Jo­kai­nen meis­tä tie­tää mitä on raha.

Sitä il­man ei voi elää, vaik­ka jot­kut tu­le­vat­kin häm­mäs­tyt­tä­vän pie­nel­lä toi­meen.

Raha sana tu­lee mui­nai­ses­ta ger­maa­ni­kie­les­tä ja tar­koit­ti kui­vaa eläi­men­nah­kaa. Sii­tä se siir­tyi suo­men­kie­leen, kos­ka tääl­lä­kin käy­tet­tiin mak­su­vä­li­nee­nä eläi­men­nah­ko­ja, eni­ten ora­van­nah­ko­ja. Vää­rä­leu­ko­jen ta­ri­nan mu­kaan niis­tä oli pak­ko luo­pua, kos­ka pa­jat­sot me­ni­vät niin hel­pos­ti tuk­koon.

Raha on kum­mal­li­nen asia, sitä teh­dään joka päi­vä ja sitä on ke­rät­ty vuo­si­sa­to­ja, mut­ta oi­ke­as­ti sitä ei tun­nu ole­van enää kel­lään. Kaik­ki maat ovat ve­lois­sa joil­le­kin kan­sain­vä­li­sil­le ra­has­toil­le tai in­ves­toin­ti­pan­keil­le. Jos kaik­ki ve­lat las­ket­tai­siin yh­teen, ei sel­lais­ta ra­ha­mää­rää oi­ke­as­ti oli­si edes ole­mas­sa. Raha on vain lu­ku­ja pa­pe­ril­la, tai ei enää edes pa­pe­ril­la, vaan di­gi­taa­li­ses­ti. Ei­kä enää edes vält­tä­mät­tä ra­haa, vaan rin­nal­le on tul­lut vir­tu­aa­li­ta­lous, eli kryp­to­va­luu­tat ja bit coin.

Ra­ha­po­li­tii­kan asi­an­tun­ti­jat käyt­tä­vät päi­vit­täin työs­sään hie­no­ja am­mat­ti­ter­me­jä, jois­ta ta­val­li­nen ih­mi­nen ei juu­ri­kaan ym­mär­rä.

Inf­laa­tio on sen­tään sa­na­na sel­lai­nen, jon­ka var­mas­ti kaik­ki ai­kui­set hy­vin tun­te­vat. Nyt se on taas ol­lut ko­vas­ti esil­lä, kun inf­laa­tio on nous­sut kor­keim­piin lu­kui­hin yli kym­me­neen vuo­teen. Ei se sil­ti ole vie­lä lä­hel­lä­kään en­ti­sai­ko­jen lu­ke­mia.

Ener­gia on kai­kis­sa muo­dois­saan jo hai­tal­li­sen kal­lis­ta.

Vie­lä 70-lu­vul­la inf­laa­tio oli ylei­ses­ti yli 10 pro­sent­tia, muu­al­la­kin kuin suo­mes­sa.

Joku ta­lous­ne­ro­pat­ti on las­ke­nut, et­tä joil­le­kin sii­tä oli jopa hyö­tyä, sil­lä sen tur­vin työ­vä­es­tö ra­ken­si sii­hen ai­kaan oma­ko­ti­ta­lo­ja tai os­ti asun­to-osak­kei­ta. Pa­rin sa­dan tu­han­nen mar­kan lai­nan kun ot­ti, niin se tie­si sitä, et­tä per­hees­sä syö­tiin sop­paa het­ken ai­kaa tosi pit­kään lie­meen, mut­ta muu­ta­man vuo­den ai­ka­na ra­ha­nar­vo heik­ke­ni ja kun pää­o­ma­kin sen­tään vä­hi­tel­len pie­ne­ni, niin lo­pus­sa ve­lan mak­su oli jo suo­ras­taan help­po jut­tu.

Ny­kyi­nen maa­il­man­ti­lan­ne on sii­nä mal­lis­sa, et­tei ke­nen­kään tar­vit­se ope­tel­la mi­tään hie­no­ja ta­lous­tie­teen kou­ke­roi­ta huo­ma­tak­seen mitä on ta­pah­tu­mas­sa. Ra­hat ei­vät yk­sin­ker­tai­ses­ti enää rii­tä.

Ener­gia on kai­kis­sa muo­dois­saan jo hai­tal­li­sen kal­lis­ta.

Säh­kö ja sen siir­ron hin­ta on jo jo­tain sel­lais­ta, jota ei ku­kaan vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten us­kal­ta­nut edes en­nus­taa, sa­moin on polt­to­ai­nei­den kans­sa.

Tu­le­vai­suus vai­kut­taa han­ka­lal­ta, sil­lä vä­ki­sin­kin tuo ener­gi­an kal­lis­tu­mi­nen siir­tyy ai­ka­naan kaik­kiin tuo­te­ryh­miin.

Ta­lous­tie­tei­li­jät ja eko­no­mit pun­ta­roi­vat päi­vit­täin me­to­de­jaan eri­lais­ten in­dek­sien ja ai­lah­te­le­van fi­nans­si­po­li­tii­kan kans­sa, mut­ta kan­san sy­vis­tä ri­veis­tä on saa­tu ra­han ar­voon­kin jo sen­tään kaik­kien ym­mär­ret­tä­vä kar­va­lak­ki­ver­sio.

Sil­loin on raha-asi­at pie­les­sä, kun on sama, on­ko sa­ta­nen ra­haa vai vel­kaa.