Teis­kon van­han pap­pi­lan vin­tin hä­mys­sä nuo­ret nai­set, turk­ki­lai­nen Ne­hir Uy­sal ja ja­pa­ni­lai­nen Su­mi­ho Fu­ji­ta, ha­mu­a­vat sy­liin­sä yli­mää­räi­sek­si jää­nei­tä kat­to­tii­liä. Ne kan­ne­taan tiel­tä pois ta­lon al­le.

– Äl­kää ot­ta­ko lii­kaa ker­ral­la, oh­jeis­taa Han­nes Tuo­hi­niit­ty nuo­ria eng­lan­nik­si.

Ne­hir ja Su­mi­ho osal­lis­tu­vat kan­sain­vä­li­seen va­paa­eh­toi­seen työ­lei­riin Teis­kon Sa­lon­saa­res­sa.

He ovat lei­rin nuo­rim­mat osal­lis­tu­jat. Kol­mas sa­ma­ni­käi­nen 18-vuo­ti­as on tsek­ki­läi­nen Vik­tor Po­la­cek.

Viktor ja Nehir nauttivat suomalaisesta maaseudun rauhasta.

Sirkku Somero

Ne­hir löy­si työ­lei­rit Ins­tag­ra­mis­sa jul­kais­tus­ta mai­nok­ses­ta. Hän on mat­kus­ta­nut pal­jon Eu­roo­pas­sa, mut­ta ei ole kos­kaan ol­lut Poh­jois­mais­sa, sik­si juu­ri Suo­mi kiin­nos­ti. Aluk­si suun­ta oli val­lan toi­sel­la man­te­reel­la.

– Ajat­te­lin en­sin, et­tä me­nen Ete­lä-Ko­re­aan, jos­sa oli lei­ri saa­res­sa luon­non­suo­je­lu­a­lu­eel­la. Tur­kis­sa on juu­ri nyt pal­jon met­sä­pa­lo­ja, luon­nos­sa ei voi pal­jon oles­kel­la. Ha­lu­sin vii­le­ään ja paik­kaan, jos­sa voin hoi­taa puu­tar­haa, sitä työ­tä ra­kas­tan.

Ne­hir on per­heen­sä ai­noa lap­si ja äi­ti oli­kin huo­lis­saan mo­nes­ta asi­as­ta. Suo­mi vai­kut­ti kui­ten­kin tur­val­li­sel­ta maal­ta ja äi­ti myös luot­taa sa­na­val­mii­seen nuo­reen­sa, ker­too Ne­nir.

Hä­net yl­lät­ti en­sim­mäis­ten päi­vien ai­ka­na pää­kau­pun­gin hil­jai­suus ja rau­hal­li­suus.

– Ja suo­ma­lai­set pu­hu­vat hy­vin eng­lan­tia!

Ja­pa­nis­ta Sa­lon­saa­reen tul­lut ark­ki­teh­tuu­ri­o­pis­ke­li­ja Su­mi­ho Fu­ji­ta ha­lu­aa op­pia uu­sia asi­oi­ta, pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­nen kiin­nos­taa hän­tä eri­tyi­ses­ti. Etu­kä­teen hän oli hie­man huo­lis­saan sii­tä, mi­ten eng­lan­nin kie­li su­jui­si, mut­ta ker­too, et­tä lei­ri­läi­set ovat ot­ta­neet hä­net mu­ka­vas­ti vas­taan.

Luon­to, hil­jai­suus ja ih­mi­set ovat ol­leet pa­ras­ta tä­hän as­ti.

– Yl­lä­tyin sii­tä, mi­ten kyl­mää jär­ven vesi oli, ker­too Su­mi­ho.

Sumiho halusi nähdä ja kokea suomalaisen luonnon.

Sirkku Somero

Pra­has­sa asu­val­le Vik­to­ril­le Suo­mi on tut­tu lap­suu­den lo­ma­mat­kas­ta, mut­ta työ­lei­ril­lä hän on en­sim­mäis­tä ker­taa. Hän­tä kiin­nos­ti lei­rin ai­he, sil­lä hän on ol­lut va­paa­eh­tois­työs­sä sa­man­ta­pais­ten tee­mo­jen pa­ris­sa ko­ti­maas­saan. Haus­kaa on ol­lut kort­ti­pe­lien ja ui­mi­sen pa­ris­sa ja tu­tus­tu­mi­nen muis­ta kult­tuu­reis­ta tu­le­viin ih­mi­siin.

Suu­rin yl­lä­tys Vik­to­ril­le oli en­sim­mäi­nen yö Suo­mes­sa.

– Len­to­ni las­keu­tui Tam­pe­reel­le puo­len yön jäl­keen. Kun pää­sin kau­pun­kiin, se oli täyn­nä ih­mi­siä ja juh­li­joi­ta! En odot­ta­nut mi­tään sel­lais­ta, hän sa­noo.

Viktorin alkuviikon hommaa on ollut rantasaunan punamaalipinnan puhdistaminen.

Sirkku Somero

– Kun lei­rin jäl­keen on muu­ta­ma päi­vä va­paa­ta, eh­kä et­sin jot­kut öi­set juh­lat jos­tain, hän suun­nit­te­lee.

Vik­to­rin kans­sa las­keu­dum­me tut­ki­maan yh­tä lei­rin kun­nos­tus­koh­det­ta, ran­ta­sau­naa. Hir­si­nen ra­ken­nus si­jait­see ai­van ve­den ra­jas­sa. Jo muu­ta­man en­sim­mäi­sen lei­ri­päi­vän ai­ka­na on saa­tu pal­jon ai­kaan: sau­naa kier­tä­vä te­ras­sin lat­tia on kun­nos­tet­tu ja löy­ly­huo­neen sei­nät on eris­tet­ty.

Jos työ ete­nee niin hy­vin, kuin nyt näyt­tää, eh­kä lei­rin lo­puk­si tän­ne pääs­tään jo sau­no­maan.

Nuo­ret löy­si­vät yh­tei­sen sä­ve­len no­pe­as­ti. Työn­te­on li­säk­si ai­kaa on va­paa-ajal­la tu­tus­tu­mi­seen.

– Ei­len il­lal­la löy­sim­me Vik­to­rin kans­sa puu­tar­has­ta sa­lai­sen pai­kan, pen­kin ja tuo­le­ja lä­hel­tä kas­vi­maa­ta. Siel­lä is­tuim­me yö­myö­hään ja jut­te­lim­me kai­kes­ta, ker­too Ne­hir.

Saunan kunnostaminen on työleirin yksi työleirin pääkohteista.

Sirkku Somero

Lei­rin jär­jes­tää Teis­kon Sa­lon­saa­ri osuus­kun­ta, joka vas­taa en­ti­sen pap­pi­lan ny­kyi­ses­tä toi­min­nas­ta. Sa­lon­saa­ren omis­taa Tam­pe­reen seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä.

Han­nes Tuo­hi­niit­ty ker­too, et­tä yk­si vas­taa­va lei­ri oli suun­nit­teil­la ke­vääk­si, mut­ta sii­hen ei saa­tu tar­peek­si il­moit­tau­tu­nei­ta. Elo­kuun lei­ri on yl­lät­tä­nyt jär­jes­tä­jät työ­tah­dil­laan. Pää­a­si­al­li­set työ­koh­teet ovat ran­ta­sau­nan ja huus­sin re­mon­tit sekä 700 ne­li­ön hyö­ty­puu­tar­han sa­don­kor­juu. Re­mont­ti­tar­vik­keet kus­tan­taa seu­ra­kun­ta, työs­tä vas­taa osuus­kun­ta ja työ­lei­ri­läi­set.

– Työ­lei­rin jär­jes­tä­mi­nen oli hyvä rat­kai­su. Olem­me ol­leet iloi­ses­ti yl­lät­ty­nei­tä sii­tä, mi­ten pal­jon ol­laan saa­tu jo ai­kaan, sa­noo Tuo­hi­niit­ty.

Sa­lon­saa­reen on kym­me­nek­si päi­väk­si tul­lut yh­dek­sän eri-ikäis­tä ja -taus­tais­ta lei­ri­läis­tä yh­dek­säs­tä maas­ta. Kaik­ki lei­ri­läi­set mai­nit­se­vat yh­dek­si tär­ke­äk­si syyk­si juu­ri tä­män lei­rin va­lin­taan Suo­men luon­non.

Myös lei­rin tee­ma – Pe­rin­nekun­nos­ta­mi­nen ja puu­tar­han­hoi­to kult­tuu­ri­pe­rin­tö­mai­se­mas­sa –  kiin­nos­ti.

– Ha­lu­sin jo­ta­kin kä­sil­lä te­ke­mis­tä oman opet­ta­jan­työ­ni vas­ta­pai­nok­si, sa­noo ita­li­a­lai­nen Rac­he­le Cor­te­se.

