Walt­te­ri Iso­ta­lon en­sim­mäi­nen oma tai­de­näyt­te­ly avau­tui Hel­ve­tin por­til­la. Esil­lä on puu­piir­rok­sia, me­tal­lig­ra­fiik­kaa ja mus­te­ky­näl­lä teh­ty­jä töi­tä, jois­sa tois­tu­vat mys­ti­set ai­heet ja eri­tyi­ses­ti lin­tuih­mi­set.

Mys­ti­siä ai­hei­ta Iso­ta­lo kä­sit­te­lee, kos­ka epä­to­del­li­sia asi­oi­ta voi si­joit­taa to­del­li­siin ja päin­vas­toin. Lin­tuih­mi­set si­joit­tu­vat usein 1400–1800-lu­vul­le, jol­loin maa­il­ma oli "al­keel­li­sem­pi" kuin ny­ky­ään. Sik­si te­ok­sis­sa esiin­tyy tyk­ke­jä ja an­tiik­ki­sia asei­ta, jot­ka ei­vät lii­ty ny­ky­päi­vään.

– Tuos­sa ai­ka­kau­des­sa kiin­nos­taa se, et­tä ko­neel­li­nen apu- ja työ­voi­ma oli vä­häis­tä ja di­gi­taa­li­suus puut­tui täy­sin, Iso­ta­lo ker­too.

Lin­tuih­mi­sis­tä teh­ty­jä lyi­jy­ky­nä­töi­tä hä­nel­tä löy­tyy laa­ti­kol­li­nen. Niis­tä hän työs­tää lo­pul­li­set te­ok­set eri tek­nii­koil­la. Mo­ni­vä­ris­ten puu­piir­ros­ten te­ke­mi­ses­sä miel­lyt­tä­vää on puun kai­ver­ta­mi­nen, sil­lä jo­kai­nen vä­ri­ker­ros muut­taa työn luon­net­ta.

– Lyi­jy­ky­nä- ja mus­te­ky­nä­töis­sä olen teh­nyt myös pur­je­lai­vo­ja 1600–1700 -lu­vuil­ta. Me­tal­lig­ra­fii­kas­sa Iso­ta­lo on siir­ty­nyt kui­va­neu­la­tek­nii­kas­ta vii­va­syö­vy­tyk­seen, joka on hi­taam­pi mut­ta pik­ku­tar­kem­pi me­ne­tel­mä.

Puu­piir­ros­ta ja me­tal­lig­ra­fiik­kaa Iso­ta­lo on opis­kel­lut tai­deg­raa­fik­ko Tuuk­ka Pel­to­sen joh­dol­la, mus­te­ky­nä­työt hän on opis­kel­lut it­se­näi­ses­ti. Iso­ta­lo on opis­kel­lut myös Kau­ha­jo­en Evan­ke­li­ses­sa Opis­tos­sa ku­va­tai­de­lin­jal­la.

Ai­em­min Iso­ta­lon töi­tä on ol­lut esil­lä Ruo­ve­den Opis­ton näyt­te­lyis­sä.

Al­ku­sy­säyk­sen tai­teen te­ke­mi­seen Iso­ta­lo sai 15-vuo­ti­aa­na pos­lii­nin­maa­lauk­ses­sa, kun hä­nen työn­sä oli­vat esil­lä äi­tin­sä Tei­ja Iso­ta­lon ja tä­tin­sä Ai­ja Iso­ta­lon töi­den kans­sa Ruo­ve­den kir­jas­ton yh­teis­näyt­te­lys­sä.

Tai­de on Iso­ta­lon mie­les­tä yk­si par­hais­ta it­seil­mai­sun kei­nois­ta. Kun tai­teen te­ke­mi­seen up­pou­tuu täy­sin, se li­sää mie­len­rau­haa.

Iso­ta­lo ha­lu­aa myös ja­kaa osaa­mis­taan muil­le.

– Olen pi­tä­nyt lap­sil­le tai­de­ker­hoa kou­luis­sa. Mi­nul­le on tär­ke­ää, jos työ­ni ilah­dut­taa mui­ta ja saa niis­tä hy­vän mie­len. Olen myös miet­ti­nyt yh­tei­siä tai­dep­ro­jek­te­ja yh­des­sä nuor­ten kans­sa teh­tä­väk­si. Nämä ide­at to­teu­tan Nuo­ri­so­ti­la Vin­til­lä. Vii­me­ke­vää­nä val­mis­tui Vint­ti-kylt­ti ja nuo­ri­so­kah­vi­lan sei­nä­mu­raa­li, jot­ka teh­tiin nuor­ten kans­sa. Olen suun­ni­tel­lut ja teh­nyt myös opas­te­kyl­tit Kult­tuu­ri­pa­ran­to­lal­le vuon­na 2023. 

Mis­tä haa­vei­let?

 – Haa­vei­len, et­tä sai­sin li­sää näyt­te­lyi­tä tau­luil­le­ni, jot­ta mah­dol­li­sim­man moni pää­si­si nä­ke­mään tai­det­ta­ni. Uto­pis­ti­se­na unel­ma­na oli­si saa­da 110%:n kat­ke­a­ma­ton ins­pi­raa­tio ja 48 tun­nin vuo­ro­kau­si. 

Sirk­ku So­me­ro