Lap­suu­te­ni pre­si­den­tit oli­vat ar­vok­kai­ta sil­lä ta­val­la kuin Suo­men mark­ka oli ar­vo­kas. Mar­kas­sa ja pre­si­den­tis­sä oli jo­tain sa­maa, yl­peyt­tä ja har­taut­ta he­rät­tä­vää. Ar­vo­kas­ta ja suo­ra­sel­käis­tä, jo­tain, jon­ka lap­se­na yh­dis­tin suo­ma­lai­suu­teen.

Kas­voin Koi­vis­ton, Ah­ti­saa­ren ja Ha­lo­sen pre­si­dent­ti­kau­sien ai­ka­na. Mo­nin ta­voin he edus­ti­vat mi­nul­le tätä ide­aa­lia suo­ma­lais­ta. He oli­vat rau­han ja oi­keu­den­mu­kai­suu­den puo­les­ta pu­hu­jia. Heis­tä ku­kaan ei tie­ten­kään ol­lut po­lii­tik­ko­na täy­del­li­nen, mut­ta käyt­ti val­ta-ase­maan­sa työs­ken­nel­läk­seen pa­rem­man maa­il­man puo­les­ta.

Tie­tys­ti vain lap­si us­koo, et­tä ihan­teel­li­nen Suo­mi on jos­kus ol­lut ole­mas­sa, tai et­tä po­li­tii­kas­sa on kyse pel­käs­tä pa­rem­mas­ta maa­il­mas­ta. Po­li­tiik­ka on val­ta­pe­liä, jos­sa ke­nen­kään kä­det ei­vät pysy puh­taa­na. Peli edel­lyt­tää voi­te­lua ja komp­ro­mis­se­ja, jot­ka edus­ta­vat vää­ryyt­tä ja sor­toa ai­na jol­le­kin ryh­mäl­le – ja lä­hes ai­na luon­nol­le.

Mar­kas­sa ja pre­si­den­tis­sä oli jo­tain sa­maa, yl­peyt­tä ja har­taut­ta he­rät­tä­vää.

Uus­li­be­ra­lis­min ja po­pu­lis­min ai­ka­kau­del­la po­li­tiik­ka on muut­tu­nut sa­lais­ten sau­nail­to­jen häh­mäi­syy­des­tä vi­ha­pu­heen ja häi­käi­le­mät­tö­män oman edun aja­mi­sen sir­kuk­sek­si. Ih­mi­syy­del­le kes­kei­set ar­vot – ku­ten ih­mi­soi­keu­det, tur­va ja hoi­va – ovat muut­tu­neet ko­va­sil­mäi­sik­si lu­vuik­si vii­van al­la.

Koi­vis­ton lep­poi­sa tur­ku­lais­huu­mo­ri on vaih­tu­nut tois­ten ih­mis­ten kuo­le­mal­la fan­ta­si­oi­mi­sek­si ja ko­vien ar­vo­jen mark­ki­naus­koi­suu­dek­si. Yhä edel­leen kan­sal­le kel­paa har­ha­ku­va, jos­sa maa­il­man väis­tä­mä­tön muu­tos py­säy­te­tään työt­tö­miä ja vä­hem­mis­tö­jä ku­rit­ta­mal­la. Ne, jot­ka us­kal­ta­vat ky­see­na­lais­taa, hau­da­taan pi­kim­mi­ten mar­gi­naa­lei­hin.

Ketä voi ää­nes­tää, jos ei näe mis­sään ai­toa joh­ta­juut­ta? To­del­li­nen joh­ta­ja ker­too to­tuu­den, ei sitä, mitä kan­sa ha­lu­aa kuul­la. To­tuus ei kui­ten­kaan kos­kaan ole suo­si­os­sa, ei­kä se si­ten voi me­nes­tyä po­li­tii­kas­sa.

Eläi­sin­pä maa­il­mas­sa, jos­sa val­lan­pi­tä­jät ky­ke­ni­si­vät nä­ke­mään tä­män het­kis­ten pää­tös­ten seu­rauk­set seit­se­män­teen su­ku­pol­veen. He vas­tai­si­vat va­lin­nois­taan lap­sil­lem­me, ei­vät osak­kee­no­mis­ta­jil­le. He kan­tai­si­vat ras­kas­ta, yli­su­ku­pol­vis­ta vas­tuu­ta ja val­mis­tai­si­vat yh­teis­kun­taa tu­le­viin haas­tei­siin.

To­del­li­nen joh­ta­ja ker­too to­tuu­den, ei sitä, mitä kan­sa ha­lu­aa kuul­la.

Näil­lä päät­tä­jil­lä oli­si sy­dä­men vii­saut­ta ja vi­sio pa­rem­mas­ta tu­le­vai­suu­des­ta. He pu­hui­si­vat ih­mi­sar­von ja rau­han puo­les­ta, sor­toa, riis­toa ja tu­hoa vas­taan. He kun­ni­oit­tai­si­vat luon­tom­me ja kult­tuu­rim­me ar­voa, ei­vät­kä myi­si kal­li­sar­voi­sin­ta pe­rin­tö­äm­me eni­ten tar­jo­a­val­le. En­nen kaik­kea he us­kal­tai­si­vat ky­see­na­lais­taa ny­kyi­sen jär­jes­tyk­sen ja luo­da sen ti­lal­le yh­teis­kun­nan, joka ai­dos­ti pal­ve­li­si kan­sa­lai­si­aan.

Eh­kä sii­nä maa­il­mas­sa po­li­tii­kas­sa to­del­la oli­si kyse pa­rem­mas­ta maa­il­mas­ta. Eh­kä sii­nä maa­il­mas­sa lap­suu­te­ni ihan­teel­li­nen suo­ma­lai­suus voi­si ol­la oi­ke­as­ti tot­ta.

Pre­si­dent­ti on sym­bo­li ja ar­vo­joh­ta­ja. Hän edus­taa dip­lo­ma­ti­an ja jul­ki­suus­ku­van­sa kaut­ta suo­ma­lai­sil­le tär­kei­tä ar­vo­ja. Kum­pi eh­do­kas teh­tä­vään va­li­taan­kaan, ovat saap­paat aut­ta­mat­to­man isot.