Yrit­tä­jiä on mo­neen ju­naan. Var­sin­kin sil­loin, kun hei­dän täy­tyy mat­kus­taa rau­ta­teit­se.

Jos­kus käy niin, et­tä ju­na­mat­kus­ta­jia on mo­neen au­toon. Ai­na­kin niil­lä paik­ka­kun­nil­la, jois­sa ei ole rau­ta­tie­a­se­maa tai sil­loin kun ju­na­vuo­rot kor­va­taan bus­siyh­teyk­sil­lä.

Yrit­tä­mi­ses­sä pai­no on sa­nal­la yrit­tä­mi­nen. Vii­me vuo­si­na yhä suo­si­tum­paa on ke­vy­ty­rit­tä­mi­nen, joka se­kin on yh­tä lail­la yrit­tä­mis­tä.

Yrit­tä­mi­sen ala­la­ji voi­si hy­vin ol­la höy­hen­sar­jan yrit­tä­jä. Sil­loin hän to­den­nä­köi­ses­ti edus­taa yrit­tä­mi­sen vie­lä­kin ke­vy­em­pää sar­jaa.

Toi­nen mah­dol­li­suus on se, et­tä höy­hen­sar­jan yrit­tä­jä toi­mii tyy­ny- tai peit­to­a­lal­la. Mah­dol­li­nen tul­kin­ta on myös se, et­tä höy­hen­sar­jan yrit­tä­jä nuk­kuu yön­sä hy­vin ei­vät­kä hän­tä huo­let pidä val­veil­la.

Höy­hen­sar­ja­lais­ta len­nok­kaam­pi yrit­tä­jä on kär­päs­sar­jan yrit­tä­jä.

Jos yrit­tä­jien pai­no­luo­kas­sa men­nään ylös­päin, koh­taam­me ras­kaan­sar­jan yrit­tä­jän.

Joku saat­taa ku­vi­tel­la, et­tä täs­sä vii­ta­taan hen­ki­lön pai­noon, mut­ta tämä ei pidä paik­kaan­sa.

Kyse on sii­tä, et­tä yrit­tä­mi­nen on ras­kas­ta. Var­sin­kin yk­si­ny­rit­tä­mi­nen on ras­kas­ta, sil­lä kaik­ki vas­tuu niin sa­no­tus­ti ai­van kai­kes­ta on yrit­tä­jäl­lä it­sel­lään.

Yrit­tä­jä ei kui­ten­kaan ole yk­sin, sil­lä yrit­tä­jiä on Suo­mes­sa va­jaa 300 000, jois­ta noin 70 % on yk­si­ny­rit­tä­jiä.

Myös pai­ni­mi­nen ve­rot­ta­jan kans­sa on oma la­jin­sa.

Yrit­tä­mi­nen on kamp­pai­lua. Kau­kaa kat­sot­tu­na se vai­kut­taa jos­kus vai­keuk­sien kans­sa pai­ni­mi­sel­ta.

Tu­tut pai­ni­muo­dot ovat kreik­ka­lais-roo­ma­lai­nen pai­ni ja va­paa­pai­ni. Yrit­tä­jäl­le tut­tua lie­nee pai­ni­mi­nen vas­toin­käy­mis­ten kans­sa.

Myös pai­ni­mi­nen ve­rot­ta­jan kans­sa on oma la­jin­sa.

Free­lan­ce­rin työ on yh­tä lail­la yrit­tä­mis­tä. Jos free­lan­cer on vaik­ka­pa toi­mit­ta­ja, hä­nen täy­tyy yrit­tää kek­siä jut­tu­ai­hei­ta, joi­ta myy­dä eri­lai­siin jul­kai­sui­hin.

Par­haim­mil­laan työ on aja­tus­ten va­paa­ta lii­toa hii­ri­hau­kan lail­la. Pa­him­mil­laan sitä, et­tä kaik­ki työ ka­saan­tu­vat juu­ri sa­mal­le vii­kol­le ja kaik­ki de­ad­li­net sat­tu­vat sa­mal­le päi­väl­le kel­lo 14.00.

Sil­loin työ­ai­kaa ei las­ke­ta, sil­lä tär­kein­tä on se, et­tä val­mis­tu­va jut­tu on pa­ras mah­dol­li­nen. Ja so­vi­tus­sa ai­ka­tau­lus­sa on py­syt­tä­vä – muu­ten jut­tu jää vii­mei­sek­si ky­sei­sel­le toi­mek­si­an­ta­jal­le.

"Him­pu­tin hyvä idea!"

Tätä ei eh­kä hel­pos­ti us­koi­si, mut­ta Jui­ce Les­kis­tä si­tee­ra­ten: "Myös ik­ku­nas­ta ulos kat­so­mi­nen on työ­tä." Free­lan­ce­rin pää on ai­na on-asen­nos­sa, sil­loin­kin kun hän nuk­kuu.

Nuk­ku­es­sa ih­mi­sen ai­vot jär­jes­te­le­vät pa­la­sia uu­siin asen­toi­hin ja aa­mul­la edel­li­sen päi­vän ai­ka­na ju­miin jää­nee­seen on­gel­maan löy­tyy rat­kai­su.

Jos­kus nuk­ku­maan men­nes­sä, sii­nä val­veen ja unen ra­ja­mail­la, saat­taa löy­tää uu­den ja hie­non aja­tuk­sen. Se kan­nat­tai­si tie­tys­ti lait­taa heti muis­tiin. Sik­si eräs kir­jai­li­ja piti kai­ken va­ral­ta yö­pöy­däl­lään ky­nää ja pa­pe­ria.

Erää­nä aa­mu­na hän löy­si muis­tiin­pa­non­sa, jon­ka hän oli tyy­ty­väi­se­nä lait­ta­nut muis­tiin. Pa­pe­ris­sa luki: "Him­pu­tin hyvä idea!"