Ali­sa ja Kari Kel­lo­kos­ken talo on vii­mei­siä si­lauk­sia vail­le val­mis. Joh­to­ja roik­kuu hie­man siel­lä tääl­tä ja muu­ta­mia lis­to­ja puut­tuu.

– Isä­ni sa­noo, et­tä jos olen yh­tään äi­tii­ni tul­lut, lis­tat tu­le­vat kyl­lä pai­kal­leen, kos­ka niis­tä muis­tu­te­taan niin ti­he­ään, mai­nit­see Ali­sa.

Vie­lä ke­sä­kuus­sa 2021 maan­ra­ken­nus­hom­mat oli­vat työn al­la. Poh­jat va­let­tiin hei­nä­kuus­sa. Muu­ten ta­loa on pää­a­si­as­sa ra­ken­net­tu it­se.

Ali­san isä on ra­ken­nus­mies ja hän an­toi hy­vät oh­jeet.

– Tein hä­nen oh­jeit­ten­sa mu­kaan. Olin tääl­lä syk­syl­lä ja ke­vääl­lä päi­vit­täin ra­ken­ta­mas­sa. Niin pal­jon teh­ty it­se kuin laki sal­lii, ker­too Kari.

Ne­li­öi­tä ta­los­sa on 170, ylä­ker­taan va­raus on 80 ne­li­ö­tä. Ton­tin koko on 1,8 heh­taa­ria.

Terassi on koko talon pituinen.

Jyrki Liikka

Per­heen­li­säyk­sen vuok­si per­he ha­lu­si pois kau­pun­gis­ta, Tam­pe­reen Veh­mai­sis­ta. Per­hee­seen kuu­luu myös kak­si­vuo­ti­as Kaa­po sekä se­ka­ro­tui­nen Pip­sa, joka Kum­me­lia lai­na­ten on ’kou­lut­ta­ma­ton lamp­pu­har­ja’. Per­heen uu­si tu­lo­kas syn­tyy lä­hi­päi­vi­nä.

Su­ku­lai­set oli­vat pu­hu­neet Ruo­ve­des­tä, jon­ka ohi oli usein ajet­tu. Moni tont­ti oli kii­ka­ris­sa, jär­ven­ran­ta oli yk­si kri­tee­ri. Lo­pul­ta kaik­ki kävi no­pe­as­ti.

– Erää­nä maa­nan­tai­na tämä tuli myyn­tiin, ja kat­soim­me, et­tä tämä se on. Olim­me käy­neet jo kat­so­mas­sa vie­reis­tä ke­sä­mök­ki­tont­tia, he ker­to­vat.

Mo­lem­mat ovat ko­toi­sin pie­nil­tä paik­ka­kun­nil­ta Kes­ki-Poh­jan­maal­ta. Ali­sa on ko­toi­sin kan­san­mu­siik­ki­pi­tä­jä Kaus­ti­sil­ta, Kari pe­sä­pal­lo­pi­tä­jä Hal­su­al­ta. He ovat ai­kai­sem­min asu­neet Hy­vin­kääl­lä ja Kan­kaan­pääs­sä.

Isot ikkunat tuovat valoa ja avaruutta olohuoneen ja keittiön yhdistelmään. Sohvalta voi katsoa televisiota.

Jyrki Liikka

Ta­los­sa on puo­li­tois­ta ker­ros­ta. Mu­se­o­vi­ras­ton mu­kaan ton­til­le ei saa teh­dä kak­si­ker­rok­sis­ta ra­ken­nus­ta, sil­lä mai­se­ma on suo­jel­tu. Vain pe­rin­tei­set vä­rit oli­vat sal­lit­tu­ja, ei­vät­kä ik­ku­nan­puit­teet saa­neet ol­la val­koi­sia.

– Har­ja­kat­to piti ol­la. Ta­lon mus­tan vä­rin pe­rus­te­lin sil­lä, et­tä väri on piki, niin van­haa kuin ol­la voi, sa­noo Ali­sa.

