Sirkku Somero
Sirkku Somero
Sirkku Somero
Kolumni
Sain vierailla uudessa Taysin lasten ja nuorten sairaalassa vähän ennen sen avautumista. Osastolla, jossa tutkitaan lasten sydänongelmia, omaakin sydäntä kouraisi ajatella niitä pieniä potilaita, joita täällä pian vierailisi.
Kun sydäntä tutkitaan ultraäänellä, lapsi voi katsoa tabletilta piirrettyjä, joissain tapauksissa olisi mahdollista saada jopa suklaapatukka, jos muut keinot eivät auta, paljasti ylilääkäri. Kaiken pelottavan keskellä potilaista pidetään huolta, on monta pientä asiaa, joilla kurja sairastumisen tilanne halutaan saada helpommaksi: sängyn yläpuolelta katosta voi laskea sinne maalattuja marjoja tai kaloja, nurkan takaa voi kurkistaa valokuva söpöstä ketunpojasta tai oman huoneensa oveen saa nimensä lohduttavan piirroshahmon käpälään.
Ihanaa on myös se, että vanhemmat otetaan huomioon. Potilashuoneissa on mahdollista läheisen yöpyä, käytävän pienoiskeittiössä keitellä itselleen kahvia tai lämmittää ruokaa. Osastolla ”asutaan” joskus pitkäänkin.
Tapaaminen lasten sydänosastolla meni minulla tunteisiin, sillä olen ollut sydänleikkauksessa samassa sairaalassa 1971. Muistan jotain viisivuotiaan vaikutelmia: sen, kun heräämishuoneessa oli kova jano, mutta juotavaa ei saanut. Nenä-mahaletkut, tippapullot, valvontakoneisiin yhdistetty keho. Huoneen pienestä oven ikkunasta nostettiin toista pikkuista katsomaan, miltä juuri leikkauksesta tullut lapsi näyttää. Se tuntui ahdistavalta, en olisi halunnut olla katsottavana, mutta pakoonkaan ei päässyt.
Juri muita ikäviä muistoja ei olekaan. Kai kipujakin on ollut pakko olla, kun rintalasta avataan ja suljetaan ja elimistö käy tunteja sydän-keuhkokoneen voimalla, mutta ehkä lääkitys on ollut niin tujua, että en sellaista muista. Sairaalassa oli nimittäin kivaa!
Ennen leikkausta leikittiin toisen lapsipotilaan kanssa piilosta käytävän suuren peikonlehden takana. Ja kun kaikki oli onnellisesti ohi, en kuulemma olisi tahtonut lähteä osastolta pois ollenkaan.
60-luvun lapselle taisi olla luksusta se kaiken huomion keskipisteenä oleminen. Aikuiset kuuntelivat tosissaan. Olen muistavinani sellaisenkin, että ennen operaatiosta päättämistä lääkäri selitti minulle, viisivuotiaalle, että kyseessä on iso asia ja vaarallinenkin. Kaikki eivät selviä. Haluanko, että leikkaus tehdään? Jos näin tapahtui, olen miettinyt myöhemmin, että taidettiin sairaalassa olla siinäkin mielessä aikaansa edellä.
Ensimmäinen lapselle tehty sydänleikkaus tehtiin Suomessa Helsingissä 1953. Ensimmäinen avosydänleikkaus Tampereella tehtiin 1966. Kun minua operoitiin, takana ei siis ollut vielä monenkaan vuoden kokemusta.
Lasten sydänkirurgian kehittyminen on Suomessa ollut menestystarina, sanoo asiaa tutkinut Leena Tuuteri. Meitä operoituja lapsia on seurattu aikuisiällä tutkimuksessa, joka on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Tulos oli, että suomalaisena sydänvikaisena syntyneen ennuste on hyvä niin elinajan kuin elämänlaadun mittareilla.
Omat muistikuvat elämäni muuttaneesta leikkauksesta ovat haparoivia ja haihtuvia, mutta aikuisen mielessä on päällimäisenä kiitollisuus. Siitä, että osattiin ja uskallettiin. Siitä, että tuollainen huippukirurgia oli mahdollista minullekin, ihan tavallisen perheen tytölle.
Uusi lasten ja nuorten sairaala Tampereella on Suomen ja maailman huippua nyt, niin kuin se oli 50 vuotta sitten. Ainakaan omalla kohdallani ei ole ihan turhaa puhua lottovoitosta tänne Suomeen syntymisen osalta.
Sirkku Somero
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste