Son­ja Sil­van­der-Va­lon ja Panu Va­lon per­hee­seen on syn­ty­nyt vuo­den en­sim­mäi­nen ku­ru­lai­nen vau­va. Ta­y­sis­sa tiis­tai­aa­mu­na 13. tam­mi­kuu­ta päi­vän­va­lon näh­nyt poi­ka oli syn­ty­es­sään 4,158 ki­loa ja 53 sent­tiä pit­kä.

– Oli ihan kiva pääs­tä ko­tiin, ker­too Son­ja ko­ke­muk­ses­taan use­am­man Tam­pe­reel­la vie­te­tyn vuo­ro­kau­den jäl­keen.

Ne­li­sen vuot­ta Ku­rus­sa asu­nut pa­ris­kun­ta on naut­ti­nut vau­va-ajas­ta tii­viis­ti ko­to­sal­la. Son­ja on täl­lä het­kel­lä äi­tiys­lo­mal­la, mut­ta Pa­nu­kin on pys­ty­nyt ole­maan pal­jon ko­to­na.

– Ai­ka pal­jon ol­laan yh­des­sä tääl­lä. Pa­ras­ta on ol­lut vain tu­tus­tua hä­neen. On niin iha­na, tu­lee jo sel­lai­sia hy­my­jä – sel­lai­sia, et­tä näyt­tää tyy­ty­väi­sel­tä.

Sonja Silvander-Valon ja Panu Valon poika syntyi 13. tammikuuta. Parasta vauva-ajassa on ollut, kun koko perhe on saanut olla rauhassa kotona.

Karoliina Laikio

Vie­rai­ta­kaan ei ole vie­lä pal­joa käy­nyt vau­vaa kat­so­mas­sa. Se on so­pi­nut hy­vin per­heel­le, joka on ha­lun­nut pi­tää ko­to­naan tie­tyn­lai­sen rau­han. Mu­ka­na osan ajas­ta on myös Pa­nun 11-vuo­ti­as ty­tär, joka on pääs­syt jo ta­paa­maan vel­je­ään. Tä­män li­säk­si ar­jes­sa te­pas­te­lee Nup­pu-koi­ra, joka omal­ta osal­taan te­kee tut­ta­vuut­ta vau­vaan.

– Huo­maa, et­tä on kiva ai­ka vau­va­kup­lai­lul­le, luon­to­kin on unes­sa. Meil­lä on ai­ka sel­lai­nen oma maa­il­ma tääl­lä, Sil­van­der-Valo ker­too.

Syö ja nuk­kuu hy­vin.

Hä­nel­le lap­si on en­sim­mäi­nen, ja kaik­ki ras­kau­sai­ka mu­kaan lu­kien tun­tuu vie­lä ih­meel­li­sel­tä.

– Yl­lät­ti, et­tä oli niin val­mis vau­va, kun tuli ulos. Hän on pi­tä­nyt ihan vas­ta­syn­ty­nees­tä sil­miä au­ki ja kat­sel­lut pal­jon.

Yk­si yl­lä­tys oli myös vau­van su­ku­puo­li, jota van­hem­mat ei­vät ha­lun­neet etu­kä­teen tie­tää.

– Oli mu­ka­va yl­lä­tys, Panu ker­too ja mai­nit­see vau­va-ajan ol­leen in­ten­sii­vis­tä.

– On men­nyt hy­vin. Syö ja nuk­kuu hy­vin – öi­sin­kin jo vä­hän sel­lai­sia pi­dem­piä pät­kiä, Son­ja täy­den­tää.

Pää­vas­tuu vau­vas­ta ime­tyk­sen­kin joh­dos­ta kuu­luu vie­lä täs­sä vai­hees­sa äi­dil­le, mut­ta Panu on ot­ta­nut vas­tuu­ta esi­mer­kik­si vai­pan­vaih­dois­ta ja muu­ten per­heen ruo­ka­puo­les­ta.

– Yri­te­tään pul­loa li­säk­si. Oli­si kiva, et­tä toi­nen­kin voi osal­lis­tua syöt­tä­mi­seen.

Ky­sy­myk­seen sii­tä, kum­mal­ta vau­va näyt­tää enem­män, ei ole van­hem­mil­la vie­lä an­taa vas­taus­ta.

