Myrs­kyn jäl­keen on pou­ta­sää. Myrs­kyn jäl­keen kaa­tu­nei­ta pui­ta rai­va­taan ura­kal­la säh­kö­lin­jo­jen pääl­tä. Luon­non­voi­mien ai­heut­ta­maan epä­jär­jes­tyk­seen luo­daan jär­jes­tys­tä, mikä on hyvä asia. Jäl­jel­lä ole­vat puut jää­vät suo­ra­sel­käi­ses­ti odot­ta­maan seu­raa­vaa myrs­kyä.

Ta­val­li­ses­ti lii­ken­ne­mer­kit py­sy­vät hy­vin pys­tys­sä sääs­sä kuin sääs­sä. Sama kos­kee myös bus­si­py­säk­kien yl­vää­nä sei­so­via merk­ke­jä. Jos­kus käy niin, et­tä luon­non­voi­ma ni­mel­tään ih­mi­nen on voi­mien­sa tun­nos­sa käy­nyt kaa­ta­mas­sa lii­ken­ne­mer­kin, jos toi­sen­kin. Ta­val­li­nen au­toi­li­ja miet­tii, et­tä voi­si­han sitä käy­dä lii­ken­ne­mer­kin suo­ris­ta­mas­sa, mut­ta ei­hän se mi­nul­le kuu­lu, ei­kä ta­va­ra­ti­las­sa ole joka päi­vä mu­ka­na rau­ta­kan­kea, jota suo­ris­tu­so­pe­raa­ti­oon luul­ta­vas­ti tar­vit­si­si. Sitä hu­ris­te­lee taas ker­ran vauh­dik­kaas­ti au­tol­laan pai­kan ohi.      

Epä­tark­ka il­mai­su se­koit­taa maa­il­maa en­ti­ses­tään. 

Suo­raa pu­het­ta kuu­lee sil­loin täl­löin. Suo­ra puhe ei kui­ten­kaan ole ai­na suo­raa, vaan se naa­mi­oi­daan sel­lai­sek­si. Jois­sain pii­reis­sä suo­si­taan tar­koi­tuk­sel­la epä­tark­ko­ja ja vih­jai­le­via il­mai­su­ja. Näin tein juu­ri it­se­kin, pu­hu­mal­la niin sa­no­tuis­ta jois­tain pii­reis­tä. Epä­tark­ka il­mai­su an­taa vas­taa­not­ta­jal­le mah­dol­li­suu­den tul­ki­ta vies­ti omal­la ta­val­laan, ai­van ku­ten kir­joit­ta­ja on ha­lun­nut­kin. Tie­dos­sa on, et­tä ih­mi­nen mie­lel­lään tul­kit­see asi­at si­ten, et­tä ne vah­vis­ta­vat hä­nen omia mie­li­pi­tei­tään ja maa­il­man­ku­vaan­sa. Näin sil­loin­kin, kun asi­an tai il­mi­ön taus­tal­la ovat vaik­ka­pa tie­teel­li­set sel­vi­tyk­set. Tä­hän saat­taa joku kom­men­toi­da, et­tä fak­toil­la­han voi pe­rus­tel­la mitä ta­han­sa. Epä­tark­ka il­mai­su se­koit­taa maa­il­maa en­ti­ses­tään. Kat­so­kaa nyt, asi­at ovat vi­nos­sa, ei­kä ku­kaan tee asi­al­le mi­tään. Ke­nes­tä sai­sim­me syn­ti­pu­kin?

Huu­mo­ria voi saa­da ai­kaan vaih­ta­mal­la kir­jai­mia tai voi muu­ten vaan vään­nel­lä sa­naa niin kau­an, et­tä sii­tä syn­tyy jo­tain haus­kaa. Haus­kan huu­mo­rin te­ke­mi­seen tar­vi­taan myös ai­kaa, ti­laa ja sitä, et­tä ih­mi­nen kat­soo maa­il­maa ja sen il­mi­öi­tä myö­tä­tun­toi­ses­ti. Ote­taan esi­merk­ki, jon­ka taus­tal­la on va­ka­va asia: Suo­mi ei ole enää ve­to­voi­mai­nen maa, vaan se on tur­piin­ve­to­voi­mai­nen maa.

Suu­ria yk­si­tyis­koh­tia ei tai­da ol­la ole­mas­sa­kaan.

Jal­ka­pal­loi­li­jan yk­si tär­keim­mis­tä omi­nai­suuk­sis­ta on ta­sa­pai­no­tai­to. Par­haat pe­laa­jat ovat mo­nes­ta syys­tä par­hail­ta. Par­haat pe­laa­jat ei­vät hel­pos­ti kaa­du, vaik­ka hei­tä hor­ju­te­taan. Ja mikä oleel­li­sin­ta, pal­lo py­syy vauh­dis­sa mu­ka­na. Pe­laa­jan kaa­ta­mi­seen tar­vi­taan ta­val­li­ses­ti niin ko­via ot­tei­ta, et­tä sii­tä seu­raa usein va­paa­pot­ku. Mel­ko usein myös maa­li. Yk­si­tyis­koh­dat ovat tär­kei­tä, pie­net asi­at rat­kai­se­vat. Tar­ken­ne­taan vie­lä sen ver­ran, ni­me­no­maan pie­net yk­si­tyis­koh­dat ovat tär­kei­tä, sil­lä suu­ria yk­si­tyis­koh­tia ei tai­da ol­la ole­mas­sa­kaan.

Maa­il­ma tar­vit­see enem­män suo­ras­sa sei­so­via lii­ken­ne­merk­ke­jä ja pys­tys­sä py­sy­viä jal­ka­pal­loi­li­joi­ta. Muis­tut­tai­sin vie­lä, et­tä jal­ka­pal­lon MM-ki­so­jen lop­puot­te­lua voi hy­vin kat­soa suo­ra­na.