Kuu­lui­sim­pia Pir­kan­maal­la vai­kut­ta­neis­ta noi­dis­ta oli epäi­le­mät­tä Ruo­ve­den Mu­ro­lees­sa v. 1783 syn­ty­nyt Mu­ti­la, joka oli eli­nai­ka­naan tun­net­tu kau­ka­na maa­kun­nan ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­la­kin.

Mu­ti­lan elä­mäs­tä on ole­mas­sa eräs har­vi­nai­nen ku­vaus, jon­ka kir­joit­ti v. 1863 ru­non­ke­ruu­mat­kal­laan Sa­ta­kun­nas­sa kier­rel­lyt Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ran sti­pen­di­aat­ti D. Skog­man.

Skog­man ku­vaa Mu­ti­lan noi­ta­huo­neen ol­leen täyn­nä pul­lo­ja, ra­si­oi­ta, kui­va­nei­ta kuk­ka­sia ja kai­ken­lai­sia yrt­te­jä, mikä oli omi­aan häm­men­tä­mään kor­ves­sa kas­va­nei­ta ta­lon­poi­kia. Pait­si pe­rin­tei­siä loit­su­ja Mu­ti­la käyt­ti myös Ga­nan­de­rin jul­kai­se­mas­ta Myt­ho­lo­gia Fen­ni­cas­ta otet­tu­ja sa­no­ja ja lu­ku­ja.

Kui­ten­kin Skog­man sa­noo, kä­si­tyk­sen­sä Mu­ti­las­ta, et­tei ol­lut kos­kaan näh­nyt ym­mär­tä­väi­sem­pää ta­lon­poi­kaa.

Sy­dä­men si­vis­tys­tä Mu­ti­lal­la oli­kin, sil­lä Skog­ma­nin ky­sy­es­sä, ei­kö hän pe­län­nyt ti­lin­te­koa elä­mäs­tään, vas­ta­si tuol­loin 80-vuo­ti­as Mu­ti­la omas­ta ja kaik­kien tie­tä­jien puo­les­ta: "Muis­tel­les­sa­ni olo­a­ni ja elo­a­ni näyt­täi­si kuin oli­sin tuo­mit­tu noi­dak­si. Kaik­ki mitä olen teh­nyt, olen teh­nyt su­las­sa hy­vyy­des­sä ih­mi­siä koh­taan, en kos­kaan ole ke­hu­nut voi­va­ni mi­tään yli ym­mär­ryk­sen, mut­ta kan­sa on niin vim­mat­tu, pi­tää mi­nun tie­tä­jä­nä, noi­ta­na, kut­suu mi­nua ju­ma­lak­si."

Ruo­ve­si-leh­ti 2.10.1974