Vuo­den var­rel­ta

Noi­ta­kä­rä­jien to­ril­la ju­lis­te­tiin jääl­leen ker­ran to­del­li­nen ja il­mei­nen noi­ta.

Pe­rus­teek­si lu­e­tel­tiin noi­dan kaik­ki syn­nit nuo­ruu­des­ta al­ka­en.  Nii­tä löy­tyi jo en­nen Ruo­ve­del­le muut­toa, mut­ta tääl­tä kai­vel­tiin pal­jon tuo­mit­ta­vaa ma­te­ri­aa­lia:

"Heti kou­lu­lik­ka­na Ruo­ve­del­le tul­tuun­sa hän pa­hen­nus­ta he­rät­tään al­ko. Hän nääs Mais­sin lii­kun­ta­tun­nil­le ta­val­li­sis­sa kou­lu­kamp­peis­sa tul­la jul­kes, jos­kin pa­kon ees­sä jo seu­raa­val­la ker­ral­la si­ni­set verk­ka­rit jal­kaan­sa lait­to. Jat­kos­sa tää nuo­ri ka­pi­nal­li­nen sil­ti tota pai­kal­lis­ta auk­to­ri­teet­tii uh­ma­ta toh­ti, kos­ka­pa nais­voi­mis­te­li­jain ja tan­hu­pii­rein kut­sun ko­pees­ti tor­ju ja sen si­jas­ta mui­ta tyt­tö­jä eri­lai­siin pal­lo­pe­lei­hin vi­kit­te­leen ryh­ty."

Vuoden noidaksi tuomittiin Anna Warsell, jonka köysin yllättivät Veera Herranen ja Annika Heinonen.

Sirkku Somero

Mui­ta­kin pa­hen­nus­ta he­rät­tä­viä asi­oi­ta löy­det­tiin nuo­ruu­des­ta:

"En­sim­mäi­nen pi­tä­vä näyt­tö täs­tä kon­nan­työs­tä jo am­moin saa­da tait­tiin, kun sil­min­nä­ki­jät ha­vait­si ja huo­mas, jot­ta tämä pei­joo­nin agi­taat­to­ri lap­si­ruk­kii ve­teen Ruo­ve­den eri ui­ma­ran­noil­la il­man ar­mot­ta pa­tis­ti ja kyö­räs. Jo­ka­nen bib­li­an­sa huo­lel­la lu­ke­nut tie­tää, et­tä oi­kee noi­ta ve­si­ko­kees­sa pin­nal­la py­syy ja kel­luu, kun taas kun­non kris­tit­ty ki­ven lail­la poh­jaan pai­nuu. Su­rul­la siis mer­kil­le pan­tiin, jot­ta hä­nen neu­voin­sa avuin iso lau­ma mel­ko­sii ve­si­pe­to­ja ja ilo­ses­ti pu­li­koi­vii noi­dan­pe­ni­koi­ta jopa säy­seis­tä maak­ra­vuis­ta vart­tu. 

Sit­tem­min tää ui­ma­mais­te­ri oi­keeks opet­ta­jaks ryh­tyy päät­ti ja asi­aan­kuu­lu­vat pa­pe­rit ar­va­ten­kin vip­pas­kons­tein kep­lo­tel­len ja lunt­taa­mal­la Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­ta hank­ki. Tätä en­nen hän kui­tes­kin las­ten­tar­han opet­ta­jaks val­mis­tuu ai­ko ja lii­kut­ta­tie­tei­tä­kin lu­ke­maan pää­si, mut­ta täl­lä­set hank­keet Mei­dän Her­ram­me ri­va­kas­ti heti al­kuun­sa top­pas."

Anna Warsell, Vuoden Noita, kuunteli köysissä, kun Yrtti-Kerttu (Irina Tuomainen) luki ankaran tuomion. Noidan köyttivät Noitakäräjien puheenjohtaja Annika apunaan Veera Herranen.

Sirkku Somero

Pa­hin har­ha­op­pi oli­kin ai­kui­se­lä­män työ:

"Vi­su­ve­si kuu­lu­sak­si noi­ta­seu­duk­si tiet­tään ja sen kan­sa­kou­lus­ta hän Van­han Vih­ta­hou­sun vin­kein mie­lu­sen­sa opi­nah­jon löy­ti ja siel­lä ihan lail­li­sen lu­van kans­sa har­ha­op­pe­jaan le­vit­tään pää­si.

Il­man kon­nan­kou­kut­ta hän ei tätä en­sim­mäis­tä ja ai­nook­si jää­nyt­tä työ­paik­kaan­sa it­tel­leen saa­nut. Hä­nen nääs yh­te­nä lau­an­tai­eh­too­na ra­vin­to­la Lie­ras­sa baa­ri­tis­kin ää­rel­lä kou­lu­toi­men­joh­ta­jan kans­sa asi­as­ta so­pi­neen tiet­tään.

Vi­su­ve­te­läis­ten vi­su­kint­tuin ja tol­va­nain opet­ta­mi­nen ei kum­mo­si­a­kaan tai­to­ja vaa­di, jo­ten­ka sel­la­nen li­sä­pä­te­vyys, jota eri­tyis­pe­da­go­gii­kan ja lii­kun­nan opin­not häl­le an­to, täy­sin hyö­dy­tön­tä oli ja ai­noos­tan­sa oman egon pön­kit­tä­mi­ses­sä tar­peen.

