Sanni Salkosalo (vas.) ja Iitu Lahti-Mononen
Ilmastohalut
Kolumni
Osallistuimme Nuorten ilmasto- ja luontohuippukokoukseen Helsingissä lokakuun lopulla. Reissumme oli hyvin antoisa, sillä saimme paljon uusia näkökulmia ja tietoja.
Tapahtumassa otettiin kantaa siihen, kuinka nuorten kuuleminen ilmastoasioissa pitäisi kirjata lakiin. Tämä on tärkeää, sillä kyse on juuri nuorten tulevaisuudesta. Me nuoret tarvitsemme mahdollisuuden vaikuttaa meitä itseä koskeviin päätöksiin. Tähän mennessä nuorten on pitänyt keksiä luovia vaikuttamismahdollisuuksia, sillä teot ovat ainoa asia, jolla on oikea vaikutus tulevaisuuteemme.
Utopioiden kuvitteleminen ja lupausten tekeminen ei valitettavasti riitä, sillä luonto ei ymmärrä puheitamme ja lupauksiamme. Luonto ymmärtää teot.
Puheita ja lupauksia on, mutta isot yhteiskunnalliset teot puuttuvat. Ilmasto- ja luontokysymyksissä on tärkeää, että me yhteiskuntana teemme muutoksia. Tämä ei ole helppoa, mutta ilmastovaikuttamisessa kyse ei ole helppoudesta vaan halusta. Halusta pelastaa luontomme ja säilyttää oma elintasomme.
Mielestämme olisi tärkeää, että kaikki löytäisivät jonkin keinon vaikuttaa ilmaston ja luonnon puolesta. Se keino voi olla mikä tahansa, kasvispainotteinen ruokavalio, kierrättämien, roskien lajittelu, vastuullinen kuluttaminen tai autoilun vähentäminen.
Puheita ja lupauksia on, mutta isot yhteiskunnalliset teot puuttuvat.
Asiantuntijasessiomme teema oli Minun, sinun ja meidän ympäristöliike. Ennen sessioita emme olleet ajatelleet luonnon muuttumisen vaikutusta alkuperäiskansoihin, mutta kuultuamme saamelaiselta edustajalta asiasta saimme täysin uusia näkökulmia. Tuntui täysin itsestään selvältä, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa heihin paljon enemmän kuin meihin muihin teollisuusyhteiskunnassa eläviin.
Järkyttävää oli myös se, että saamelaisten kohdalla puhutaan jo sopeutumisesta ilmastonmuutokseen, sillä vaikutukset näkyvät jo niin suuresti esim. kalakantojen vähenemisenä, joka vaikuttaa suoraan heidän elinkeinoihinsa.
Kyse ei ole siitä, etteikö ratkaisuja olisi vaan siitä halutaanko niitä etsiä.
Työpajamme huipparissa oli Utopioita ja dystopioita, sen kautta ymmärsimme toivon merkityksen ilmastoasioissa. Työpajassamme saimme keksiä utopioita luovilla ratkaisuilla höystettyinä, ja tämä loi meihin paljon toivoa tulevaisuudestamme. Keksimissämme utopioissa huomasimme paljon helposti toteutettavia asioita, joiden kohdalla kyse on halusta eikä mahdollisuudesta. Ilmastoasioissa tämän pystyy huomaamaan myös yksilötason toiminnassa, esimerkiksi kasvispainotteisen ruokavalion noudattamisessa.
Todellisuuden ja ikävien seuraamusten tiedostaminen on tärkeää, mutta siitä ei saa syntyä tarpeetonta kauhukuvien maalailua. Sillä kauhukuvat saattavat olla lannistavia ja jopa lamaannuttavia, mikä estää toimimasta ja aiheuttaa lisää ilmastoahdistusta. Ongelma syntyy siinä, kun yrittää ymmärtää miten todellisuuden ja kauhukuvan voi erottaa toisistaan.
Se mitä me nuoret haluamme saavuttaa, on elinkelpoinen ja kestävä planeetta, jonka voimme ilomielin antaa eteenpäin. Tämän voimme saavuttaa oikeilla teoilla. Kyse ei ole siitä, etteikö ratkaisuja olisi vaan siitä halutaanko niitä etsiä.
Kirjoittajat ovat Ruoveden lukion ilmastosotureita