Keit­tiö ja olo­huo­ne on yh­dis­tet­ty isok­si ti­lak­si, sil­loin voi hy­vin ol­la yh­des­sä sa­mal­la kun lait­taa ruo­kaa.

– Piir­sin ruu­tu­vih­koon poh­jan ja Teri-ta­lol­la se piir­ret­tiin puh­taak­si. Poh­ja­rat­kai­su pal­ve­lee juu­ri sitä, mitä ha­lu­sim­me. Talo on täy­sin toi­veit­tem­me mu­kai­nen, ker­too Ali­sa.

Jou­lu­kuus­sa ti­lat­tu maa­läm­pö­pump­pu asen­ne­taan näi­nä päi­vi­nä. Li­säk­si ta­los­sa on il­ma­läm­pö­pump­pu ja va­raa­va tak­ka.

Mu­se­o­vi­ras­to oli tark­ka myös pi­han­muok­kaa­mi­ses­ta. Jos pi­han muut ra­ken­nuk­set pu­re­taan, ne pi­tää uu­si­o­käyt­tää.

– En­ti­söim­me ne jo­ten­kin, sil­lä ne so­pi­vat pi­ha­pii­riin. On hyvä, et­tä his­to­ria nä­kyy, Kari sa­noo.

Ran­nan van­hal­le ran­ta­sau­nal­le teh­dään hu­vi­lat ja huus­sit sekä ra­ken­ne­taan ke­sä­keit­tiö. Li­säk­si pi­haan ra­ken­ne­taan au­to­tal­li.

Vaarin tekemä pöytä on tehty Alisan isän kotitalon vintin lattioista. Kaikki paitsi makuuhuoneen lattiat, ovat laatoitettu.

Jyrki Liikka

Ra­ken­nu­sai­ka­na oli lä­hin­nä saa­ta­vuu­son­gel­mia. Toi­nen huo­mio on no­pe­as­ti nous­seet hin­nat. Ta­lo­pa­ke­tin hin­ta saa­tiin kui­ten­kin lyö­tyä luk­koon en­nen hin­to­jen nou­sua.

Si­jain­ti, vih­reys ja hil­jai­suus vie­hät­tä­vät.

– Olem­me koh­ta­lai­sen lä­hel­lä kes­kus­taa ja on omaa rau­haa. Mu­ka­vat naa­pu­rit, Kari mai­nit­see.

– Kun il­lal­la kat­soo vih­re­ää met­sää, on le­vol­li­nen olo, Ali­sa li­sää.

Kel­lo­kos­kien mu­kaan tääl­lä lap­sil­la on mah­dol­li­suus ol­la oi­ke­as­ti lap­si. He saa­vat tou­hu­ta met­säs­sä, pää­se­vät ui­maan ja ka­las­ta­maan.

– Vin­kit ka­la­pai­kois­ta ovat ter­ve­tul­lei­ta, to­te­aa Kari.

Talossa on puolitoista kerrosta.

Jyrki Liikka

Toi­nen eri­no­mai­suus on toi­mi­va va­lo­kui­tu, joka mah­dol­lis­taa etä­työt. Ali­sa on in­si­nöö­ri­taus­tai­nen alan­vaih­ta­ja, hän opis­ke­lee sai­raan­hoi­ta­jak­si. Kari työs­ken­te­lee Osuus­pan­kil­la ta­lous­ri­kol­li­suu­den tor­jun­nas­sa.

Ali­sa huo­maut­taa, et­tä kun­nan pi­täi­si enem­män mai­nos­taa han­ket­ta, joka tar­jo­aa il­mais­ta päi­vä­hoi­toa 21 tun­tia vii­kos­sa.

– Meil­le se tuli yl­lä­tyk­se­nä, ja se on ihan jää­tä­vä etu. Päi­vä­ko­ti toi­mii to­del­la hy­vin, Ali­sa kiit­te­lee.