Kuu­lem­ma yh­teis­kun­tam­me va­ra­ri­kon syy on hoi­ta­jien mas­sii­vi­set pal­kan­ko­ro­tuk­set. Toi­voi­sin vuo­ro­vai­kut­teis­ta kes­kus­te­lua palk­ka­ke­hi­tyk­ses­tä. Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den syn­ty ai­heut­ti palk­ko­jen har­mo­ni­soin­tia jo it­ses­sään, kos­ka työ­nan­ta­jan on mak­set­ta­va sa­mas­ta työs­tä sama palk­ka. Pir­kan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on lä­hi­hoi­ta­jia noin 3100 ja sai­raan­hoi­ta­jia noin 3800. Jo­kai­sel­le on it­ses­tään sel­vää, et­tä ra­haa pa­laa palk­ko­jen ta­sa­päis­tä­mi­seen. Sama on ta­pah­tu­nut kai­kil­la hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la. Tä­män luu­li­si ol­leen tie­dos­sa edus­kun­taa myö­ten.

Olen ura­ni hui­pul­la ole­va lä­hi­hoi­ta­ja. Ko­ke­mus­li­sät ovat ta­pis­sa ja pie­ni hen­ki­lö­koh­tai­nen li­sä­kin löy­tyy. Kol­mes­sa vuo­ros­sa olen hoi­ta­nut ikään­ty­viä ar­ke­na ja juh­la­py­hi­nä, sil­loin kuin muu kan­sa is­tuu jou­lu­pöy­däs­sä, juh­lii uut­ta vuot­ta tai vih­too ju­han­nus sau­nas­sa. Koen, et­tä olen teh­nyt mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä. Omaan laa­jan osaa­mi­sen ja työ­ko­ke­muk­sen.

Työn ohel­la olen opis­kel­lut pal­jon ja kou­lut­tau­tu­nut niin, et­tä pär­jään ala­ti muut­tu­vas­sa työ­e­lä­mäs­sä. Hoi­to­työ on vas­tuul­lis­ta, kuor­mit­ta­vaa ja ajoit­tain hy­vin ras­kas­ta­kin. Työn­ku­va on laa­ja. Koh­taat kuo­le­via, su­re­via lä­hei­siä, sai­raut­ta, mut­ta myös on­nis­tu­mi­sia, lä­hei­syyt­tä, kii­tol­li­suut­ta ja työ­ni­mua. Oh­jaat opis­ke­li­joi­ta, pe­reh­dy­tät uu­sia työn­te­ki­jöi­tä ja keik­ka­lai­sia. Se on mo­nien osa-alu­ei­den hal­lit­se­mis­ta, mul­ti­tas­kaa­mis­ta.

Hoi­ta­jis­ta suu­rin osa on nai­sia: teem­me ly­hy­em­män työ­u­ran sat­tu­neis­ta syis­tä. Odo­tam­me las­ta, syn­ny­täm­me, hoi­dam­me ja tämä saat­taa tois­tua mon­ta ker­taa. Kun lap­si sai­ras­tuu, jääm­me ko­tiin hoi­ta­maan. Kun omat van­hem­mat ikään­ty­vät, hoi­dam­me myös hei­tä. Har­va pää­see eläk­keel­le niin, et­tä on teh­nyt sata pro­sent­tis­ta työ­ai­kaa. Suu­ri osa on teh­nyt osa-ai­kais­ta työ­tä use­am­man vuo­den. Hoi­ta­jis­ta moni on osa­kun­tou­tus­tu­el­la tai osa­työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­lä vii­mei­set vuo­det. Ras­kas työ vaa­tii hin­tan­sa. Ky­sei­sis­tä syis­tä myös mei­dän eläk­keem­me jää­vät pie­nik­si.

Las­kin oman osuu­te­ni va­ra­rik­koon. Kol­mes­sa vuo­des­sa pe­rus­palk­ka­ni on nous­sut 2537 eu­ros­ta 2832 eu­roon, eli 271 eu­roa. Olen an­sain­nut joka ai­no­an eu­ron ja sen­tin te­ke­mäl­lä ar­vo­kas­ta, in­hi­mil­lis­tä ja pal­kit­se­vaa työ­tä. Jo­kai­nen eu­ro on tais­tel­tu ja an­sait­tu. Ai­noa kons­ti saa­da täl­le alal­le uu­sia työn­te­ki­jöi­tä sekä saa­da van­hat py­sy­mään, on ar­vot­taa hoi­to­työ myös pal­kan suh­teen oi­ke­al­le ta­sol­le. Vie­lä on mat­kaa edes­sä sen suh­teen. Yh­teis­kun­ta kaa­tuu hoi­ta­mat­to­muu­teen, ei hoi­ta­jien palk­koi­hin.

Lee Jung, lä­hi­hoi­ta­ja

Ikä­val­men­ta­ja, RAI-kou­lut­ta­ja

Su­per luot­ta­mu­se­dus­ta­ja

Kek­ko­sen ke­sä­a­su­kas