Muun Ruo­ve­den on­neks hän ei har­ha­op­pe­jaan Vi­su­ve­den ul­ko­puo­lel­le le­vit­tään pääs­syt, vaan elä­kei­kään as­ti yh­den kul­ma­kun­nan pen­tu­ja opas­ti ja kiu­sas. Pe­rus­kou­lun ala­luok­kain kaik­ki luok­ka-as­teet hän ko­luu­maan eh­ti ja kah­det­ta su­ku­pol­vee tur­me­leen ker­kes en­nen­kö hän joh­ta­van opet­ta­jan tit­te­lin ke­pu­li­kons­tein sai­pi ja sen var­jol­la työ­a­jal­laan lor­viin pää­si."

Kun tark­kaan syy­nät­tiin, niin va­paa-ajan­vie­tos­ta löy­tyi pal­jon epäi­lyt­tä­vää:

"Ko­ri­pal­loo ja len­to­pal­loo oman pop­poon jä­se­ne­nä toki nai­set­kin puu­laa­ki­ta­sol­la pe­lail­la voi­pi. Sitä vas­ton pe­sä­pal­lo pel­käs­tän­sä mies­puo­li­sil­le ur­hoil­le py­hi­tet­ty on jo niis­tä am­mo­sis­ta ajois­ta al­kain, kun ajo­läh­tö Kek­ko­sen ken­täl­lä en­si ker­taa kun­na­riin päät­tyi.

Tää suf­f­ra­get­ti pe­rin­teil­le piu paut an­to ja fe­mi­nis­ti­po­ru­kan ko­koon haa­li ja sitä har­jo­tut­taan al­ko. Sii­tä tuo nais­vä­el­le tur­mi­ol­li­nen har­ras­tus kuni pul­la­tai­ki­na pai­suun al­ko, kos­ka­pa Pei­ja­kas täl­le ni­sun­jy­väl­le otol­lis­ta maa­pe­rää pi­tä­jän nuor­ten im­pein kes­kuu­des­sa kyn­ti ja kuok­ki."

Anna Warsell yllättäyi valinnasta vuoden noidaksi.

Sirkku Somero

Ja vie­lä vii­me ai­koi­na yk­si suu­rim­mis­ta pa­hen­nus­ta he­rät­tä­vä asia:

"Asi­a­kir­jois­ta lun­ta­ten ja pe­ri­mä­tie­too tois­tain hän men­nei­tä mi­tään kaih­ta­mat­ta kai­ve­lee ja pen­koo. Ko­koo­main­sa fak­tain poh­jal­ta hän si­säl­lis­so­dan seu­raa­muk­sis­ta, pu­na­or­poin koh­te­lus­ta yn­nä torp­pa­reit­ten eli­no­lois­ta re­hel­li­ses­ti ker­too. Hän ei ees jo vai­na­ji­na le­pää­väin ai­ka­sem­pain su­ku­pol­vein kaik­kein kar­meim­pii te­ko­ja ja niit­ten vai­ku­tus­ta peit­te­leen saa­ti pi­mit­tään pyri, ku­ten kirk­ko­ku­ri, hy­vät ta­vat ja sää­dyl­li­nen käy­tös jo­kas­ta nuh­tee­ton­ta seu­ra­kun­ta­lais­ta opas­taa ja oh­jaa. It­te hän sitä his­to­ri­an tut­ki­muk­seks väit­tää ja sii­tä to­dis­teeks Jy­väs­ky­län yli­o­pis­toon teh­tyy gra­duun­sa ja Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa hy­väk­syt­tyy väi­tös­kir­jaan­sa ha­na­kas­ti näyt­tää.

Tie­teel­li­set tar­ko­tus­pe­rät hä­nen koh­dal­lan­sa kui­tes­kin täy­tää pup­puu om­pi ja saa­maan­sa op­pi­ar­voo tää pi­run­pe­nik­ka jul­ki­ses­ti hal­vek­si ja pilk­kaa. Niin­pä toh­to­rin­hat­tuu­kaan hän ei hank­kiin suos­tu, kos­ka­pa etu­kä­teen en­nus­taan pys­tyy, et­tä hän it­tel­leen tätä ar­vok­kaam­man ja har­vi­nai­sem­man Ruo­ve­den Noi­dan tun­nus­ha­tun omak­seen saa­pi.

Ju­ma­lan teot ar­vaa­mat­to­mii om­pi, sik­si­pä sel­vä­nä­ki­jän kyky yh­te­nä li­sä­pai­no­na hä­nen syn­ti­kuor­maan­sa li­sä­tä täy­tyy, jo­ten­ka se tä­ten edel­leen pul­lis­tuu ja pai­suu. Täl­lä­nen val­ta­va rö­tös­ten mää­rä il­man epäi­lyt­tä sii­hen riit­tää, et­tä An­na Se­pon­ty­tär War­sell tä­män vuo­den Ruo­ve­den Noi­dak­si ni­me­tä voi­daan. Tuo­mio as­tuu voi­maan täl­lä pai­kal­la ja heti."

Noi­dan tuo­mi­on teks­ti Ta­pa­ni Uu­si­niit­ty

Jut­tu jul­kais­tu en­sim­mäis­tä ker­taa 11.7.2024