Mis­tä tie­däm­me jou­lun tu­le­van? No, vaik­ka­pa sii­tä, et­tä me­dia, niin pai­net­tu kuin säh­köi­nen­kin, tie­dot­taa vuo­sit­tain, et­tä jot­kut pi­tä­vät ”En­ke­li tai­vaan” -virt­tä kau­his­tut­ta­va­na. Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä, et­tä jou­lua vie­te­tään Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­la­na. Ei hyvä, sa­no­vat jot­kut. Jou­lu­puk­kiin kyl­lä us­ko­taan. Tot­ta­kai puk­ki tu­lee, aje­lee po­roil­laan Vi­su­ve­del­tä Vää­rin­ma­jaan ja Pou­rus­ta Pih­la­ja­lah­del­le.

Us­ko­taan­pa nyt sit­ten mi­hin ta­han­sa, jou­lun lau­lut ovat kui­ten­kin mo­nil­le ko­vin rak­kai­ta. Jou­lu­kon­sert­te­ja pi­de­tään pal­jon. Ruo­ve­del­lä niin kuin muu­al­la­kin. Niis­tä nau­ti­taan, niis­sä tun­nel­moi­daan. Ne tuo­vat to­del­li­sen jou­lun tun­nun lant­tu- ja pork­ka­na­laa­ti­koit­ten sekä kin­kun li­säk­si.

Suu­rin osa näis­tä ra­kas­te­tuim­mis­ta jou­lun lau­luis­ta on teh­ty kou­lu­lai­tok­sem­me al­ku­vai­heit­ten opet­ta­jien toi­mes­ta. Kou­lun kuu­si­juh­liin piti saa­da oh­jel­maa, niin­pä opet­ta­jat kir­joit­ti­vat näy­tel­miä ja te­ki­vät lau­lu­ja.

Sor­ta­va­las­ta opet­ta­jak­si val­mis­tu­nut Al­po No­po­sen sa­noi­tus­työ­tä ovat ”Kun maass’ on han­ki” ja ”Ar­ki­huo­le­si kaik­ki hei­tä”. Jäl­kim­mäi­sen ker­ro­taan syn­ty­neen In­koos­sa, tyt­tä­ren sau­na­ka­ma­ris­sa. Opet­ta­ja Hel­mi Au­vi­nen kuu­li il­ta­pi­me­äs­sä kir­kon­kel­lot ja kir­joit­ti lau­lun ”Hil­jaa, hil­jaa, jou­lun kel­lot ka­jah­taa”. Ar­mas Maa­sa­lo sä­vel­si sen ke­säl­lä kynt­ti­län va­los­sa jou­lun tun­nel­man saa­mi­sek­si.

Hei­nä­ve­den suu­ri poi­ka Ot­to Ko­ti­lai­nen puo­les­taan sä­vel­si Sa­ka­ri To­pe­liuk­sen ”Var­pu­nen jou­lu­aa­mu­na”. To­pe­lius oli me­net­tä­nyt pie­nen Ra­fa­el-poi­kan­sa, jota lau­lun var­pu­nen ku­vaa. Vilk­ku Jou­ka­hai­nen, nii­ni­kään Sor­ta­va­lan se­mi­naa­ris­ta opet­ta­jak­si val­mis­tu­nut, kir­joit­ti oman kou­lun­sa jou­lu­juh­laan ”On han­get kor­ke­at nie­tok­set”, jon­ka it­se Jean Si­be­lius, Ruo­ve­den Pek­ka­las­sa­kin vie­rail­lut, sä­vel­si.

Opet­ta­ja Im­mi Hel­len vie mei­dät edel­leen jou­lu­kirk­koon lau­lul­laan ”Kel­lo löi jo vii­si, lap­set he­rät­kää!” El­sa Ko­po­sen kih­laus oli yl­lät­tä­en pur­kau­tu­nut, ja mur­he­mie­lin hän har­joit­ti op­pi­lai­taan jou­lu­juh­laa var­ten. Näh­des­sään las­ten iloi­set kas­vot hän su­run­sa kes­kel­lä kir­joit­ti lau­lun ”Tuik­ki­kaa oi jou­lun täh­tö­set”. Lau­lus­ta tu­li­kin lo­pul­ta eräs eni­ten jou­lun ai­kaan soi­te­tuis­ta sä­vel­mis­tä.

Jou­lu­lau­lu­ja on teh­ty tu­han­sia, mut­ta vain muu­ta­ma kym­me­nen on jää­nyt elä­mään. Näi­tä muu­ta­mia suo­si­tuim­pia soi­te­taan pal­jon. Joi­ta­kin uu­sia on sen­tään li­vah­ta­nut mu­kaan py­sy­väs­ti, mm. Pek­ka Si­mo­jo­en sa­noit­ta­ma ja sä­vel­tä­mä lau­lu ”Tul­koon jou­lu”.

Kun poi­kam­me aloit­ti kou­lu­tai­pa­leen­sa kir­kon­ky­län puu­kou­lus­sa, opet­ta­jat Tyy­ne Hei­no­nen ja Ai­li Kil­piö huo­leh­ti­vat sii­tä, et­tä ”oi­ke­at” jou­lu­lau­lut soi­vat, ja ne opit­tiin. Ja osa­taan vie­lä­kin.