Ei epäi­lys­tä­kään, et­tei­kö Pih­la­ja­lah­den seu­ra­ta­lo täy­ty kuu­li­jois­ta, sil­lä Juk­ka Lin­ko­lan luot­saa­man Lin­ko­la Com­bon kon­sert­ti on ai­na ke­sän ta­paus. Tänä vuon­na lau­la­jak­si oli saa­tu Nina Ta­pio, joka vii­mek­si vie­rai­li Pih­la­ja­lah­del­la 15 vuot­ta sit­ten.

Lin­ko­la Com­bon ko­koon­pa­no vaih­te­lee ti­lan­teen mu­kaan. Täl­lä ker­taa la­val­la näh­tiin pie­ni soit­ta­ja­jouk­kue.

Kuu­li­jal­le on ai­na ilo, kun tai­ta­vat soit­ta­jat pa­ne­vat pa­ras­taan. Komp­pi­ryh­mä Jart­sa Kar­vo­nen (rum­mut) ja Pirk­ka Iso­ta­lo (bas­so) soit­ti­vat niin tai­ta­van is­tu­vas­ti, et­tei sii­hen edes eri­tyi­sem­min osaa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta. Mai­ja Lin­ko­la (viu­lu) toi lau­lui­hin vie­hät­tä­vän hai­ke­aa tun­nel­maa, ja Juk­ka Lin­ko­la – no, hän on Juk­ka Lin­ko­la.

Kon­ser­tin aluk­si la­val­la vie­rai­li Pet­ri Juu­ti­lai­nen (ve­to­pa­suu­na), kun Com­bo ve­täi­si pari jazz-stan­dar­dia.

In­tii­mi­tun­nel­mai­nen kon­sert­ti kau­niis­ti soi­vas­sa sa­lis­sa pal­jas­ti myös, kuin­ka tai­ta­va lau­la­ja ja tul­kit­si­ja Nina Ta­pio on.

 Voi kun jos­kus pää­si­sin it­se te­ke­mään tuol­lais­ta.

Yh­des­sä vä­lis­pii­kis­sä Ta­pio muis­te­li, kuin­ka hä­neen 10-vuo­ti­aa­na teki vai­ku­tuk­sen Hel­sin­gin kau­pun­gin­te­at­te­rin Pe­ter Pan -mu­si­kaa­li.

– Voi kun jos­kus pää­si­sin it­se te­ke­mään tuol­lais­ta, ker­too Nina sil­loin aja­tel­leen­sa.

Ky­sei­sen mu­si­kaa­lin on sä­vel­tä­nyt Juk­ka Lin­ko­la, ja sitä esi­tet­tiin sata ker­taa.

Lin­ko­la joh­ti esi­tyk­set ja soit­ti myös pi­a­noa, sil­lä or­kes­te­ri oli pie­ni ei­kä sii­hen pal­kat­tu erik­seen pi­a­nis­tia.

Lin­ko­lan ty­tär Mai­ja oli tuol­loin pik­ku­tyt­tö­nä 25 esi­tyk­sen ai­ka­na hä­nen pol­vel­laan.  

– Lop­pu­jen lo­puk­si Mai­ja op­pi lau­lut ja lau­loi koko ajan mu­ka­na ja meil­lä oli tosi haus­kaa, Juk­ka ker­too.

Lin­ko­la omis­ti Pe­ter Pan -mu­si­kaa­lin lau­lun Kau­niin kuo­le­man maa edes­men­neel­le lau­lun sa­noit­ta­ja Juk­ka Vir­ta­sel­le, jon­ka kans­sa Lin­ko­la teki kol­me oop­pe­raa ja kak­si mu­si­kaa­lia.

Ken­ties Ta­pio lau­la­es­saan tätä kau­nis­ta lau­lua vii­väh­ti aja­tuk­sis­saan sii­nä het­kes­sä kau­pun­gin­te­at­te­rin kat­so­mos­sa, kun hän mu­si­kaa­lin pie­ne­nä näki ja koki.

Mo­ni­puo­li­ses­sa oh­jel­mis­tos­sa oli muun mu­as­sa lau­lut Maa­il­man ää­ret­tö­myys, Ap­lo­dit ei kuu­lu al­le maan, Nuo­ruus on seik­kai­lu sekä Tai­ka­pe­lin Ai­na kun sä meet.

Syntymäpäivälahjan ojentaa Timo Ikkala.

Jyrki Liikka

Ruovesi-villasukat ja tervehdys.

Jyrki Liikka

Kon­ser­tin lo­puk­si Pih­la­ja­lah­den Nuo­ri­so­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Timo Ik­ka­la an­toi Juk­ka Lin­ko­lal­le myö­häs­ty­neen syn­ty­mä­päi­vä­lah­jan: läm­pi­mät Ruo­ve­si-vil­la­su­kat.

– Näi­tä var­ten täy­ty­nee hank­kia 49-nu­me­roi­set nah­ka­saap­paat, lau­sah­ti Lin­ko­la.

Koko pai­kal­la ol­lut väki ka­jaut­ti vie­lä iloi­sen Pal­jon on­nea vaan -stan­dar­din.

Lo­puk­si sa­lis­ta ke­rät­tiin tuo­lit ka­saan ja oli tans­sin vuo­ro.

Keikan jälkeen seuratalon takaovella Pirkka Isotalo, Jukka Linkola, Jartsa Karvonen, Petri Juutilainen, Nina Tapio ja Maija Linkola.

Jyrki Liikka