantautumista.
Heini Hemminki
Seuran 90 vuoden varrelta: Palkoveneistä olympiavoittajaan
Ruoveden laineille ilmestyi 1930-luvulla uudenlaisia palkoveneitä, joiden kannella keikkui useasti pieni purje. Itse rakennetut kanootit olivat tyypiltään Päijänne-mallisia rimahäkkejä, joita tehtiin kangasverhoiltuna tai vanerikuosisina.
Ensimmäisiä kanootinrakentajia olivat Tuomas Vinha ja Matti Niemi. Tuotteliaimpiin kuulunut Olavi Lahti nikkaroi niitä toistakymmentä. Verstaita oli Vinhan kirjakaupan kellarissa, osuuskaupan ulkorakennuksessa, apteekin vajassa ja Kirstan vajarakennuksessa.
Raimo Pihlavan puheenjohtajakaudella RKP:stä kehittyi menestyvä ratamelontaseura.
Kun vesillä risteili jo kymmenkunta kanoottia, päätettiin perustaa oma seura 1930. Ruovedellä oltiin todella ajan hermolla, sillä melonta otettiin olympialajiksi vasta tämän jälkeen, Berliinissä 1936.
RKP:n jäseneksi kelpuutettiin alkuun vain uimataitoiset kanootinomistajat. Ensimmäiset jäsenmäärätiedot ovat vuodelta 1932, jolloin melojia oli 25. Sotien jälkeen harrastajamäärä nousi nopeasti, ja vuonna 1955 heitä oli jo 179.
RKP:n puheenjohtajat ovat olleet ohjaksissa pitkään, Tuomas Vinha jopa 55 vuotta.
Retkimelonta on ollut toiminnassa alusta saakka keskeistä. Sitä verotti kuitenkin alkanut kilpamelontaharrastus: 1950-luvulla seuran melojia oli MM-kisoissa asti.
1950-luvun lopulla RKP:n toiminta hiipui, kunnes alkoi elpyä taas 70-luvulla. Seuralle hankittiin kolme uutta lasikuitukanoottia.
Melontakoulun ohella järjestettiin melontailtoja 80-luvulta lähtien. Nykyisen kanoottivajan vihkiäisiä vietettiin 1981, ja Pihlapirtti valmistui tukikohdaksi 1998.
Raimo Pihlavan puheenjohtajakaudella RKP:stä kehittyi menestyvä ratamelontaseura. Nuorten määrätietoinen valmennus alkoi kantaa hedelmää 1980- ja -90-luvulle tultaessa.
Raimo Pihlava pitämässä kesällä 1985 melontakoulua kanoottivajalla. Kuvassa opetellaan kanootin kuivausta.
Mauno Takala
Seuran historia on loistelias. Merkittävimmät naiset olivat Eila Eskola ja Sylvi Saimo, joista muodostui menestyksekäs pari Saimon vaihdettua seuraa 1951 Ruovedelle.
Sylvi Saimo voitti Helsingin olympialaisissa 1952 kultaa 500 metrillä. Melbournen olympialaisissa 1956 Eila Eskola meloi 500 metrillä välieriin asti ja Roomassa 1960 finaalin yhdeksänneksi.
MM-tasolla asti kilpailleiden joukkoon kuuluvat Kimmo Latvamäki, Lauri Palmroth, Marko Vasenius ja Miika Perdén, joiden paras aika osui 1990–2000-luvulle.
Miehistä ei voi unohtaa Pentti Sahia, joka innostui melonnasta 30-vuotiaana ja kilpailee edelleen maailman eliitissä omassa ikäluokassaan yli 75-vuotiaana.
Raimo Pihlava ottamassa vastaan seuran 60-vuotisjuhlille tulijoita. Oikealla Kimmo Latvamäki.
Mauno Takala
Kimmo Latvamäki meloi ammatikseen
Kimmo Latvamäki kuuluu Ruoveden Kanoottipurjehtijoiden kilpamelojista menestyksekkäimpiin päämatkoinaan kajakkiyksiköiden 200 ja 500 metriä. Hieman Ateenan olympialaisten jälkeen aktiiviuran jättänyt Latvamäki, 44, meloo edelleen kymmenkunta kertaa kesässä, mutta ei ole innostunut veteraanikisoista.
– Eilenkin vedin 17 kilometriä, mutta ei mitään täysillä.
Useimmat lenkit hän meloo nykyään yksin, mutta saa toisinaan mukaansa entisen seurakaverinsa Marko Vaseniuksen.
Kyllähän siihen innostui ja jäi koukkuun. Teki mieli katsoa, mihin pystyy.
Kimmo tutustui melontaan Raimo Pihlavan johdolla jo 9-vuotiaana. Harrastus muuttui askel askeleelta totisemmaksi.
– Kyllähän siihen innostui ja jäi koukkuun. Teki mieli katsoa, mihin pystyy.
Lopulta hän oli ammattiurheilija yhdeksän vuotta 1996–2005.
Parhaat menestyksensä Kimmo Latvamäki saavutti 200 metrillä. Hän meloi EM-pronssia 2005, sekä maailmancupissa yhteensä kuusi voittoa yksiköllä ja Petteri Keson kanssa kaksikolla. MM-kisoista on muun muassa neljänsiä, viidensiä ja kuudensia sijoja.
Huippukunto ei osunut olympiakisoihin.
Huippukunto ei osunut olympiakisoihin: finaalipaikka jäi saamatta sekä Sydneyn että Ateenan 500 metrillä. Molemmissa sijoitus oli 13:s. Mitään isompia urheiluvammoja uran aikana ei tullut, mutta ennen Ateenaa hän poti suolistosairautta.
Kimmo Latvamäki, 44, katsoo uraansa hyvällä mielellä.
– Sai tehdä vuosikausia, mitä halusi, ja näki vähän maailmaa, hän summaa saldoa.
Latvamäki asuu nykyään Kangasalla ja toimii poliisina. Hän on edelleen yhteydessä seurakavereihinsa ja osallistuu vuosittain joukkueena Lauri Palmrothin ja Marko Vaseniuksen kanssa bech volley -turnaukseen Noitakäräjien aikaan.
Heini Hemminki
Fakta
Ruoveden Kanoottipurjehtijat
Perustettu 13.7.1930.
Vanhin suomenkielinen edelleen toimiva melontaseura.
Saanut useasti Kanoottiliiton Vuoden seura -arvonimen.
Harraste-, retki- ja kilpamelontaa.
Puheenjohtajat: Tuomas Vinha 1930–85, Raimo Pihlava 1986–2000, Merja Sahi 2001–11, Helena Korppoo 2012– .
Lähde: Mauno Takala, Ruoveden Kanoottipurjehtijat 1930–2000.


