Olem­me myy­neet isoh­kon van­han oma­ko­ti­ta­lom­me Akaan Toi­ja­las­ta. Vii­mei­nen päi­vä hei­nä­kuu­ta sul­jim­me ta­lom­me ovet vii­mei­sen ker­ran. Ti­laa oli meil­le yl­lin kyl­lin, lii­kaa­kin, var­sin­kin las­ten läh­det­tyä. Nyt odo­tam­me uu­den Toi­ja­lan ker­ros­ta­lo­a­sun­tom­me pe­rus­kor­jauk­sen val­mis­tu­mis­ta Ruo­ve­den Pou­rus­sa, kes­kel­lä täy­te­läis­tä ke­sää.

Is­tun tu­van pöy­dän ää­res­sä ja kuun­te­len ra­di­o­ta. Puo­li­so on etä­töis­sä ai­tas­sa.

Tämä kesä on men­nyt ta­val­laan ohi muut­toa val­mis­tel­len. Ly­hy­et py­räh­dyk­set Ruo­ve­del­lä ovat rau­hoit­ta­neet miel­tä, mut­ta mi­hin­kään ke­sä­ta­pah­tu­maan em­me ole tänä ke­sä­nä osal­lis­tu­neet. Vin­han Kir­ja­kau­pas­sa tuli kui­ten­kin pis­täy­dyt­tyä, ja se hy­väk­si ha­vait­tua. En­si ke­sä­nä sit­ten, jos Luo­ja suo.

Ai­na sil­loin täl­löin, va­ka­vis­sam­me ja puo­li lei­kil­läm­me, hei­täm­me kes­kus­te­luun aja­tuk­sen Ruo­ve­del­le muut­ta­mi­ses­ta. Olen jo eläk­keel­lä, ja puo­li­so­kin ihan koh­ta, jo­ten mei­tä ei si­nän­sä sido mi­kään mi­hin­kään. En muu­ten­kaan ole paik­kaus­kol­li­nen, mikä kai­ke­ti on pe­rua evak­ko­van­hem­mil­ta­ni. Hei­dän ai­noa ko­tin­sa jäi kau­nii­seen Kar­ja­laan.

Mik­si jäim­me Akaa­seen? Akaan lii­ken­neyh­tey­det ovat yli­ver­tai­set. Lähi- ja kau­ko­ju­nat vie­vät ja tuo­vat jopa niin, et­tä ai­ka­tau­lu­ja ei ai­na tule kat­sot­tua. Ruo­ve­del­tä ei pää­se min­ne­kään il­man omaa au­toa. Tä­mä­hän ei si­nän­sä on­gel­ma, au­toa käy­tän ja tar­vit­sen mi­nä­kin. Ky­sy­mys on­kin sii­tä, mi­ten luok­sem­me pää­si­si vai­vat­to­mas­ti ys­tä­väm­me, joka ei omis­ta omaa au­toa. En­tä­pä jos mi­nä­kin ha­lu­ai­sin elää Ruo­ve­del­lä il­man au­toa. On­nis­tuu kyl­lä, mut­ta väis­tä­mät­tä pii­ri pie­ne­nee.

Akaan ja Ruo­ve­den ta­pah­tu­ma­tar­jon­ta on suu­rin piir­tein sa­man­lai­nen. Tal­vel­la on hil­jai­sem­paa. To­sin mai­ni­o­ta Ruo­ve­si-leh­teä seu­ra­tes­sa saa kä­si­tyk­sen, et­tä Ruo­ve­del­lä ta­pah­tuu enem­män. Tääl­lä on yri­tet­tä­vä enem­män. Akaas­ta pää­see ai­na no­pe­as­ti jo­hon­kin.

Ruo­ve­del­tä ei pää­se min­ne­kään il­man omaa au­toa.

En ole paik­kaus­kol­li­nen, mut­ta 34 vuot­ta Akaas­sa on osal­taan teh­nyt teh­tä­vän­sä. Olen ver­kos­tous­kol­li­nen. Tun­nen ai­ka pal­jon ih­mi­siä ja tei­dän, min­ne soi­tan, kun tar­vit­sen jo­ta­kin. Ruo­ve­del­tä tun­nen muu­ta­man iha­nan ih­mi­sen, ei­kä mi­nul­la ole ol­lut tar­vet­ta ver­kos­toi­tua tän­ne.

Ap­piu­kon puu­hun vi­rit­tä­mä an­ten­ni on tien­sä pääs­sä. Kuva pät­kii ja vä­lil­lä yh­teys ei syn­ny ol­len­kaan. Pai­kal­li­seen ko­din­ko­ne­liik­kee­seen poi­ke­tes­sa­ni sain tie­tää, et­tä an­ten­ni­kor­jaa­jia on vä­his­sä ja lä­hin löy­tyy Män­täs­sä. On­ko koh­ta niin, et­tä mo­nia pal­ve­lu­ja on ha­et­ta­va Ruo­vet­tä kau­em­paa?

Pal­ve­lut­han ka­to­a­vat en­nen muu­ta sik­si, et­tä nii­tä ei käy­te­tä.

Sil­le ei mi­tään voi, et­tä van­he­ne­va ih­mi­nen vää­jää­mät­tä miet­tii, mi­ten ja mis­sä hän­tä hoi­de­taan, kun omat voi­mat eh­ty­vät. Mitä il­mei­sem­min sote-uu­dis­tus on men­nyt pie­leen, jo­ten kaik­keen sii­hen, jota nyt vie­lä lu­va­taan, ei jat­kos­sa ole ra­haa.

Ruo­ve­si säi­lyy ke­sä­paik­ka­kun­ta­nam­me. On etuo­i­keus, et­tä on tal­vi- ja ke­sä­paik­ka­kun­nat. Ja tal­vel­la­kin taa­per­ram­me Pirt­ti­jär­ven ran­taan niin kau­an kuin jak­sam­me.

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den ke­sä­a­su­kas