Lei­ril­lä työs­ken­te­lys­sä on va­paut­ta­vaa myös se, et­tä ei tar­vit­se ol­la min­kään alan am­mat­ti­lai­nen. Työ­teh­tä­vät on pa­loi­tel­tu sel­keik­si osa­sik­si, joi­den te­ke­mi­seen oh­ja­taan.

– Ku­ten pui­sen oven kun­nos­ta­mi­nen, ot­taa Rac­he­le esi­mer­kin.

– Sii­nä myös nä­kee heti työn­sä tu­lok­sen.

Puuoven kunnostaminen on Rachelen ja Estherin mielestä palkitsevaa, koska työn tuloksen näkee nopeasti.

Sirkku Somero

Sak­sas­ta ko­toi­sin ole­va Est­her Mer­kord on myös opet­ta­ja, hä­nel­le­kin työn konk­reet­ti­suus on tär­ke­ää.

– On myös mu­ka­va ko­ka­ta oman puu­tar­han ai­nek­sis­ta, hän li­sää.

Lei­ri­läi­set vas­taa­vat it­se ruu­an lait­ta­mi­ses­ta ja keit­ti­ö­töis­tä sekä sii­vouk­ses­ta.

– Est­her on mah­ta­va kok­ki! Tääl­lä voi tie­tys­ti myös hie­man va­li­ta töi­tä oman kiin­nos­tuk­sen mu­kaan, mut­ta kaik­kea pää­see te­ke­mään, ker­too Iso-Bri­tan­ni­as­ta lei­ril­le tul­lut Will Shef­fi­led.

Will sai leirimatkan lahjaksi työpaikaltaan.

Sirkku Somero

Hän on saa­nut lei­rin lah­jak­si työ­pai­kal­taan.

– Olen vaih­ta­mas­sa työ­paik­kaa ja läk­si­äis­lah­jak­si sain tä­män lei­rin, ker­too il­mas­to­a­si­oi­den pa­ris­sa työs­ken­te­le­vä Will.

– Ih­met­te­lin, mik­si mi­nul­ta ky­sel­tiin kaik­kea omi­tuis­ta, ku­ten on­ko mi­nul­la ajo­kort­ti. Sa­mal­la työ­ka­ve­rit kiel­si­vät mi­nul­ta tie­dus­te­le­mas­sa syy­tä sen enem­pää, hän nau­rah­taa.

Yh­des­sä te­ke­mi­nen, eri mais­ta tu­le­viin ih­mi­siin tu­tus­tu­mi­nen on myös tär­ke­ää.

– Ha­lu­an op­pia uu­sia asi­oi­ta, eri­tyi­ses­ti pe­rin­tei­sil­lä ta­voil­la kun­nos­ta­mi­nen kiin­nos­taa, sa­noo Will.

Va­paa­päi­vi­nään lei­ri­läi­set ai­ko­vat vie­rail­la Teis­kon mu­se­os­sa ja Tam­pe­re­kin ve­tää puo­leen­sa. Työ­päi­vien jäl­keen vie­te­tään ai­kaa yh­des­sä Uno-pe­li­kort­tien, ui­mi­sen sekä tie­tys­ti sau­no­mi­sen pa­ris­sa.

Elina Lämsä oli Kansainvälisen vapaaehtoistyöjärjestön puolesta tarkastamassa Salonsaaren leiriä. Pottipurkkeja puhdistamassa Esther.

Sirkku Somero

Työ­lei­ri­jär­jes­tön juu­ret ovat so­dan­jäl­kei­ses­sä jäl­leen­ra­ken­ta­mi­ses­sa. Pe­ri­aat­teet yh­tei­se­los­ta ja va­paa­eh­toi­ses­ta aut­ta­mi­ses­ta pä­te­vät edel­leen.

Kan­sain­vä­li­nen va­paa­eh­tois­työ ry (KVT) jär­jes­ti Suo­mes­sa tänä ke­sä­nä vii­si kan­sain­vä­lis­tä lei­riä. Paik­ko­ja va­paa­eh­toi­sil­le oli yli 50. Tänä vuon­na lei­ri­läi­siä on tul­lut muun mu­as­sa Mek­si­kos­ta, Ja­pa­nis­ta ja Tai­wa­nis­ta sekä eri Eu­roo­pan mais­ta.

KVT on yh­teis­työs­sä kan­sain­vä­li­sen ver­kos­ton Ser­vi­ce Ci­vil In­ter­na­ti­o­na­lin kaut­ta (SCI). Ver­kos­toon kuu­luu rei­lut 130 jär­jes­töä yli 90 maas­sa.