– Näyt­tää ai­ka it­sel­tään, hyvä se­koi­tus, Sil­van­der-Valo ker­too.

Seu­raa­vak­si po­jal­le pi­täi­si al­kaa miet­tiä so­pi­vaa ni­meä.

– Täy­tyy vä­hän kat­sel­la, kuka hän on. Muu­ta­mia ni­miä on pyö­ri­tel­ty, Son­ja ja Panu ker­to­vat.

Vauvaperhe-elämään on hiljalleen totutellut myös Sonjan ja Panun koira Nuppu.

Karoliina Laikio

Sekä Son­ja et­tä Valo ovat am­ma­til­taan näyt­te­li­jöi­tä. Vaik­ka he ovat ko­toi­sin Pai­mi­os­ta ja Kaus­ti­sel­ta, on mo­lem­mil­la ko­ke­mus­ta myös kau­pun­gis­sa asu­mi­ses­sa. Ku­rus­sa hei­tä vie­hät­ti­vät jär­vet, met­sät ja mah­dol­li­suus osit­tai­seen oma­va­rai­suu­teen.

– Ihan löy­det­tiin koti, ihas­tut­tiin tä­hän. Mo­lem­mat so­si­aa­li­ses­sa am­ma­tis­sa, ha­lut­tiin rau­haa. Sel­lai­nen tu­ki­koh­ta.

Pian sen jäl­keen pa­ris­kun­ta ot­ti koi­ran, vii­me ke­sä­nä heil­lä oli ke­sä­lam­pai­ta ja on­pa Panu ope­tel­lut lyp­sä­mään­kin. Li­säk­si hän on kou­lut­tau­tu­nut sa­vi­ra­ken­ta­jak­si, ja pi­tä­nyt sii­hen liit­ty­en sa­vi­rap­paus­kurs­sin­kin paik­ka­kun­nal­la.

Koko vii­me syk­syn Valo on ol­lut vie­rai­le­va­na näyt­te­li­jä­nä mu­ka­na Vaa­san kau­pun­gin­te­at­te­rin Piaf-mu­siik­ki­näy­tel­mäs­sä, joka jat­kuu maa­lis­kuun lop­puun saak­ka. Tam­mi­kuus­sa hän on li­säk­si käy­nyt koe-esiin­ty­mi­ses­sä Tu­run Kau­pun­gin­te­at­te­rin mu­si­kaa­liin. Jos hän saa roo­lin, on edes­sä tii­viit pari kuu­kaut­ta har­joi­tuk­sia, ja tie­ten­kin myös it­se esi­tyk­set.

– Me ol­laan to­tut­tu, on sel­lai­nen liik­ku­va elä­män­ta­pa. Nyt näyt­tää ki­val­ta, et­tä Pa­nul­la on jon­kin ver­ran esi­tyk­siä, mut­ta on mei­dän­kin kans­sa.

Vanhemmat eivät halunneet tietää vauvan sukupuolta ennakkoon, joten se oli yllätys. Nyt pojalle on alettu miettiä sopivia nimiä.

Karoliina Laikio

Pa­ris­kun­nan haa­vee­na oli­si ke­hi­tel­lä li­sää kult­tuu­ri­toi­min­taa myös Ku­ruun. Tar­ve oli­si myös jon­kin­lai­sel­le ko­koon­tu­mis­ti­lal­le.

– Haa­veil­laan, et­tä sai­si te­at­te­ri­ryh­män ja sel­lai­sen ti­lan, jos­sa sitä voi­si pyö­rit­tää.

Pie­nen pai­kan yh­tei­söl­li­syyt­tä he ke­hu­vat hy­väk­si. Tä­hän men­nes­sä he ovat löy­tä­neet mu­ka­van koh­taa­mis­pai­kan Sa­moi­li­joi­den avan­to­sau­nas­ta.

– On ol­lut meil­le hen­ki­rei­kä, kun kak­si ker­taa vii­kos­sa nä­kee ih­mi­siä, Son­ja ker­too ja mai­nit­see hei­dän käy­neen Hir­si­lin­nas­sa ai­van Ku­ruun muu­tos­taan saak­ka.