Osal­lis­tuim­me Nuor­ten il­mas­to- ja luon­to­huip­pu­ko­kouk­seen Hel­sin­gis­sä lo­ka­kuun lo­pul­la. Reis­sum­me oli hy­vin an­toi­sa, sil­lä saim­me pal­jon uu­sia nä­kö­kul­mia ja tie­to­ja.

Ta­pah­tu­mas­sa otet­tiin kan­taa sii­hen, kuin­ka nuor­ten kuu­le­mi­nen il­mas­to­a­si­ois­sa pi­täi­si kir­ja­ta la­kiin. Tämä on tär­ke­ää, sil­lä kyse on juu­ri nuor­ten tu­le­vai­suu­des­ta. Me nuo­ret tar­vit­sem­me mah­dol­li­suu­den vai­kut­taa mei­tä it­seä kos­ke­viin pää­tök­siin. Tä­hän men­nes­sä nuor­ten on pi­tä­nyt kek­siä luo­via vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sia, sil­lä teot ovat ai­noa asia, jol­la on oi­kea vai­ku­tus tu­le­vai­suu­teem­me.

Uto­pi­oi­den ku­vit­te­le­mi­nen ja lu­paus­ten te­ke­mi­nen ei va­li­tet­ta­vas­ti rii­tä, sil­lä luon­to ei ym­mär­rä pu­hei­tam­me ja lu­pauk­si­am­me. Luon­to ym­mär­tää teot.

Pu­hei­ta ja lu­pauk­sia on, mut­ta isot yh­teis­kun­nal­li­set teot puut­tu­vat. Il­mas­to- ja luon­to­ky­sy­myk­sis­sä on tär­ke­ää, et­tä me yh­teis­kun­ta­na teem­me muu­tok­sia. Tämä ei ole help­poa, mut­ta il­mas­to­vai­kut­ta­mi­ses­sa kyse ei ole help­pou­des­ta vaan ha­lus­ta. Ha­lus­ta pe­las­taa luon­tom­me ja säi­lyt­tää oma elin­ta­som­me.

Mie­les­täm­me oli­si tär­ke­ää, et­tä kaik­ki löy­täi­si­vät jon­kin kei­non vai­kut­taa il­mas­ton ja luon­non puo­les­ta. Se kei­no voi ol­la mikä ta­han­sa, kas­vis­pai­not­tei­nen ruo­ka­va­lio, kier­rät­tä­mien, ros­kien la­jit­te­lu, vas­tuul­li­nen ku­lut­ta­mi­nen tai au­toi­lun vä­hen­tä­mi­nen.

Pu­hei­ta ja lu­pauk­sia on, mut­ta isot yh­teis­kun­nal­li­set teot puut­tu­vat.

Asi­an­tun­ti­ja­ses­si­om­me tee­ma oli Mi­nun, si­nun ja mei­dän ym­pä­ris­tö­lii­ke. En­nen ses­si­oi­ta em­me ol­leet aja­tel­leet luon­non muut­tu­mi­sen vai­ku­tus­ta al­ku­pe­räis­kan­soi­hin, mut­ta kuul­tu­am­me saa­me­lai­sel­ta edus­ta­jal­ta asi­as­ta saim­me täy­sin uu­sia nä­kö­kul­mia. Tun­tui täy­sin it­ses­tään sel­väl­tä, et­tä il­mas­ton läm­pe­ne­mi­nen vai­kut­taa hei­hin pal­jon enem­män kuin mei­hin mui­hin te­ol­li­suu­syh­teis­kun­nas­sa elä­viin.

Jär­kyt­tä­vää oli myös se, et­tä saa­me­lais­ten koh­dal­la pu­hu­taan jo so­peu­tu­mi­ses­ta il­mas­ton­muu­tok­seen, sil­lä vai­ku­tuk­set nä­ky­vät jo niin suu­res­ti esim. ka­la­kan­to­jen vä­he­ne­mi­se­nä, joka vai­kut­taa suo­raan hei­dän elin­kei­noi­hin­sa.

Kyse ei ole sii­tä, et­tei­kö rat­kai­su­ja oli­si vaan sii­tä ha­lu­taan­ko nii­tä et­siä.

Työ­pa­jam­me huip­pa­ris­sa oli Uto­pi­oi­ta ja dys­to­pi­oi­ta, sen kaut­ta ym­mär­sim­me toi­von mer­ki­tyk­sen il­mas­to­a­si­ois­sa. Työ­pa­jas­sam­me saim­me kek­siä uto­pi­oi­ta luo­vil­la rat­kai­suil­la höys­tet­tyi­nä, ja tämä loi mei­hin pal­jon toi­voa tu­le­vai­suu­des­tam­me. Kek­si­mis­säm­me uto­pi­ois­sa huo­ma­sim­me pal­jon hel­pos­ti to­teu­tet­ta­via asi­oi­ta, joi­den koh­dal­la kyse on ha­lus­ta ei­kä mah­dol­li­suu­des­ta. Il­mas­to­a­si­ois­sa tä­män pys­tyy huo­maa­maan myös yk­si­lö­ta­son toi­min­nas­sa, esi­mer­kik­si kas­vis­pai­not­tei­sen ruo­ka­va­li­on nou­dat­ta­mi­ses­sa.

To­del­li­suu­den ja ikä­vien seu­raa­mus­ten tie­dos­ta­mi­nen on tär­ke­ää, mut­ta sii­tä ei saa syn­tyä tar­pee­ton­ta kau­hu­ku­vien maa­lai­lua. Sil­lä kau­hu­ku­vat saat­ta­vat ol­la lan­nis­ta­via ja jopa la­maan­nut­ta­via, mikä es­tää toi­mi­mas­ta ja ai­heut­taa li­sää il­mas­to­ah­dis­tus­ta. On­gel­ma syn­tyy sii­nä, kun yrit­tää ym­mär­tää mi­ten to­del­li­suu­den ja kau­hu­ku­van voi erot­taa toi­sis­taan.

Se mitä me nuo­ret ha­lu­am­me saa­vut­taa, on elin­kel­poi­nen ja kes­tä­vä pla­neet­ta, jon­ka voim­me ilo­mie­lin an­taa eteen­päin. Tä­män voim­me saa­vut­taa oi­keil­la te­oil­la. Kyse ei ole sii­tä, et­tei­kö rat­kai­su­ja oli­si vaan sii­tä ha­lu­taan­ko nii­tä et­siä.

Kir­joit­ta­jat ovat Ruo­ve­den lu­ki­on il­mas­to­so­tu­rei­ta