Kirjoittajalle sanat ovat työkalu ja leikkikalu.
Hömppää ei voi koskaan olla liikaa
Arkikielessä hömppä on jotain sellaista, mikä on hauskaa, mutta tarpeetonta. Kääntäen voi päätellä, että ei-hömppä on tarpeellista, mutta ei hauskaa. Maailma on täynnä kaikkea tarpeellista, joka ei ole hauskaa.
Jako kahteen leiriin on kuitenkin helppo kyseenalaistaa. Esimerkiksi villasukat, joissa on kivat kuviot, ovat samaan aikaan tarpeellisia ja hauskoja.
Yksi näkökulma hömppään löytyi näyttelijä ja muusikko Irina Björklundin syntymäpäivähaastattelusta Helsingin Sanomissa. Kun häneltä kysyttiin, onko maailmassa liikaa hömppää, hän vastasi:
– Sehän riippuu ihan siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Mutta ehkä tarjontaa on nykyisin vähän liikaa. Joskus sitä televisiota katsellessa miettii, että tuollaiseenkin on pistetty aikamoinen määrä rahaa. Että senkin olisi voinut käyttää vaikka luonnonsuojeluun.
Jos Kielitoimiston sanakirjalta kysyy, mitä hömppä on, saa vastaukseksi neljä hoota: hömppä on hölmöä, hassua, höperöä ja hölynpölyä. Hömpän määritelmään viides hoo löytyy orivesiläisen sarjakuvataiteilija, muusikko ja maanviljelijä Jukka Tilsan suusta.
– Olisi hienoa, jos olisi sanoma. Sellainen käy myös biisejä sanoittaessa. Mutta minä tähtään vain hölmäkkyyden maksimointiin, Tilsa lohkaisee.
Mainio sana tuo hölmäkkyys! Siinä on mukavalla tavalla lapsellisuutta, jonka jotkut ovat ehtineet itsestään jo kadottaa.
Maailma ilman naurua on ankea paikka. Naurava ihminen on avoin vuorovaikutukselle. Naurun lomassa vaikeat aiheet saattavat upota mielen sopukoihin paremmin – tai sitten ne menevät kokonaan ohi. Pilkkaava nauru on toki oma lajinsa.
Viihdettä ja huumoria tarvitaan, riippumatta hömpän matalasta tai korkeasta tasosta. Monet komediasarjat sisältävät lähes aina opetuksen: ole rehellinen itseäsi ja muita kohtaan. Hömpän lomaan sijoitettu sanoma voi löytyä myös Monty Pythonin laulusta Always look on the bright side of life, suomeksi jotakuinkin Älä turhaan synkistele. Alkujaan laulu on Monty Pythonin elokuvasta Brianin elämä, jossa laulua lauletaan iloisesti ristillä roikkuen. Satiirinen elokuva herätti ilmestymisvuonnaan 1981 kipakkaa keskustelua ja elokuva kiellettiin Irlannissa ja Norjassa.
Jokainen mieltää hömpän eri tavoin, yhden hömppä on toiselle iljetys. Joskus saattaa miettiä, miksi tämä tai tuo on tehty, mitä tämä tai tuo antaa meille?
Tein kyselyn, jonka otos oli yksi henkilö ja tulos on sataprosenttisesti oikea: hömppä auttaa meitä hyppäämään hetkeksi pois oravanpyörästä.
Ehkä se taistelupari ei ole kuitenkaan hömppä vastaan luonnonsuojelu. Jospa me muutumme iän myötä penttilinkolaksi: silloin kaikki mikä ei ole luonnonsuojelua, on hömppää. Hömpän raja menee siellä, missä kukin ajattelee sen menevän. Jokainen voi itse määritellä sen, mikä on sopiva määrä hömppää, jota ei koskaan voi olla liikaa.
Jyrki Liikka