Ai­van tark­kaa lu­kua en voi sa­noa, mut­ta kym­me­niä ker­to­ja kui­ten­kin olen vuo­sien ai­ka­na jou­tu­nut sel­vit­tä­mään mik­si Ruo­ve­den ke­sä­juh­lien nimi on Noi­ta­kä­rä­jät.

En­sik­si on ol­lut ai­na edes­sä suu­ri työ pääs­tä yli sii­tä nor­maa­lis­ta mie­li­ku­vas­ta, jon­ka noi­ta sana mo­nes­sa kuu­li­jas­sa au­to­maat­ti­ses­ti he­rät­tää. Sii­nä köy­ry­sel­käi­nen ki­ti­se­vä syy­lä­ne­näi­nen ak­ka keit­tää kol­kos­sa ki­vi­lin­nas­sa kynt­ti­län va­los­sa van­hal­la va­lu­rau­ta­pa­dal­la sam­ma­kon­rei­si­sop­paa mus­tan kis­san ja kor­pin kans­sa.

Täs­tä vi­si­os­ta saam­me kiit­tää Walt Dis­ney­tä ja mui­ta sar­ja­ku­va­piir­tä­jiä.

Sit­ten kun fan­ta­si­a­maa­il­mas­ta on sel­vit­ty ja Noi­ta­kä­rä­jien oi­kea al­ku­pe­rä on saa­tu vii­mein se­li­tet­tyä, niin suu­rin osa ky­sy­jis­tä on heti hy­mäh­tä­nyt yl­lät­ty­neen hy­väk­sy­väs­ti ja lä­hes kaik­ki ovat myös­kin ha­lun­neet tie­tää ta­pah­tu­nees­ta vie­lä li­sää.

Mut­ta on jou­kos­sa ol­lut ai­na muu­ta­ma nii­tä­kin, joi­den mie­les­tä koko noi­ta-sana pi­täi­si joka ta­pauk­ses­sa ke­sä­juh­lien ni­mes­tä pois­taa. Pit­kis­tä kes­kus­te­luis­ta huo­li­mat­ta he nä­ke­vät asi­an ai­na niin, et­tä noi­ta sana viit­taa kui­ten­kin lii­kaa sii­hen, et­tä juh­lit­tai­siin pi­mey­den voi­mia.

Mi­nun mie­les­tä­ni Ant­ti Lie­roi­sen tuo­mit­se­mi­nen on joka ta­pauk­ses­sa osa tä­män alu­een his­to­ri­aa, jon­ka esil­lä pi­tä­mi­sel­lä ei ole mi­tään te­ke­mis­tä pi­mei­den voi­mien pal­vo­mi­sen kans­sa ja mie­les­tä­ni Ant­ti sen omal­la ta­val­laan jopa an­sait­see. Ny­kyih­mi­sen mie­les­tä kuo­le­man tuo­mio oli tie­tys­ti jär­kyt­tä­vä ja suu­res­ti lii­oi­tel­tu, mut­ta 1600-lu­vun ih­mi­set toi­mi­vat sil­lois­ten la­kien mu­kai­ses­ti ja omas­ta mie­les­tään te­ki­vät ai­van oi­kein, kun lan­get­ti­vat jul­man tuo­mi­on­sa.

Joi­den­kin mie­les­tä koko noi­ta-sana pi­täi­si joka ta­pauk­ses­sa ke­sä­juh­lien ni­mes­tä pois­taa.

Lie­roi­nen teki ko­val­la koh­ta­lol­laan oi­ke­as­taan pal­ve­luk­sen meil­le ny­kyih­mi­sil­le. On hou­kut­te­le­van help­poa kek­siä ke­sä­juh­lil­le tee­ma, kun paik­ka­kun­nal­la on ta­pah­tu­nut jo­tain hy­vin eri­kois­ta.

Näin on käy­nyt meil­lä ja sa­moin myös Vir­roil­la.

Mart­ti Ki­tu­nen tap­poi suo­ras­taan al­keel­li­sil­la vä­li­neil­lä mel­kein 200 kar­hua. Hän­tä pi­de­tään ai­nut­laa­tui­se­na met­säs­tä­jä­nä ja sen vuok­si hän­tä­kin muis­te­taan vie­lä paik­ka­kun­nan ni­mis­tös­sä ja ke­sä­ta­pah­tu­mil­la.

Täy­tyy­kin to­de­ta, et­tä ke­sä­juh­lien osal­ta mo­lem­mil­la kun­nil­la on käy­nyt hyvä tuu­ri. Jos Ki­tu­nen oli­si tap­pa­nut yh­den kar­hun ja Ruo­ve­del­lä oli­si pol­tet­tu 200 noi­taa, niin kum­pi­kaan ei keh­tai­si juh­lia.