Mie­hel­lä on ikää noin 20 vuot­ta, 190 sent­tiä pi­tuut­ta ja pai­noa hie­man al­le 100 ki­loa. Huip­puun­sa tree­nat­tu krop­pa. Hän juok­see ket­te­rin as­ke­lin ylös ko­ve­rak­si ku­lu­nei­ta ki­vi­rap­pu­sia, joi­ta pit­kin yli 300 mies­tä on kul­ke­nut ylös ja alas yli sa­dan vuo­den ajan. Elä­mä on jää­nyt ku­vi­na nuo­ren mie­hen kä­siin, rin­taan ja sel­kään. Elä­mät­tä jää­nyt elet­ty elä­mä.

”Pap­pi, odo­ta. Mul­la olis vä­hän asi­aa!” Hän sei­soo pu­dis­tel­len höy­län­las­tu­ja pai­dal­taan ja kat­soo suo­raan sil­miin. ”Pap­pi, on­ko Ju­ma­la oi­ke­as­ti kiin­nos­tu­nut mi­nus­ta?” Pe­lät­ty, vi­hat­tu, kol­man­nen ker­rok­sen, siis ri­kok­sen uu­si­joi­den osas­ton mah­ti­mies et­sii sa­no­ja. ”Ha­lu­an op­pia tun­te­maan hä­net”, hän to­te­aa hil­jaa.

Tämä oli ai­to koh­taa­mi­nen van­ki­las­sa ja ta­pah­tui ad­ven­tin ai­kaan muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Mies oli saa­nut seu­ra­kun­nal­ta jou­lu­kor­tin. Omal­la ni­mel­lään va­rus­te­tun oman jou­lu­kor­tin. Se oli hä­nen en­sim­mäi­nen jou­lu­kort­tin­sa. Jee­sus syn­tyi tä­män ih­mi­sen elä­mään tuol­la ky­sei­sel­lä het­kel­lä.

Van­ki­las­sa op­pii, mitä on ad­vent­ti. Syn­nin taak­ka, odot­ta­mi­nen, hi­taas­ti ku­lu­va ai­ka ja kai­paus jon­ne­kin muu­al­le. Ad­vent­ti tuo mu­ka­naan lu­pauk­sen jos­ta­kin pa­rem­mas­ta, jos­ta­kin suu­rem­mas­ta. Vaik­ka ul­ko­na on pi­me­ää, valo on jo mei­dän luo­nam­me. Ja me voim­me vie­dä sitä ilol­la eteen­päin.

Mei­dän teh­tä­väm­me on tääl­lä ol­les­sam­me edis­tää, vil­jel­lä ja var­jel­la hy­vää. Jos­sa­kin vai­hees­sa eteem­me voi tul­la ti­lan­ne, jos­sa jou­dum­me vas­taa­maan ky­sy­myk­seen: ”Pal­jon­ko olet ra­kas­ta­nut?” Sil­loin oli­si kiva, jos pys­tyi­si puh­taal­la omal­la­tun­nol­la vas­taa­maan, et­tä ”koko elä­mä­ni ajan.”

Ad­ven­tin ai­ka val­mis­taa mei­tä suu­reen juh­laan, Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laan. Va­pah­ta­jam­me syn­tyy joka vuo­si uu­del­leen ja on juh­la­vie­raam­me jo­kai­ses­sa ko­dis­sa.

”Jou­lu on taas, rie­muit­kaa nyt. Lap­si on meil­le tänä yö­nä syn­ty­nyt. Tul­koon toi­vo kan­soil­le maan, pääs­kööt van­git van­ki­las­taan. Us­kon sie­men nous­koon pin­taan, ol­koon rau­ha lop­pu­ma­ton.” – Pek­ka Si­mo­jo­ki

Kir­joit­ta­ja on seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja

Van­ki­las­sa op­pii, mitä on ad­vent­ti.