Va­lot syt­ty­vät Mu­ro­leen ky­lä­ta­lol­la lau­an­tai­na jo aa­mu­vii­del­tä.

Ky­läyh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Tar­mo Jaak­ko­la ryh­tyy keit­tä­mään mark­ki­na­vä­el­le puu­roa, ja sih­tee­ri San­na Le­po­nie­mi lei­poo jou­lu­tor­tut val­miik­si.

Maa­lais­jou­lu­mark­ki­noil­le pys­ty­te­tään pöy­dät 16 myy­jäl­le.

– Ei tän­ne oi­kein sen enem­pää mah­tui­si­kaan, Le­po­nie­mi to­te­aa.

Ovien avau­tu­es­sa yh­den­tois­ta ai­kaan vä­keä on tut­tuun tyy­liin niin pal­jon, et­tä vä­lil­lä jou­tui puik­ke­leh­ti­maan pöy­däl­tä toi­sel­le men­nes­sään.

Le­po­nie­mi iloit­see sii­tä, et­tä tal­koo­vä­keä saa­tiin hy­vin, ihan ky­län ul­ko­puo­lel­ta­kin.

Tal­koo­lai­sis­ta Riit­ta Pa­pin­saa­ri on al­ku­pe­räi­nen mu­ro­le­lai­nen, mut­ta asuu nyt Hä­meen­lin­nas­sa.

Täl­lä ker­taa hä­nen teh­tä­vä­nään on myy­dä yh­des­sä si­sa­ren kans­sa puu­roa ja kah­via. Myyn­ti­pöy­dän ta­kaa nä­kee tut­tu­ja tä­män täs­tä.

– Se, mikä saa tu­le­maan tal­koo­töi­hin, on tämä po­ruk­ka. Ja kun on tal­kois­sa, ta­paa tosi pal­jon ky­lä­läi­siä ja su­ku­lai­sia ja ke­säl­lä ke­sä­a­suk­kai­ta. Tämä yh­teis­hen­ki on ihan mie­le­tön, Pa­pin­saa­ri kiit­tää.

Suvi-Tuuli Mäntylä leipoo hapanjuurileipiä omasta Kurussa kasvaneesta speltistä.

Terhi Kääriäinen

Mu­ro­lees­ta ko­toi­sin ole­va mut­ta Ku­rus­sa asu­va Suvi-Tuu­li Män­ty­lä on lei­po­nut myyn­tiin ha­pan­juu­ri­lei­pää. Esil­lä on spelt­ti­lei­vis­tä mal­las­lei­pää ja kar­pa­lo-cas­hew­lei­pää sekä li­säk­si ruis­ha­pan­lei­pää. Mu­ro­le­lai­set munk­ki­rin­ki­lät on pais­ta­nut hä­nen äi­tin­sä Maa­rit Tuo­mi­nen.

Män­ty­lä käyt­tää lei­po­mi­ses­sa omaa Ku­rus­sa kas­va­vaa spelt­tiä.

– Lei­von ihan har­ras­tuk­sek­se­ni, en ole mi­kään am­mat­ti­lai­nen. Teen tätä ihan muun työn ohes­sa, mut­ta näin jou­lun al­la jo­ten­kin ai­na ak­ti­voi­tuu te­ke­mään enem­män.

Hän lei­poo Ku­rus­sa jou­lu­ti­lauk­sia.

– Se on ol­lut ky­syt­tyä, niin sii­tä on tul­lut jou­lu­pe­rin­ne it­sel­le. Tu­lee he­rä­tel­tyä juu­ri le­vos­tan­sa ja tou­hut­tua näi­tä. Olen it­se teh­nyt ruis­juu­ren ai­ka­naan ja sii­tä vaa­le­an ha­pan­juu­ren. Juu­ri on noin 15 vuot­ta van­ha, ker­too lei­po­mi­ses­ta pi­tä­vä Män­ty­lä.

Himmelin ohje on painunut Leila Niemen päähän.

Terhi Kääriäinen

Him­me­lit tai­ta­va Lei­la Nie­mi oli ke­rän­nyt ru­kii­nol­jet nii­hin Moi­si­on pel­lol­ta.

Moni ky­se­lee hä­nel­tä him­me­lin oh­jet­ta, mut­ta se on vain hä­nen pääs­sään. Him­me­lin teko ei ole hä­täi­sen puu­haa.

– Kyl­lä­hän tä­hän työ­tun­te­ja me­nee, kun sä haet pel­los­ta, kuo­rit, kui­vaat, sit­ten sä taas kos­tu­tat, leik­kaat ja sit­ten vas­ta pää­set te­ke­mään sitä. Kyl­lä tä­hän var­maan viik­ko­kin me­nee – mi­ten ker­ki­ää ja jak­saa teh­dä, Nie­mi to­te­aa.

Ka­tos­ta roik­ku­va, hil­jaa pyö­ri­vä him­me­li on kau­nis ym­pä­ri­vuo­ti­nen ko­ris­te, jo­hon tun­tuu riit­tä­vän kiin­nos­tus­ta jat­ku­vas­ti.

Tiina Niemen piparikranssi on koristeltu taidokkaasti.

Terhi Kääriäinen

Hä­nen tyt­tä­ren­sä Tii­na Nie­mi myy vie­rei­sel­lä pöy­däl­lä lei­po­mi­aan pi­pa­rik­rans­se­ja ja -lyh­ty­jä, jot­ka on ko­ris­tel­tu vä­rik­kääl­lä so­ke­ri­kuor­rut­teel­la. Pi­pa­ri­lyh­dyn si­säl­le saa ase­tel­tua vaik­ka led­tui­kun.

Uu­te­na hä­nen va­li­koi­mas­saan ovat tänä vuon­na mok­ka­pa­lat ja muf­fi­nit.