Ojala ujuttaa rasiat joen pohjaan niin, että mätirasioiden läpi virtaa Kiimajoen viileä vesi ja muutaman viikon kuluttua rasian suojissa kuoriutuvat poikaset. Ne putoavat rasian pohjalle, mutta ovat edelleen suojassa saalistajilta.
Ruskuaispussin ravinnon turvin ne kasvavat, hoikistuvat ja oppivat uimaan. Pian ne mahtuvat solahtamaan rasian kyljen reiístä ja suuntaavat ulos virtaan.
Sirkku Somero
Kosken ennallistaminen parantaisi taimenien istutuksen onnistumisen todennäköisyyttä.
Sirkku Somero
Jotta kuoriutuminen onnistuu, lämpötila pitää olla oikea. Ojala etsii sopivasti virtaavaa mutta suojaista kohtaa Kiimajoesta.
Pirkanmaan virtavesien taimenkantaa elvytetään mätirasiaistutusten avulla.
Hankkeesta vastaava ympäristöasiantuntija Sami Ojala kertoo, että istutuksissa jäljitellään luonnollista lisääntymistä.
– Idea on, että puroon kuoriutuva taimen leimautuu siihen paikkaan ja osaa palata sinne lisääntymään, vaikka kävisi syönnöksillä isommissa vesistöissä.
Rasia suojaa mätiä kuten kutusoraikko, johon luonnontilassa taimen syksyisin mätinsä laskee ja peittelee.
Mätirasiat kestävät käsittelyä, kunhan ne pidetään kosteina ja kylmänä. Istutuspaikoille taimenen mäti tuodaan kylmälaukuissa.
Sirkku Somero
Sirkku Somero
Mätirasiat pysyvät kuljetuksen ajan kylminä jäämurskan seassa kylmälaukuissa.
Sirkku Somero
Mätirasiat sidotaan kiveen, joka pitää rasiat virtaavassa vedessä paikoillaan.
Sirkku Somero
Poikaset ovat rasian yläosassa, josta ne putoavat kuoriuduttuaan alas.
Rasia suojaa uimakyvyttömiä poikasia, kunnes ne ovat syöneet vararavintonsa ja oppineet uimaan.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys (KVVY) istutti tänä keväänä noin 50 litraa mätiä noin 25 kohteeseen Pirkanmaalla. Taimenia istutetaan potentiaalisiian lisääntymiskohteisiin, joista ei ole löytynyt luonnollisesti lisääntyvää taimenkantaa.
Kohteet on kartoitettu ja inventoitu vuodesta 2018 alkaen ja niitä on tutkittu sähkökoekalastuksella.
Tavoitteena mätirasiaistutuksilla on palauttaa taimen osaksi eteläsuomalaista vesiluontoa.
– Taimenkannat napapiirin eteläpuolella ovat uhanalaisia, ja paikallisesti sopeutuneet kannat erityisen harvinaisia, sanoo Ojala.
Mikäli luontaista taimenkantaa virtavesissä todetaan, istutuksia ei tehdä, jotta geeniperimä ei sekoitu.
Sirkku Somero
Koskeen viedään mätiä noin kahden litran verran kerrallaan.
Mätirasiat haetaan pois istutuspaikoista touko-kesäkuun vaihteessa.
Sirkku Somero
Istutukset ovat usein osa laajempaa kokonaisuutta, jossa kunnostetaan koskia ja poistetaan vaellusesteitä.
Pelkkä istutus ei aina riitä, elinympäristöjen kunnostus on ratkaisevaa onnistumiselle.
Syksyllä kohteilla tehdään sähkökoekalastuksia, joiden avulla seurataan poikasten selviytymistä. Kuolleisuus on taimenen ensimmäisenä kasvukautena luonnostaan suurta.
Kiimajoen koskeen taimenia istutettiin nyt toista kertaa. Paikka on lupaava, siitä antoi näyttöä viime syksynä tehty sähkökoekalastus, joka tehtiin yhdessä koululaisten kanssa.
– Saatiin hyvä tulos, nollikkaita eli saman vuoden poikasia tuli varsin mukavasti, kertoo Ojala.
Hän sanoo, että koskea on aikoinaan perattu varsin voimallisesti, siksi ennallistamista kannattaisi miettiä.
– Pitäisi pyörittää kiviä takaisin jokeen ja tehdä kutusoraikkoja.
Kiimajoen koskissa tuloksia ei mitata viikoissa vaan vuosissa. Ensimmäinen merkki onnistumisesta nähdään jo syksyn sähkökoekalastuksissa. Lopullinen vastaus saadaan vasta sitten, jos taimen joskus palaa kutemaan samaan puroon.

